Miltä tuntuu ajatus, että käyttäisit vuodesta kaksi kuukautta kännykän ruutua tuijottaen?
Se on noin neljä tuntia päivässä.
Aika moni meistä käyttää huomaamattaan tuon verran aikaa kännykällä.
Älypuhelimen käytön mittaamiseen ja suitsimiseen on tarjolla nykyisin lukuisia sovelluksia. iOS-laitteille suunnitellun Moment-sovelluksen tekijä kertoo, että keskiverto käyttäjä avaa puhelimensa 55 kertaa päivässä ja viettää sen parissa 3 tuntia 52 minuuttia.
Älypuhelimet ovat yleistyneet nopeasti ja niistä on tullut kiinteä osa elämää. Valtaosalla suomalaisista on älypuhelin, nuorilla ja nuorilla aikuisilla sellainen on käytössä lähes kaikilla.
Myös nelilapsisessa Karénin perheessä kaikilla on älykännykkä. Sillä pidetään yhteyttä perheeseen ja ystäviin, etsitään tietoa, käytetään kalenteria, mutta myös kulutetaan aikaa sosiaalisessa mediassa ja pelataan pelisovelluksia.
Mutta kuinka paljon päivästä paljon harrastavalla perheellä kuluu kännykkää tuijottaen?
Karénit ottivat asiasta selvää lataamalla puhelimiinsa viideksi päiväksi sovellukset, jotka keräsivät tietoa siitä, kuinka usein kännykän avausnappia tulee painettua ja kuinka pitkiä aikoja puhelimensa parissa päivässä viettää.
11-vuotiaat kaksostytöt Kirsti ja Hertta sekä 18-vuotias abiturientti Siiri latasivat Android-kännykköihinsä QualityTime-nimisen sovelluksen. 17-vuotias lukiolainen Kerttu ei halunnut osallistua testiin. Isä Veli-Matti ja äiti Katja puolestaan mittasivat Iphone-puhelimiensa käyttöä Moment-sovelluksella.
Sovellusten antamien tietojen perusteella laskimme kullekin keskiarvon yhdelle päivälle.
“En osaisi kuvitella elämää ilman älykännykkää. Se on niin iso osa omaa elämää. Sitä tarvii niin moneen juttuun. Tämmösessä yhteiskunnassa olis hirveen vaikee elää ilman puhelinta, mä oisin ihan pulassa!”
“Me kuunnellaan kännykällä musiikkia, pelataan ja katsotaan videoita. Sovelluksista me käytetään eri pelejä, Whatsappia, Youtubea ja Snapchatia.”
“Kyllä isä ja äiti joskus sanoo, että nyt kännykät pois. Mutta on mekin joskus sanottu niille esimerkiksi ruokapöydässä.”
“En töissä juurikaan tarvitse puhelinta kuin ehkä tapaamisten sopimiseen, suurin osa on siis ihan vapaa-ajankäyttöä. Siksi pari tuntia päivässä pelkästään puhelimella tuntuu aika paljolta.
Mutta toisaalta nykyäänhän melkein koko maailma on tässä puhelimessa, saatan katsoa tästä sosiaalisen median lisäksi tv-sarjan pätkiä tai urheiluruutua.”
“Minä kyllä käytän aika vähän puhelinta. Töissä en edes ehdi kännykkää vilkuilla. Vapaa-aikana käytän jonkin verran sosiaalista mediaa, katson reseptejä tai tutkin mahdollisia matkakohteita, jos on esimerkiksi jokin reissu tulossa.“
Älykännykkä on “peliautomaatti” taskussamme
Perheen isä, Veli-Matti Karén vietti aikaa älypuhelinta selaillen jonakin päivänä lähes kolme tuntia toisena vain parikymmentä minuuttia. Aikaa enemmän Veli-Mattia hätkähdytti tieto, että hän tarttuu puhelimeen parikymmentä kertaa päivässä, vaikka se keskivertoa vähemmän onkin.
– Jos siitä laskee yöajan pois, niin sehän on monta kertaa tunnissa. Siihen se on kyllä mennyt, että jos kilahtaa joku viesti, niin hetihän minä oon siinä kiinni. Vaikkei se varmasti niin tärkeää ole, että pitää heti minuutin sisällä vastata, Veli-Matti miettii.
Tähän sovellusten suunnittelijat toki pyrkivätkin: ilmoitukset, kilahdukset ja muistutukset houkuttelevat meitä tarttumaan puhelimeen. Viestiäänen piippaus tai punainen väri merkkinä uusista viesteistä on lupaus, että jokin "palkkio" on luvassa: mahdollisesti kiinnostava sähköposti, viesti tai tykkäys sosiaalisessa mediassa.
Palkkioiden vaihtelevuus onkin näistä suostuttelevista tai koukuttavista suunnittelutekniikoista ihan tehokkampia
Minna Isomursu, professori, Kööpenhaminan IT-yliopisto
Googlen entinen tuotepäällikkö Tristan Harris johtaa Yhdysvalloissa Time well spent -liikettä, jonka tavoitteena on valistaa ihmisiä teknologian koukuttavuudesta ja perätä teknologiayhtiöiltä eettisesti kestävää suunnittelua. Harris on verrannut älypuhelimen koukuttavuutta rahapeliautomaatteihin, joissa palkinnot ovat yllätyksellisiä ja vaihtelevat satunnaisesti.
Ja kun puhelin on aina läsnä, siihen tarttuminen ja uteliaisuuden tyydyttäminen on vaivatonta ja helppoa.
Vuorovaikutuksen ja yhteissuunnittelun professori Minna Isomursu opettaa digitaalisten palveluiden tulevia suunnittelijoita Kööpenhaminan IT-yliopistossa. Hänen mielestään Harrisin vertaus on osuva.
– Palkkioiden vaihtelevuus onkin näistä suostuttelevista tai koukuttavista suunnittelutekniikoista ihan tehokkampia – juuri se, ettet tiedä, millainen palkkio on tai milloin se tulee, Isomursu sanoo.
Jatkuva virta vie meidät mukanaan
Ylioppilaskirjoitukset aloittanut Siiri Karén arvioi, että lukulomalla ollessaan hän on käyttänyt puhelinta hieman vähemmän kuin koulussa ollessaan. Silloin kännykkään tuli tartuttua tylsänä hetkenä herkästi.
Siirille kännykkä on myös työväline: sähköinen kalenteri on käytössä ja monet kouluasiat hoituvat kännykän avulla.
– Mutta kyllä sinne aina välillä vähän jumahtaa esimerkiksi Instagramiin. Siellä saattaa lorvia pidemmänkin aikaa kuin ajatteli. Sitten yhtäkkiä havahtuu, että on selannut kolme kertaa läpi samoja kuvia, Siiri kuvailee.
Professori Minna Isomursu kertoo, että yksi yleisimmin tutkimuskirjallisuudessa mainituista suunnittelun tavoitteista on flow-kokemuksen luominen käyttäjälle. Palvelusta pyritään tekemään sellainen, että asiat virtaavat helposti ja tapahtuvat vaivatta, jolloin sen parissa haluaa viettää aikaa ja aika kuluu siivillä.
Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa päivitysten ja uutisten virta vain jatkuu ja jatkuu. Netflixin kaltaisissa suoratoistopalveluissa jaksot alkavat automaattisesti toistensa perään.
Ne ovat kuin pohjattomia kaivoja, jotka eivät anna loppumisen merkkiä. Tästä piirteestä on puhunut myös markkinoinnin ja psykologian apulaisprofessori Adam Alter, joka kirjoitti vastikään kirjan Vastustamaton – miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista.
Ihmisen tahdonvoima vs. ammattihoukuttelijat
Miten hyvin ihminen voi siis omalla itsekurillaan vastustaa kaikkia niitä ärsykkeitä ja houkutuksia, joita suunnittelijat sovelluksiin ja laitteisiin kehittelevät? Aivotutkija ja kasvatustieteen professori Minna Huotilainen sanoo, että ainakin tilanne on hyvin epäreilu.
– Sosiaalisen median palveluissa ja suoratoistopalveluissa on satoja psykologeja, kognitiotieteilijoitä ja insinöörejä miettimässä, miten sinut saataisiin koukutettua viettämään vielä hetki juuri tämän palvelun parissa. Tätä vastaan ihmisen sitten pitäisi omalla tahdonvoimallaan kamppailla, Huotilainen kuvaa.
Nuorille, ja varsinkin lapsille, tämä on vielä vaikeampaa, koska he vasta kehittävät itsesäätelyn ja oman toiminnanohjauksen taitojaan. Huotilaisen mielestä aikuisella onkin aina vastuu pitää hyppysissään rajat lapsen älypuhelimen käytölle.
Olen huomannut, että lapset, jotka harrastavat paljon, eivät ole niin kiinni puhelimissa.
Katja Karén
Yhdysvalloissa lasten ja nuorten älypuhelinten käyttö onkin viime aikoina herättänyt keskustelua ja huolta, ja teknologiajäteiltä on alettu perätä vastuuta. Tammikuussa kaksi Apple-yhtiön merkittävää osakkeenomistajaa vaati kirjeessään yhtiötä ryhtymään toimeen lasten ja nuorten älypuhelinriippuvuuden vähentämiseksi.
Iltaseitsemältä kännykät parkkiin
Karéneilla alakouluikäisten tyttöjen kännyköiden käyttöä rajoitetaan. Kouluaamuina viestit saa katsoa, mutta muutoin kännykällä ei ennen koulua roikuta. Koulun jälkeen tyttöjen pitää ensin tehdä koululäksyt ja soittaa soittoläksyt sekä syödä välipala ennen kuin puhelimeen saa tarttua. Arki-iltoina puhelimet otetaan pois iltaseitsemältä.
Katja Karén on alakoulun opettaja ja työssään kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut lapset ovat huomattavasti koukuttuneempia älypuhelimiinsa kuin toiset.
– Olen huomannut, että lapset, jotka harrastavat paljon, eivät ole niin kiinni puhelimissa. Harrastukset vievät aikaa ja heille on ehkä sitä kautta luontevampaa se muukin tekeminen. Olen huomannut, että osa lapsista on vielä aika myöhäänkin puhelimilla ja ovat sen vuoksi väsyneitä aamulla, Katja kertoo.
Isompien lastensa kohdalla hän sai omakohtaisestikin havaita, että yläasteelle siirryttäessä vanhempien keinot ovat jo aika vähissä.
– Sen ikäiset ovat jo niin paljon omissa huoneissaankin, eikä voi sillä tavalla koko ajan vahtia. On vain pakko luottaa siihen, että on jo sitä omaakin järkeä jo kertynyt.
Ajan mittaaminen voi avata silmiä
Siiri Karénin mielestä puhelimen käytön seuraaminen siihen tarkoitetun sovelluksen avulla oli kiinnostava kokeilu. Sen perusteella hän arvioi käyttävänsä puhelinta huomattavasti vähemmän kuin ikäisensä yleensä, vaikka tarttuukin puhelimeen päivän aikana keskimäärin yli sata kertaa.
Siiri arvelee, että monelle tekisi hyvää hetki seurata omaa käyttöään.
– Ei mullakaan ollut ennen tätä mitään hajua, kuinka paljon mä oikeasti käytän puhelinta. Ei edes niinku tunneissa.
Sitä voisin omassa käytössä kehittää, ettei tarvi olla joka tunti katsomassa puhelimella, että onko siellä tapahtunut jotakin.
Veli-Matti Karén
11-vuotiaista kaksostytöistä Kirstille sattui seuranta-ajalle harrastukseen liittyvä leiri, joten hän käytti puhelinta todennäköisesti tavallista vähemmän. Hertan tulos, puolitoista tuntia päivässä, oli äidin mielestä sen verran siskoa isompi, että sovellukset saavat jäädä joksikin aikaa puhelimiin.
– Pysyy tämä äiti paremmin kärryillä, Katja Karén hymähtää.
Perheen äidin mielestä hänen oma keskiarvonsa viideltä päivältä oli jopa yllättävän pieni. Seurantajaksolle sattui tosin mainioita ulkoilukelejä, jolloin esimerkiksi sosiaalisen median selaaminen jäi Katjan mukaan vähemmälle.
Isä, Veli-Matti Karén sanoo, ettei mittaamisesta ole ainakaan haittaa, jos varsinaisesti hyötyäkään.
– Mutta sitä voisin omassa käytössä kehittää, ettei tarvi olla joka tunti katsomassa puhelimella, että onko siellä tapahtunut jotakin.