Lounaishämäläisen Tammelan Mustialan kevään 1918 opiskelijoiden kohtalo oli kohtuuttoman kova. Osa katsoi väkivallan pelossa paremmaksi pyrkiä punaisten hallitsemasta pitäjästä valkoisten puolelle. Harva onnistui.
Yksitoista eksyi punaisten käsiin ja joutui kiväärin piippujen eteen. Heitä myös kaatui rintaman molemmin puolin.
Huhtikuun loppupuolella 35 oppilasta vangittiin Mustialassa ja yhtä lukuunottamatta heidät laitettiin junaan vietäväksi Riihimäelle punaisten riveihin. Heistä vain kymmenen selvisi sinne saakka.
Mustialan maatalousoppilaitoksen poikien junamatka Toijalasta Riihimäelle huhtikuussa 1918 muuttui yhdeksi pahimmista punaisten Hämeessä tekemistä joukkoteloituksista. Miksi punaiset mahtoivat surmata nuo 22 nuorta?
Tammelan Mustialasta ensin Toijalaan
Sodan syttyessä Mustialassa oli ollut oma suojeluskunta, joka kuitenkaan ei voinut toimia punaisessa Tammelassa.
Päivä ennen kohtalokasta junamatkaa Mustialan oppilaitokselle saapui paikallinen punakaarti, joka määräsi Mustialan opettajat ja oppilaat Forssaan esikuntaan.
Tästä joukosta sitten karsiutui 26 maamiesopiston oppilasta, 9 karjakko-oppilasta ja neljä tammelalaista pakko-otettua, jotka jatkoivat pistinsaatossa junalle ja Humppilan kautta Toijalaan. Siellä yksi pojista vapautettiin.
Muille 38:lle ilmoitettiin, että heidät otetaan punakaartiin, viedään ensin Riihimäelle ja sitten rintamalle. Ennen junamatkaa he kävivät työväentalolla syömässä ja kansakoululla yöpymässä. 20. päivänä punaisten lähetti sitten käski heidän lähteä Toijalan asemalle.
Punaisten usko horjuu
Toijalan asemalaiturilla 20. huhtikuuta 1918 seisoskelee joukko punakaartilaisia. Melkein kaikilla on olallaan tai ainakin käsillä kiväärit, useilla vielä pistimet piipunnokissa. Ilmassa on veturin savua ja tupakan hajua. Junaliikennettä on ollut jonkin verran, kun punaiset järjestelevät joukkojaan.
Sivumpana seisoo ryhmä hermostuneen oloisia, noin parikymppisiä miehiä, jotka eivät selvästi kuulu joukkoon. Heillä ei ole punaisia nauhoja, ja selvästi muita paremmat vaatteet.
Samaisena päivänä punaisten usko sotaan horjui. He olivat menettäneet Tampereen, saksalaiset olivat juhlineet Helsingin valtausta ja
olivat jo Hyvinkäällä, Lempäälän rintama vielä piti. Rintamille haalittiin pakko-otettuja, kuten juuri Toijalaan tuodut Mustialan maamiesopiston ja karjanhoitokoulun nuoret miehet.
"Anna mennä vaan"
Juna on lähtenyt Toijalan asemalta. Mustialalaiset on istutettu avovaunun toiseen päähän, toisessa päässä on Jukka Hildenin
komppanian punakaartilaisjoukkoa, noin 15 miestä. Lähivaunuissa molemmin puolin on myös kaartilaisia.
Junan lähdettyä yksi pojista hyppäsi vaunusta, mutta jäi kiinni ja ammuttiin lähellä Toijalaa.
Mukana junassa oli myös Sapliiniksi sanottu 16-vuotias kaartilainen eli helsinkiläinen Aarne Hietakangas. Hän oli Chaplin-hahmoa matkiva pelleilijä, joka haki vanhempien miesten huomiota ja hyväksyntää.
Noin kilometrin jälkeen Sapliini äkkäsi toisen helsinkiläisen, Aarne Sohlbergin, ja ryhtyi härnäämään tätä: etkös sinä ole sen tehtailija Sohlbergin poika? Kun nuori Sohlberg myöntää isänsä olleen edesmennyt G. W. Sohlberg, Sapliini kysyy muilta, ammunko. Anna mennä vaan, vastaa joku.
Sapliini tappaa Sohlbergin kahdella laukauksella, vie tältä päällysvaatteet ja työntää ruumiin ratapenkalle.
Verilöyly
Tärkeässä kohdassa nyt eri versiot eroavat toisistaan. Yhden tulkinnan mukaan kyse oli henkilökohtaisesta kostosta ja vanhoista riidoista, joita Hietakankaalla oli ollut Sohlbergin tehtaalla. Toisen tulkinnan mukaan oppilaat oli tarkoituskin tappaa: joko saattojoukko oli miettinyt niin tai he olivat saaneet käskyn ylempää.
Yhden version mukaan tilanne riistäytyi yleiseksi verilöylyksi, jossa oppilaita surmattiin umpimähkään ampumalla ja pistimin. Toisen mukaan kaikki määrättiin ampumaan.
Suunnitelmallisuudesta kertoo, miten vartijoiden oli kuultu keskustelleen oppilailta saatavista vaatteista ja hyvistä saappaista. Junassa surmatuilta otettiin heti vaatteet, jalkineet ja arvoesineet.
Ampumisen aikana viisi poikaa onnistui hyppäämään vaunusta alas ja välttämään perään ammutut luodit. Yhden vartijat heittivät kuolleeksi luultuna junasta. Hän kuitenkin joutui lopulta Kalvolan kaartin käsiin ja ammuttiin.
Kuvaukset tästä matkasta ovat hyvin raakoja. Juna pysähtyi Kuurilassa, missä ruumiit peitettiin ja kaarti piti sivulliset loitolla. Lähdön jälkeen teurastus alkoi jälleen.
Punaiset erottelivat aluksi joukosta neljä vähiten lahtarin näköistä ja käskivät heidät omaan päähänsä vaunua. Yksi pyysi olemaan ampumatta, sanoi hänellä olleen veli punakaartissa. Osa näytti heillä olleita työväenyhdistysten jäsenkortteja.
Kaartilaiset valitsivat vielä muutamia säästettäviä vaununsa omaan päähän. Loput he taas joko ampuivat tai lävistivät pistimin. Uhrit ryöstettiin ja ruumiit heitettiin junasta ratapenkalle.
Näin heidän lopulta kävi
Iittalan jälkeen tappaminen loppui. Yksitoista vankia oli elossa, kolme maamiesopiston oppilasta, neljä karjakkokoululaista ja kaikki
neljä työvelvollista pakko-otettua. Tämä punaisten sitaatti on jäänyt elämään: ”Jättiväthän valkoisetkin Tampereella joka viidennen punaisen surmaamatta.”
Mitä tapahtui lopuille? Yksi haavoittunut jätettiin väliasemalle ja vietiin Hämeenlinnan lääninsairaalaan, missä hän menehtyi. Loput kymmenen pakotettiin kaartiin Riihimäellä, liitettiin surmaajiensa komppaniaan ja lähetettiin Hyvinkään rintamalle. Yksi pakko-otettu kuoli yrittäessään pakoon, osa onnistui karkaamaan, osa jäi saksalaisten vangiksi ja säästyi.
Entä ampujat? Yllättäen moni välttyi teloituksilta. Tekijöitä pystyttiin jäljittämään kuulusteluissa ja henkiin jääneiden tunnistuksina. Yksi teloitettiin, kolme sai kuolemantuomion, mutta heidän löytämisensä ja oikeudenkäynnit kestivät niin pitkään, että annettujen kuolemanrangaistusten toimeenpano oli lopetettu.
Hämeenlinnasta Poltinahon vankileiriltä löydetty Sapliini sai alaikäisenä pitkän kuritushuonetuomion.
Suuttumusta ja kostoa
Mustialan oppilaiden kohtalo suututti ja katkeroitti valkoista puolta. Uskallan väittää oppilaiden kohtalon tulleen etenkin Tammelan ja Forssan punaisille kalliiksi.
Kuinka suuri osa punaisten teloituksesta selittyy tuolla tapauksella, mahdoton tietää. Tuohon viittaa Tammelan pitäjässä ammuttujen ja tammelalaisten muualla surmattujen poikkeuksellisen suuri määrä.
Sotasurmatilastosta löytyy 476 Tammelassa kirjoilla ollutta uhria. Sosiaalidemokraattien piiritoimikunta laski 1920-luvulla 162 teloitettua tai murhattua Tammelan punaista, vuoden 1918 surmiin erikoistunut Tauno Tukkinen löysi melkein saman luvun. Sama ehkä näkyy Jokioisten suurissa luvuissa, joissa saattaa olla kalavelkoja Alfred Kordelinista (siirryt toiseen palveluun) (Wikipedia).
Malli Sohlberg
Vielä ihan pieni sivujuonne. Mitä mahtoi ampujilla eli Helsingin I rykmentin IV pataljoonan I komppanian miehillä olla päässään? Oliko
lierihattuja, talven jäljiltä karvareuhkoja vai joillakin kypärät? Ja mitä sillä on edes väliä?
Vastaus liittyy Aarne Sohlbergiin ja hänen isänsä tehtaaseen. Helsinkiin oli jäänyt Sohlbergille vallankumouksen myrskyissä suuresta tsaarin armeijan tilauksesta 5 000 teräskypärää, jotka punakaartit ottivat käyttöön. Niitä oli sisällissodassa etenkin helsinkiläisillä joukoilla.
Valmistajan mukaan tämä nuppipäinen kypärä tunnetaan maailman keräilijäpiireissä edelleen malli Sohlbergina. Kohtalon ivaa sekin.
Päivitetty 20.4.2018 kello 9.43: Täsmennetty vangittujen oppilaiden määrää: 35 oppilasta (ei 34) vangittiin Mustialassa ja yhtä lukuunottamatta heidät laitettiin junaan vietäväksi Riihimäelle.