Kulku sisällissodan 1918 hämäläisillä tapahtumapaikoilla vetää hiljaiseksi, jos osaa pysähtyä ja kuunnella historian hiljaista puhetta. Muistomerkit eivät ole vain kivipystejä, vaan merkkejä ihmisten kohtaloista tapahtumien myllerryksessä. Jalkojen alla saattaa olla kymmeniä tai satoja vainajia, joiden kuolema on ollut enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa.
Työväen radikaaleimman osan lähdettyä vallankumoukseen tammikuun lopussa 1918, Hämeen pitäjissä alkoi noin kolmen kuukauden mittainen punaisen vallan kausi.
Aika oli suhteellisen rauhallista huhtikuun alkupuolelle, kunnes tappion edessä punakaartit pääsivät terrorin valloilleen. Merkkinä ajasta ovat etenkin murhapaikat ja yksittäisten henkilöiden haudat.
Taistelut jättivät joukkohautojen ketjun
Sodan loppuvaiheen Kanta-Hämeessä käytiin taisteluja etenkin Hausjärvellä, johon Riihimäkikin kuului, Janakkalassa, Hämeenlinnassa, Vanajassa, Hauholla, Tuuloksessa ja Lammilla. Osa maisemista on muuttunut niin vähän, että kävijä voi kuvitella niihin sadan vuoden takaiset tapahtumat. Koska kaatuneet haudattiin taisteluiden jälkeen lähimaastoon, joukkohaudat ovat edelleen yhteenottojen muistomerkkeinä.
Valkoisten voiton jälkeen punaisia odottivat kosto, teloitukset ja vankileirit. Satojen tai tuhansien punavankien leirejä Kanta-Hämeessä oli muun muassa Hämeenlinnassa, Riihimäellä ja Forssassa.
Yksistään Hämeenlinnan leireillä oli enimmillään yli 10 000 vankia. Kuolleisuus oli korkea, noin joka viides joko surmattiin tai kuoli nälkään ja tauteihin.
Työväenjärjestöt joutuivat odottamaan kymmeniä vuosia, ennen kuin aika oli kypsä joukkohautojen muistomerkeille. Ainakin Hämeenlinnassa ja Riihimäellä ensimmäiset toverihautojen kivet räjäytettiin.
Tammelan Mustialan oppilaiden haudat ja muistomerkki
Helsinkiläiset punakaartilaiset surmasivat 22 Mustialan maamiesopiston ja karjanhoitokoulun oppilasta 20. huhtikuuta junamatkalla Toijalasta Riihimäelle. Heille oli lähtiessä kerrottu että heidät otetaan punakaartiin, koulutetaan Riihimäellä ja lähetetään saksalaisia vastaan Hyvinkään rintamalle. Ehkä näin olikin tarkoitus.
On ikuinen arvoitus, miksi 38:sta junavaunuun komennetusta 22 sai surmansa. Karkasiko tilanne käsistä vai oliko saattojoukko saanut käskyn surmata opiskelijat?
Ampuminen alkoi heti Toijalasta lähdettyä ja jatkui Kuurilan pysähdyksen jälkeen Iittalaan asti. Tappajat ryöstivät uhrit ja työnsivät ruumiit ratapenkalle. Lopulta pakko-otetuista kymmenen pakotettiin kaartiin Riihimäellä.
Mustialan oppilaiden muistomerkki löytyy Mustialan oppilaitosalueelta vanhojen rakennusten keskeltä. Oppilaiden hautarivi muistomerkkeineen on Tammelan hautausmaalla.
Kirkonkylän-Mustialan tien varressa on noin puolen tusinan Mustialan torpparin hauta, joiden valkoisten sanotaan surmanneen kostona oppilaiden murhista. Tammelan pitäjässä sotaoikeus tuomitsi noin 200 punaista kuolemaan. Mustialalaisten junamatka voi osaltaan selittää Tammelan ja siihen kuuluneen Forssan karuja lukuja.
Riihimäen kasarmialue
Saksalaiset valtasivat Riihimäen 22. huhtikuuta. Kovin tiukasti punaiset eivät kaupunkia puolustaneet. Hirsimäen ja Patastenmäen välisen linjan murruttua punaiset vetäytyivät kärsittyään joidenkin kymmenien miesten tappiot.
Valtauspäivänä punaisilla oli Riihimäen kasarmeilla vankeinaan noin 30 valkoista. Kun he kieltäytyivät liittymästä kaartiin ja ottamasta aseita, punaiset surmasivat heistä yhdeksän ja marssittivat loppuja saksalaisia vastaan.
Saksalaisten osuttua ratapihaa tulittaessaan räjähdysainevaunuun se räjähti valtavalla voimalla. Hämmingissä suurin osa pakko-otetuista onnistui pakenemaan.
Valkoiset ja saksalaiset teloittivat Riihimäen kasarmeilla toistasataa punaista. Riihimäen varuskunta-alueelle perustetussa vankileirissä oli enimmillään noin 8 500 punavankia. Heistä kuoli lähes tuhat.
Vankileirin ja Lepolan joukkohaudan muistomerkki sijaitsee Tienhaaran kaupunginosassa pääradan varrella. Vankileirin alkuvaiheissa ammuttuja haudattiin myös kasarmialueen lähimetsiin ja varuskuntakirkon lähistölle.
Riihimäen Mäntymäelle oli haudattu noin 170 punaista, jotka on muistomerkkeineen siirretty kaupungin hautausmaalle siellä jo olleiden satojen punaisten lisäksi. Hautausmaalla on muistomerkit myös vankileirillä surmatuille valkoisille ja Riihimäellä kaatuneille saksalaisille.
Janakkalan Tarinmaan juoksuhaudat
Tarinmaan juoksuhaudat ovat sikäli poikkeuksellinen kohde, että taistelupaikan jäljet ovat edelleen selvinä maastossa. Liikkuvassa talvisessa sisällissodassa ei muutenkaan juuri juoksuhaudoissa taisteltu.
Venäjä rakennutti asemat vuonna 1915 turvaamaan emämaata saksalaisilta. Taisteluhautaa miehistösuojineen on pari kilometriä.
Toistasataa Kullaan ja Hämeenkyrön punakaartilaista onnistui asemien turvin pysäyttämään Janakkalan kirkonkylää ja Räikälänjoen siltaa lähestyvät saksalaiset 25. huhtikuuta.
Varhain aamulla 26. päivä saksalaisten apujoukot kiersivät Hiidenjoen yli punaisten selustaan ja saivat asemat vallattua. Vyörytys alkoi Määkynmäen kupeesta. Ylempänä Lystinmäellä olleet punaiset hajaantuivat metsiin ja vetäytyivät kohti Hämeenlinnaa.
Juoksuhautaan peitettiin 46 punaista, jotka myöhemmin siirrettiin hautausmaalle. Tien reunassa olevia juoksuhautoja on myöhemmin "ennallistettu", mutta väärän aikakauden tyyliin.
Hauhon Alvettulan silta
Hämeenlinnan valtauksen jälkeen kaupungista pohjoisen kautta kohti itää kiertävä punakaartilaisten ja pakolaisten joukko joutui ensimmäiseen suureen läpimurtotaisteluun Alvettulassa. Liikkeellä oli noin 4 000 aseistettua punaista.
Heitä vastassa olivat pohjoisesta edenneet ja Alvettulan sillan vastapuolelle asemiin asettuneet valkoiset. Taistelu sillasta alkoi iltapimeällä 26. huhtikuuta ja jatkui seuraavan päivän iltapäivään. Ylitysyritykset raukesivat valkoisten konekiväärituleen.
Taistelu sai tarunhohtoista mainetta kertomuksista, joissa ratkaisevan hyökkäyksen kärjessä rynnistivät Valkeakosken naiskomppanian tytöt, jotka sillan kaiteiden suojassa pääsivät vastarannalle.
Noin 150 valkoista joutui lopulta peräytymään ylivoiman tieltä, ja punaisten kolonna saattoi jatkaa kohti Hauhon kirkonkylää. Pelloille jäi eri lähteiden mukaan noin 50–150 punaisten kaatunutta. Tapolan talon pellolle on haudattu 34 Alvettulassa kaatunutta punaista.
Hauhon kirkonkylä
Hauhon kirkonkylän taistelu aamulla 28. huhtikuuta oli sodan verisimpiä. Valkoiset ja saksalaiset yrittivät yhteishyökkäyksellään vallata kirkonkylän ja saada punaisten pakotiet katkaistua.
Hyökkäys pysähtyi punaisten varmistusketjuun Vihniönmäessä ja hyökkääjät joutuivat itse takaa-ajetuiksi. Valkoiset menettivät yhteenotossa kaatuneina ja haavoittuneina noin sata miestä, punaisia kaatui noin 70.
Kirkonkylään oli kertynyt tuhansia Hämeenlinnasta ja Pälkäneeltä paenneita. Punaiset jättivät kirkonkylän ja suuntasivat Kokkilan kautta kohti Syrjäntakaa. He joutuivat jälleen yhteenottoon illalla Kokkilassa sinne etelästä edenneiden saksalaisten kanssa ja työnsivät nämä rynnäkössä tieltään.
Valkoiset teloittivat Vihniönmäessä voittonsa jälkeen noin 75 punaista. Vihniön joukkohautaan on myöhemmin siirretty 42 muualla Hauholla teloitettua, joten joukkohaudassa on kaikkiaan toistasataa surmattua punaista.
Hauhon Okerlassa on muistomerkki noin 50 teloitetun punaisen hautapaikalla. Hauhon taisteluissa kaatuneiden valkoisten muistomerkki löytyy kirkon luota.
Tuuloksen Syrjäntaka
Tuuloksen Syrjäntaan taistelu on sisällissodan tunnetuimpia. Se oli sodan loppuvaiheen suurimpia, punaisten viimeinen voittoisa taistelu, ja ainoa jossa saksalaiset kärsivät tappion.
Hauholta lähteneet punaiset ehtivät Syrjäntaan kylän reunaan iltamyöhällä 28. huhtikuuta. Saksalaiset ja valkoiset olivat ottaneet kylän haltuunsa sen jälkeen, kun Hämeenlinnasta lähtenyt aiempi pakolaiskolonna oli ehtinyt ohittaa sen edellispäivänä. Illalla 28. päivänä punaisten laaja hyökkäys esti Tuuloksen Pannujärvellä saksalaisten täydennysjoukon pääsyn Syrjäntaakse.
Läpi yön jatkuneen ammuskelun jälkeen punaiset toivat tykkinsä kyläaukean reunaan ja ampuivat osan taloista tuleen. Ylivoimallaan ja hurjilla rynnäköillä punakaartilaiset pakottivat saksalaiset vetäytymään Suolijärven rantaan ja osin sen taakse. Läpi murtautumista hidasti useita tunteja saksalaisten sytyttämä kylän raitti.
Lopulta saksalaiset joutuivat tyytymään seuraamaan kaartilaisten ja pakolaisten virtaa uskaltamatta enää ryhtyä tulittamaan. Vasta Pannujärveltä Syrjäntaakse ehtineiden joukkojen avulla saksalaiset saivat tien suljettua, jolloin punaisten loppupää jäi heidän vangeikseen illansuussa 29. huhtikuuta.
Tuuloksessa läpi päässeiden tie oli jo tukossa saksalaisten ja valkoisten saavutettua toisensa Lahdessa 20. huhtikuuta.
Punaisia kaatui taistelussa saksalaisten mukaan noin 300, saksalaisia 48. Kumpikin menetti suuria miesmääriä haavoittuneina tai kadonneina.
Taistelun muistona Syrjäntakana ovat muun muassa Vapauden leijona -patsas ja vanha tykki Pappilanmäellä sekä 87 punaisen joukkohauta muistomerkkeineen vanhan Kokkilan tien varressa.
Pannujärvellä on siellä kaatuneiden 11 saksalaisen hauta ja muistomerkki. Syrjäntakana kaatuneet saksalaiset on haudattu Hämeenlinnaan.
Valkeakosken naiskaartilaisten joukkohauta Hauhon Mustilassa
Valkeakosken tehtaantyttöinä tunnetun naiskaartin noin 30 nuoren naisen teloitus vappuaamuna Hauholla on kasvanut lähes myyttiseksi tarinaksi.
Sen koskettavuus selittyy naisiin kohdistuneen väkivallan ohella ehkä muun muassa sillä, ettei naisia tuominnut mikään oikeus, heitä ei yhtä tapausta lukuun ottamatta ollut aihetta syyttää murhista tai ryöstelystä ja että ampujat ja ampumisen syy ovat jääneet arvoituksiksi.
Komppania oli perustettu Valkeakoskella maaliskuussa ja se vetäytyi muiden mukana kaupungista huhtikuun lopulla. Komppaniassa oli aseistettuja naisia noin 50.
Komppanian piti tulla 26. huhtikuuta vesiteitse Hämeenlinnaan, mutta kaupungin tultua vallatuksi se rantautui Mierolassa ja liittyi Hämeenlinnasta Hauhon kautta Syrjäntaakse pyrkivään joukkoon.
Tarinoiden mukaan naiskomppania auttoi ratkaisevasti avaamaan tien vihollistulen alla olleen Alvettulan sillan yli. Hauhon taisteluiden aikana naisista kaatui arvioiden mukaan 3-4.
Syrjäntaan taistelun aikana naiset olivat sivustassa varmistamassa, minkä vuoksi suurin osa ei ehtinyt läpi Syrjäntaan kylän vaan jäi siellä saksalaisten vangiksi 29. huhtikuuta.
Saksalaiset luovuttivat lähtiessään vangit suomalaisille, ilmeisesti pohjanmaalaisille joukoille, jotka lähtivät kuljettamaan naisia kohti Sappeeta. Yön tai mahdollisesti kaksi vangit viettivät ladossa Juttilassa.
Valkoiset valitsivat teloituspaikaksi Mustilan kylässä Siikaisten suon reunan. Naiset komennettiin haudan päälle asetetuille lankuille viisi kerrallaan ja ammuttiin. Muistomerkin mukaan teloitettuja oli 36, mutta luku ei ole oikea. Se on ehkä noin 30. Nuorin ammutuista oli 15-vuotias, vanhin 23.
Hämeenlinnan kasarmit ja joukkohaudat
Saksalaiset valtasivat Hämeenlinnan ilman suuria taisteluja 26. huhtikuuta. Punaiset tekivät vastarintaa muun muassa Hattelmalan harjun eteläpäässä ja Vanajan Idänpäässä, missä kaarti yritti suojata itään pyrkivää pakolaisjoukkoa. Saksalaisten tykki- ja konekivääritulessa Idänpäässä kuoli arvioiden mukaan joitakin kymmeniä kaartilaisia ja siviilejä.
Saksalaisten saapuessa kaupunkiin punaiset olivat lähes kaikki jo lähteneet. Hämeenlinnalaisten suurin huoli valtauspäivänä oli, oliko linnaan vangittuja noin sataa valkoisena pidettyä surmattu. Kaikki vapautettiin vahingoittumattomina.
Kansallisarkiston sotasurmatilaston mukaan yli 2 800 uhrin kuolinpaikka on Hämeenlinna. Tämän selittää sodan päätyttyä Hämeenlinnaan perustettu suuri sotavankileiri, jossa oli enimmillään yli 10 000 vankia. Heistä yli 2 000 eli viidennes kuoli joko teloituksissa tai nälkään ja sairauksiin. Vankeja pidettiin muun muassa Poltinahon, Suomen ja Linnan kasarmeilla.
Punaisten joukkohautoja ja niiden muistomerkkejä on muun muassa Ahveniston hautausmaalla, hautausmaan alapuolisessa rotkossa, Keskussairaalanmäellä, Idänpäässä ja Linnan kasarmien vieressä. Erään arvion mukaan hautausmaan suuressa ja pienessä joukkohaudassa on toistatuhatta vainajaa.
Vuoden 1918 sodan valkoisten kaatuneiden muistomerkki on Hämeenlinnan kirkon vieressä. Saksalaisten muistomerkki taas sijaitsee Vanhalla hautausmaalla, minne kaatuneet siirrettiin Tähtipuistona aiemmin tunnetusta Sibeliuspuistosta.
