Ennen vanhaan muotiliikkeitä eli hattukauppoja oli lähes joka kaupungissa. Hattu oli olennainen osa pukeutumista, siihen kiinnitettiin huomiota ja siihen panostettiin. Nykyään muotiliike alkaa olla harvinaisuus, esimerkiksi Lahdessa on jäljellä enää yksi.
Anna-nimisen muotiliikkeen omistaja Rauni Laaksonen muistaa hyvin, miten erilainen tilanne oli silloin, kun hän aloitti uransa kauppiaana.
– Aloitin yrittäjänä 30 vuotta sitten. Lahdessa oli silloin kahdeksan muotiliikettä ja minun oli yhdeksäs.
Rauni Laaksonen lähti alalle oman äitinsä esimerkin innoittamana. Äiti toivoi tyttärestään käsityönopettajaa, mutta loppujen lopuksi oli itsestään selvää, että Laaksonen ryhtyi hattukauppiaaksi. Laaksonen on myös modisti eli hän osaa valmistaa päähineitä. Enää hän ei kuitenkaan niitä tee.
– Nykyään on tarjolla niin paljon hyviä hattuja, etten ole kokenut tarvetta tehdä itse. Toinen syy on se, että omassa kaupassa ei ole oikein aikaa, kun pitää myös palvella asiakkaita.
Hattu ei ole helppo kaupattava
Hattu on hyvin omalaatuinen kauppatavara. Malleja, värejä ja materiaaleja on lähes rajattomasti. Kauppiaan on myös tunnettava tuotteensa läpikotaisin ja kyettävä ennakoimaan asiakkaiden mieltymykset.
– Hyvä laatu alkaa korkealaatuisista materiaaleista, mutta ne ovat vasta hyvä lähtökohta. Myös työn jäljen pitää olla hyvä. Sitten pitäisi vielä tietää, millä tulee olemaan kysyntää.
Yhtäkkiä ovella oli viisi epäilyttävän näköistä miestä, joilla oli nahkatakit nilkkoihin asti.
Rauni Laaksonen
Muotiliikkeet tekevät hankintansa alkuvuodesta. Silloin päätetään, mitä myydään seuraavana syksynä ja talvena.
– Helppoa se ei ole, mutta onneksi kokemus on opettanut. Hattukauppa on aaltoliikettä eli eri hattujen suosio vaihtelee aikakausittain. Kestosuosikkeja ovat Laaksosen mukaan erilaiset lippahatut, huopahatut ja baskerit.
Vaikka hattukaupat ovatkin nykyään harvinaisia, ei Rauni Laaksonen usko hattukaupan katoavan. Uskoa alan tulevaisuuteen lisää esimerkiksi se, että nuoria modisteja valmistuu joka vuosi ammatillisista oppilaitoksista.
– Minäkin saan lähes joka kevät kyselyitä, että ottaisinko kesätöihin tai harjoittelijaksi, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista.
Andy McCoylle ei löytynyt tarpeeksi suurta hattua
Vuosikymmeniä toimineessa hattukaupassa on käynyt monenlaisia asiakkaita. Rauni Laaksosen mukaan asiakkaita saattoi tulla Helsingistä saakka. Mieleen on jäänyt muun muassa se, kun Niilo Tarvajärvi tuli vaimonsa kanssa ostamaan hattua. Tai kun iskelmätähti Laila Kinnunen pyrähti liikkeeseen myssyostoksille.
– Maija-Liisa Tarvajärvi valitsi mustan huopahatun. Ja Laila Kinnunen halusi villamyssyn oloisen hatun. Hän osti myös samaan sarjaan sopivat villatossut.
Kaikkein mieleenpainuvin asiakas on kuitenkin ollut rock-muusikko Andy McCoy, jonka ensivierailu teki lähtemättömän vaikutuksen Laaksoseen.
– Olin yksin liikkeessä sulkemisajan jälkeen. Yhtäkkiä ovella oli viisi epäilyttävän näköistä miestä, joilla oli nahkatakit nilkkoihin asti. En avannut ovea. Seuraavana päivänä Andyn manageri soitti ja selitti, että Andy oli käynyt bändinsä kanssa ovella.
Lopulta rokkari kuitenkin löysi mielesensä hatun ja kaupat saatiin tehtyä. Se tosin vaati kauppiaaltakin vähän taiteilua.
– Hän halusi ison huopahatun, mutta eihän se mahtunut, kun Andylla oli huivi päässä. Niinpä minä sitten tein hänelle sopivankokoisen hatun. Sen jälkeen hän on käynyt täällä monta kertaa vaimonsa Angelan kanssa.
Tilaustöissä on hattukaupan tulevaisuus
Suomen Muotiliikkeiden liitossa on seurattu suomalaisen päähineteollisuuden ja -kaupan hiipumista jo pitkään. Kun liiton puheenjohtaja Kristiina Kivelä tuli alalle vuonna 1966, oli esimerkiksi Turussa 38 muotiliikettä. Nyt niitä on saman verran kuin Lahdessa eli yksi.
Kivelän mukaan liitossa on tällä hetkellä 14 jäsenyritystä. Kaikki alan toimijat eivät kuitenkaan kuulu liittoon, joten todellinen lukumäärä on suurempi
– Se, että muotiliikkeet ovat pikkuhiljaa kadonneet katukuvasta, kertoo myös siitä, että moni alan yrittäjä harjoittaa ammattiaan työhuoneella kivijalkakaupan sijaan. Yrittäjät keskittyvät keskittyvät enemmän tilaustöihin.
Myös Kivelä uskoo alan tulevaisuuteen. Hänen mukaansa modistin ammatti ei katoa mihinkään, mutta sen harjoittaminen muuttaa muotoaan.
Asiakkaita täytyy etsiä, ei odottaa
Hatuntekijöitä työllistävät nykyään esimerkiksi tohtoriksi väittelevät, joiden tohtorinhatut valmistetaan edelleen käsityönä. Muotiliikkeiden liiton tiedottaja Memmu Lankila kertoo, että viime vuonna modistit saivat paiskia tohtorihattujen parissa töitä hiki hatussa, sillä Suomen 100 -vuotisjuhlan kunniaksi järjestettiin ennätysmäärä promootioita.
Lankila painottaa, että yrittäjät eivät voi jäädä kivijalkakauppaan odottamaan, että asiakkaat tuleva sisään. Näkyvyys esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on hyvin tärkeää.
Modistien on myös oltava valmiita tarttumaan uusiin haasteisiin. Lankila kertoo, että yksilöllisten, vartavasten asiakkaalle suunniteltujen harrastuksiin liittyvien hattujen kysyntä kasvanee jatkossa.
– Olen tehnyt erikoishattuja muun muassa perhokalastajille ja metsästäjille. Muusikot teettävät itselleen esiintymishattuja ja esimerkiksi burleskiharrastajat haluavat sellaisia päähineitä, joita ei saa kaupasta.