Tien urat vievät autoa kuin junaa raiteilla. Urat jatkuvat suoraan, mutta sinun pitäisi kääntyä. Auto ei meinaa nousta urista, ja otsalle nousee kylmä hiki. Olet törmännyt polanteeseen.
Kulunut talvi on aiheuttanut paikoin harmaita hiuksia tienpitäjille. Teiden kunnossapito ei ole aina onnistunut – polanteissa on luisteltu ja liukasteltu. Varsinkin pikkuteiden varsilta on kuulunut nurinaa.
Vielä 60 vuotta sitten polannetta pidettiin meteorologien käyttämänä harvinaisena ammattiterminä. Kansan suussa tielle muodostuneita kohoumia sanottiin yleisesti vielä 1950- ja 60-luvulla iljanteiksi.
Ilmatieteen laitoksen liikennesäätiedote (siirryt toiseen palveluun) autoilijoille aloitettiin vuonna 2000. Tiedote luettiin tarvittaessa säätiedotuksen yhteydessä radiossa ja Ylen tv-kanavilla. Autoilijoita varoitettiin huonosta kelistä ja polanteisista teistä.
Polanne-sana herätti jonkin verran ihmetystä. Esimerkiksi Ylen Oulun aluetoimitukseen tuli useita kyselyitä, joissa ihmeteltiin sanan alkuperää ja merkitystä.
– Voi olla, että radiossa luettavien liikennetiedotteiden myötä sanan käyttö yleistyi ja merkitys hiukan muuttui, ja tämä on voinut herättää kuulijoissa kysymyksiä, kertoo Yle Radio Suomen vastaava tuottaja Minna Hannula.
Sana on kuitenkin ollut sanakirjoissa jo pitkään. Nykysuomen sanakirja vuodelta 1956 antaa polanteelle merkityksen 'polun tapainen poljettu jälki'. Kirjassa on myös merkintä, että sana oli tuolloin harvinainen. Sen sijaan toinen sana oli paljon yleisempi.
– Iljannetta käytettiin paljon enemmän. Siitä on kirjassa paljon pidempi selostus, kertoo Kielitoimiston kielenhuoltaja Riitta Hyvärinen
Nykyään sanakirja kertoo polanteen oleva kovaksi tallautunut, pakkautunut lumi- tai jääharjanne tiessä.
Sama sana, eri merkitys
Sanojen yleisyys ja tunnettuus vaihtelee murrerajojen myötä. Toisaalla tutut sanat saattavat olla aivan outoja toisella puolen Suomea. Suomen sanojen alkuperä -kirja kertoo, missä päin maata sanat ovat yleisimpiä.
Polanteesta löytyy murretietoja Pohjois-Karjalasta, Pohjois-Savosta, Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta, Peräpohjasta ja Länsi-Pohjasta.
Iljanne-sana on ollut yleisempi puolestaan Etelä-Satakunnassa, Pohjanmaalla, Pohjois- ja Kaakkois-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Kainuussa, Keski-Suomessa, Savossa ja vieläpä Värmlannissakin.
Myös Ruotsin yleisradio (siirryt toiseen palveluun) (SVT Ruotsi) on miettinyt talvisten sanojen yleisyyttä ympäri kuningaskunnan.
Pohjois-Ruotsissa kelkkaa sanotaan rattikelkaksi, rattkälke. Keski-Ruotsissa kelkka on bob ja Etelä-Ruotsissa englantilaiselta kalskahtava snowracer.
Mutta mitäs artikkeli kertookaan lopuksi? Sen mukaan Suomessa moni kutsuu kelkkaa, ehkä hieman ruotsalaisittain, stigaksi.