Suomen politiikasta puuttuvat sisäpiirisäännöt. Siksi maamme poliittiseen järjestelmään vaikuttavat vahvasti niin sanotut kaverikapitalistit.
Etujärjestöt eli korporaatiot käyttävät valtavasti valtaa, koska ne pääsevät vaikuttamaan suoraan lainsäädäntöön. Usein niillä on myös niin sanottua sisäpiiritietoa asioista, jopa enemmän kuin politiikoilla.
Superlobbarina tunnettu Anders Blom esittää tuoreessa väitöskirjassaan, että liike-elämällä on liikaa valtaa suomalaisessa lainsäädännössä.
– Lainsäädäntö tulee kansanedustajille useimmiten valmisteltuna siten, että se tulee joko työmarkkinajärjestelmästä tai Euroopan unionista, mutta kummassakin järjestelmässä etujärjestöillä on hyvin merkittävä rooli, sanoo Anders Blom.
Blom vaatii Suomeen lobbareiden itsesäätelyn lisäksi myös lakiin perustuvaa säätelyä eduskunnan aseman vahvistamiseksi.
Hän kuvaa etujärjestöjen, eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistyötä politiikan pyöröoveksi. Siinä ministerit, kansanedustajat ja virkamiehet sujuvasti vaihtavat roolia ja hyppäävät liike-elämän palvelukseen.
Jorma Ollila ja Nokia poliittisen päätöksenteon ytimessä
Anders Blom päätyy väitöstutkimuksessaan siihen, että sisäpiirin lobbaajat hallitsevat epäsuoraa tietoa ja vaikuttavat sen avulla.
Nokian pääjohtajana toimineen Jorma Ollilan kaltaiset henkilöt hallitsivat sekä yritysmaailman että poliittisen päätöksenteon sisäpiirin tietoja, jolloin heillä oli mahdollisuus vaikuttaa laajasti päätöksiin.
Elinkeinoelämän intressit olivat myös EU-jäsenyyden kannalla ja lobbaus moneen suuntaan oli kovaa.
Yrityksistä ehkä merkittävin lobbaaja oli Nokia mahtivuosinaan.
Nokian vaikutus näkyi ulkomaalaisomistuksen kasvuna suomalaisissa yrityksissä. Signaali maailmalle oli merkittävä. Nokia vaikutti enemmän kansainvälisesti kuin kotimaassaan.
Työmarkkinapolitiikassa Nokia oli Blomin mukaan halpojen insinöörien kannalla. Yhtiö myös aikaansai tuloverotukseen muutoksia ja loi tutkimuspanostuksia laman aikana.
Sisäpiirin superlobbari kertoo, miten järjestelmä toimii
Turkulainen Anders Blom (s. 1955) on aikanaan toiminut Kokoomuksen Nuorten liiton toiminanjohtajana 1970-luvulla, ollut kaupunginvaltuutettuna Helsingissä ja ollut ehdokkaana eduskuntavaaleissa kaksi kertaa.
Hän on työskennellyt toimittajana sekä perustamassaan Perheyritysten liitossa toimitusjohtajana (2003-2010).
Tällä hetkellä Blom on Eurofacts Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Yhtiö on viestintään, vaikuttamiseen ja lainsäädäntöpalveluihin erikoistunut konsulttitoimisto. Toisin sanoen lobbari.
Blomin voidaan siis ajatella katsovan sisäpiiristä tutkimaansa lobbausta eli yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän määrittää tutkimuksessaan lobbauksen toiminnaksi, joka tukee tai estää yhteiskunnallisten päätösten syntymistä.
Hän ei listaa taloudellista eliittiä luettelona ihmisiä, mutta Jorma Ollilan tapaisia nimiä on helppo nostaa esiin. Blom määrittelee sisäpiirin tilannekohtaisesti. Salainen tai luottamuksellinen tieto antaa omistajalleen laajat vaikutusmahdollisuudet.
Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä -väitöskirjan alaotsikko on Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011. Se tarkastetaan Turun yliopistossa kuudes huhtikuuta.
Laajan tutkimuksen tekoon tekijä kertoo kuluneen kaksi ja puoli vaalikautta – 10 vuotta. Siinä ajassa Anders Blom perehtyi teorioihin ja arkistoihin, haastatteli kymmeniä eri vaikuttajia, entisiä pääministereitä, elinkeinoelämän entisiä ja nykyisiä johtajia ja muita vaikuttajia.
Etujärjestöt eli korporaatiot hallitsevat
Anders Blomin tutkimustulosten valossa korporaatiot eli etujärjestöt hallitsevat Suomessa sisäpiirin vaikuttamista eli suoria suhteita poliittisiin päättäjiin. Blomin mukaan järjestöillä on johtava rooli myös epäsuorassa vaikuttamisessa. Hän tulkitsee korporatismin käsitteen laajasti.
Blomin mukaan työnantajapuolella oli isoin rooli etujärjestöjen hallitseman mallin syntymisessä. Työntekijäpuoli sitoutettiin siihen tulopoliittisilla sopimuksilla ja yleissitovilla työmarkkinaratkaisuilla.
Nyt työnantajapuoli on lopettanut yleisopimisen ja ikään kuin rikkonut aiemmat lupauksensa. Hakaniemen työntekijäliitoissa ollaan karvat pystyssä.
Blom jakaa lobbarit kuuteen luokkaan, jossa ylimpänä ovat vaikutusvaltaisimmat toimeksiantajat. Nämä edustavat kaverikapitalismia eli sisäpiiriä, jolla on yritysten, järjestöjen ja valtiovallan sisäpiiritietoa enemmän kuin lainsäätäjillä.
Kaverikapitalismin sisäpiirit
Esimerkkinä tästä kaverikapitalismista Anders Blom nimeää palkansaajajärjestöjen kytkemisen osaksi korporatiivista omistajapolitiikka. Ammattiyhdistysjohtajat istuvat työeläkeyhtiöiden hallituksissa.
Ansiosidonnainen työeläkejärjestelmä, työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuperintäsopimus ja työehtojen yleissitovuus ovat suomalaisen järjestelmän peruselementtejä. Ne ovat olleet taloudellisen kasvun mahdollistajia ja yrityksille myös tärkeä rahoituskanava.
Kun Suomi liittyi osaksi Euroopan Unionin rahaliittoa, etujärjestöjen rooli työeläkeyhtiöiden hallinnossa vahvistui entisestään. Muissa pohjoismaissa kehitys oli toisensuuntainen.
Työeläkeyhtiöiden hallituspaikoista puolet kuuluu työntekijäliittojen edustajille. Koska ammattiyhdistyspamput ovat mukana kuviossa, heidänkin etunsa on ajaa työntanatajaosapuolen kanssa samankaltaista lainsäädäntöä.
Tutkijoiden pitäisi tarttua lobbareihin
Blom katsoo politiikan tutkimuksen aiemmin laiminlyöneen talouden ja yritysten roolia.
Etujärjestöjen valta alkoi Suomessa niin sanotusta Tammikuun kihlauksesta vuonna 1940, jolloin työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sopivat yhdessä työn tekemisen ehdoista. Yhteistyölinja jatkui pitkään ja sillä lyötiin kiilaa ammattiyhdistysliikkeen sosiaalidemokraattien ja moskovamielisten kommunistien väliin.
Tutkimuksessa väitetään, että etujärjestöjen hallinta ja valta syntyi juuri työnantajapuolen toimesta. Sosiaalidemokraatit integroitiin sisäpiiriin ja kommunistit jätettiin ulos.
Liike-elämällä oli kaksoisstrategia, jossa tulopolitiikan ohella vaikutettiin aktiivisesti politiikan kentällä. Se näkyi suorana tukena puolueille, ehdokkaiden koulutuksena ja muokkaamalla median toimintaa.
Tämän toiminnan ytimessä oli 40–50 yritys- ja järjestöjohtajaa, jotka hallitsivat sisäpiiritietoa ja kokonaiskuvaa. Nyt sisäpiiriin kuuluvat etujärjestöjen asiantuntijat, joita kuullaan lainvalmistelussa. He hallitsevat laajasti tietoja. Heille myös avautuu mukavasti ovia korkeisiin asemiin.
Tulopolitiikan edunvalvojista on ajan mittaan syntynyt erivapauksia nauttiva sisäpiiri, josta Blomin mukaan hallitus ja eduskunta ovat tulleet ajoittain entistä riippuvaisemmaksi. Tätä riippuvuutta tulkitaan tutkimuksessa rakenteelliseksi korruptioksi.
Politiikan pyöröovi kiinni?
Anders Blom vaatii lakiin perustuvaa säätelyä eduskunnan aseman vahvistamiseksi.
Hänestä politiikan pyöröovi-ilmiö pitäisi pysäyttää. Siis se, että ministerit, kansanedustajat ja virkamiehet sujuvasti vaihtavat roolia ja hyppäävät liike-elämän palvelukseen. Ovi käy myös toiseen suuntaan eli liike-elämästä tullaan politiikkaan.
Silloin voi käydä niin, että hiljaista tai sisäpiirin tietoa käytetään myös omaksi eduksi.
Muualla Euroopassa keskustelu sisäpiirisäännöistä käy vilkkaana. Suomessa sellainen nousee hetkittäin, kuten Jyri Häkämiehen siirtyessä ministerin paikalta Elinkeinoelämän keskusliiton johtoon.
Anders Blomin mukaan tähän kaivataan jonkinlaisia pelisääntöjä, ehkä palkallisia karenssiaikoja.
Blom puhuu hyvin varovaisesti rakenteellisesta korruptiosta. Pikemminkin hänen mielestään nykyinen järjestelmä sulkee joiltakin eturyhmiltä vaikuttamismahdollisuuksia.
Parhaillaan mietitään lobbarirekisterien synnyttämistä myös Suomeen.
– Jos tällainen rekisteri tehdään, niin silloin täytyy miettiä, mitä rekisteröidään, sanoo Anders Blom.