Naaraskarhut ovat oppineet suojautumaan metsästäjiltä hoitamalla pentujaan pidempään alueilla, joilla emokarhujen ampuminen on kielletty, sanotaan tuoreessa tutkimuksessa.
Kansainvälinen tutkijaryhmä seurasi Skandinavian ruskeakarhujen selviytymistaktiikoita ja lisääntymistä 22 vuotta. Tutkimus julkaistiin Nature Communications -tiedejulkaisussa.
Esimerkiksi Ruotsissa karhujen metsästys on sallittua, mutta perheryhmissä liikkuvien karhujen kaataminen kiellettyä. Yksinäinen karhunaaras joutuu alueella ammutuksi neljä kertaa todennäköisemmin kuin pentuja hoitava emo.
Tutkijoiden mukaan osa naaraista vaikuttaakin käyttävän pentuja ikään kuin kilpinä metsästäjiä vastaan.
Osa Ruotsin ruskeakarhunaaraista venytti pentujen kanssa viettämäänsä aikaa 18 kuukaudesta aina 2,5 vuoteen, tutkimuksessa huomattiin.
Vuosien 2005 ja 2015 välisenä aikana pentujaan noin vuoden keskivertoa pidempään hoivaavien emokarhujen määrä nousi seitsemästä prosentista 36 prosenttiin. Ennen vuotta 1995 todisteita vastaavasta pidennetystä hoivakaudesta ei havaittu.
– Ihmisestä on tullut evoluutiovoima karhujen elämässä, sanoo norjalaisen NMBU-yliopiston professori Jon Swenson.
Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana yhä useampi karhuperhe on alkanut pysytellä yhdessä entistä pidempään.
– Niin kauan kuin naaraalla on pentuja, se on turvassa. Metsästyksen aiheuttama paine on aiheuttanut muutoksen pentujaan yli 1,5 vuotta hoitavien emojen määrässä, mikä on parantanut sekä emojen että pentujen selviytymismahdollisuuksia, Swenson sanoo.