Moni liittää digitaalisiin peleihin ajanhaaskauksen leiman, mutta pelitutkija Olli Raatikainen ja taloustieteen professori Panu Kalmi Vaasan yliopistosta ovat toista mieltä. He sanovat, että pelien avulla oppii esimerkiksi taloutta.
– Taloudessa ja peleissä on samantyyppisiä rakenteita. Monissa peleissä joutuu oppimaan, miten rajallisilla mahdollisuuksilla päästään hyvään tulokseen, sanoo Kalmi.
Talousoppimisen kannalta katsottuna on kahta erilaista pelityyppiä. On yleisiä pelejä ja varta vasten taloutta opettamaan tehtyjä pelejä. Yleisistä peleistä hyväksi esimerkiksi Kalmi mainitsee Minecraftin.
– Minecraftissa liikutaan 3D-maailmassa ja rakennetaan kuutioilla sekä hankitaan resursseja. Siellä joutuu tekemään monenlaisia juttuja. Peleissä tehdään valintoja ja kohdataan niukkuutta, ja siinä on myös eräänlainen tuotantoprosessi, listaa Kalmi.
Professori Kalmi kertoo, että alakoululainen, joka peliä pelaa ei toki miellä Minecraftia talouspeliksi, mutta sitä on kuitenkin käytetty opettamaan talouden peruskäsitteitä.
– Talouden peruskäsitteet ovat niin yleisiä, että niitä pystytään tuomaan pelin kautta. Ja peli taas on yleinen ja tuttu kehikko pelaajille.
Urheilumanagerointia
Oma lukunsa ovat myös hyvin suosituiksi nousseet urheilumanagerointipelit. Olli Raatikainen tutkii parhaillaan, millä tavalla viimeisten 40 vuoden aikana julkaistuissa peleissä on käsitelty taloutta. Esiin nousevat managerointipelit.
Kaupallisesti menestyneitä ja käyttäjien arvostamia pelejä ovat muun muassa Football Manager -pelit. Vastaavia löytyy myös jääkiekon puolelta.
– Niissä on monimuotoinen simulointi siitä, mikä esimerkiksi jalkapallojoukkueen menestykseen vaikuttaa. On pelaajahankintaa, junioritoimintaa, scouttaamista, oman joukkueen rakentamista, lehdistötilaisuuksiakin ja sponsorihankintaa, luettelee Raatikainen.
Raatikaisen mukaan pelit kertovat hyvin realistisesti miten urheilumanagerointi toimii.
Opettajaa tarvitaan
Mutta kun juniori pelaa Minecraftia tai kasaa ja johtaa omaa NHL-joukkuettaan, oppiiko hän taloudesta melkein kuin huomaamatta? Professori Panu Kalmi ei ihan näin helppoa tietä talousguruksi lupaa.
Toki pelissä lapsi oppii talouden lainalaisuuksia, mutta hän ei välttämättä miellä niitä erityisesti talouteen liittyviksi. Tähän tarvitaan opettajaa.
– Kyllä keskeistä on se, että on joku ulkopuolinen, opettaja, joka tuo ne oppitunnit ja opittavat asiat siihen. Huomauttaa esimerkiksi, että tästä voit nähdä tämmöisen jutun. Kyse on siitä, että lapset kyllä tietävät, mutta heidät pitää saada tiedostamaan ne asiat, sanoo Kalmi.
Sen sijaan monella on omakohtaisia kokemuksia siitä, että pelien avulla on englannin kielen taito kohentunut ja sanavarasto kasvanut.
Kalmia kiinnostavat eri tavat opettaa taloutta ja se, mitä vaikutuksia pelien opetuskäytöllä on muun muassa ihmisen henkilökohtaisen talouden hallintaan.
Tavoitteena on, että lapset ja nuoret oppisivat ymmärtämään miten talous toimii, ja ehkäpä sillä voisi olla vaikutuksensa esimerkiksi pikavippien myötä kasvaneeseen ylivelkaantumiseenkin.