Pari viikkoa sitten katselimme vaimon kanssa pohjoisen Teneriffan kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin Botanicossa louisianalaisesta suosypressistä riippuvia naavan kaltaisen eliaksenkukan (Tillandsia usneoides) mattoja. Taksonomian perustaja Linné antoi tälle ananaskasvien heimoon kuuluvalle suvulle nimen Suomen kasvitieteen isäksi mainitun Elias Til-lanzin mukaan, joka eli 1600-luvulla.
Olimme lentäneet Teneriffalle runsaassa kuudessa tunnissa. Kun puisto perustettiin hyödyn aikakaudella 1788, matka Teneriffalle kesti päiviä, ellei viikkoja. Paljon pidempiä ja vaivalloisempia olivat niiden espanjalaisten merimiesten matkat, jotka kuninkaan käskyllä velvoitettiin tuomaan puistoon kasveja kaikkialta maailmasta. Tavoitteena oli löytää uusia hyötykasveja. Tuloksena oli poikkeuksellisen rikas kokoelma kasveja. 1800-luvulla puutarha järjestettiin Linnén luoman taksonomian mukaan.
Jardin Botanicon kanssa saman ikäinen yli kaksisataa vuotta vanha on Sitio Litre, joka tunnetaan Orkideapuistona – helmenä keskellä Puerto de la Cruzin kaupunkia. Vuodesta 1996 alkaen on saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin rakennettu 12 hehtaarin palmupuisto, johon on kerätty lähes kaikki maailman palmulajit ja paljon muuta. Niinpä yhdellä saarella voi saada yleiskatsauksen koko maapallon trooppiseen ja subtrooppiseen kasvillisuuteen!
Tutkimusmatkailun pioneereja oli edellä mainittu maailmankuulu, 1700-luvulla elänyt Uppsalan yliopiston kasvitieteen professori Carolus Linnaeus, aateloituna Carl von Linné.
Linnén omat matkat ulottuivat vain Ruotsin silloisten rajojen sisäpuolelle, mutta hän lähetti seitsemäntoista oppilastaan – ”apostoliaan” – tutkimusmatkoille eri puolille tunnettua maailmaa keräämään kasveja ja eläimiä. Tarkoituksena oli hyötykasvien löytäminen sekä aineiston keruu kasvien ja eläinten nimeämiseksi ja luokittelemiseksi (siirryt toiseen palveluun). Nämä matkat kestivät aina vuosia ja niiden vaarallisuudesta kertoo se, että seitsemästätoista ”apostolista” vain yhdeksän selvisi niistä hengissä.
Linné aloitti työn, joka ei koskaan tule päätökseen.
Linnén työn merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Hän loi eläinten ja kasvien systematiikan ja avasi tien evoluution ymmärtämiselle, vaikka hän itse uskoi lajit luoduiksi ja muuttumattomiksi. Kahdennessatoista painoksessa Linnén Systema naturae-teokseen oli kuvattu noin 10 000 lajia. Niistä kasveja oli noin 6000 ja eläimiä yli 4000. Linné arveli, että kasveja on maailmassa kaikkiaan noin 10 000 ja eläimiä 7700.
Linné aloitti työn, joka ei koskaan tule päätökseen.
Tutkimusmatkailu jatkuu edelleen ja onneksi sen riskit ovat selvästi pienentyneet. Mainetta on saavuttanut muiden muassa Turun yliopiston tutkimusprojekti Perun Amatsoniassa.
Tällä hetkellä tieteelle kuvattuja kasvilajeja (siirryt toiseen palveluun) on 391000 ja joka vuosi löydetään noin 2000 uutta, ennen muuta Australiasta, Kiinasta ja Brasiliasta. Kaikki uudet lajit ovat tyypillisesti hyvin uhanalaisia. Kaikista tunnetuista kasveista yli 20 prosenttia on sukupuuttouhan alla!
Eläinten osalta Linnén arvio lajien lukumäärästä heittää vielä pahemmin. Maalla eläviä eläimiä on luetteloitu vajaa miljoona, mutta niitä arvellaan oleva jopa lähes kymmenen miljoonaa. Meressä eläviä on kuvattu alle kaksisataatuhatta, mutta niitä arvioidaan oleva noin pari miljoonaa.
Tutkijat päättelivät että 86 prosenttia maalla elävistä ja 91 prosenttia meressä elävistä lajeista on vielä tieteelle kuvaamatta!
Eri tutkijoiden arviot kaikkien elävien eliölajien kokonaislajimääristä vaihtelevat 3 ja 100 miljoonan välillä. Camilo Mora työtovereineen esittää artikkelissaan (siirryt toiseen palveluun) kaikkien niiden määräksi seitsemästä kymmeneen miljoonaan. Niistä noin 2,2 miljoona lajia asuu merissä.
Vasta noin 1,2 miljoonaa eliölajia on tieteellisesti kuvattu. Tutkijat päättelivät että 86 prosenttia maalla elävistä ja 91 prosenttia meressä elävistä lajeista on vielä tieteelle kuvaamatta!
Linnén työ ei tule päätökseen senkään takia, että elämme keskellä massiivista sukupuuttoaaltoa, joka hävittää lajeja paljon nopeammin kuin niitä ennätetään löytää ja kuvata. Niinpä suuri osa niistä häviää, emmekä koskaan tiedä niiden olemassa olleenkaan.
Kuinka paljon siinä menetetään potentiaalisia lääkekasveja ja muita hyötylajeja? Ellei sukupuuttoaaltoa pysäytetä, se voi aiheuttaa valtavan kriisin koko ihmiskunnalle. Luultavasti sen jälkeen eletään autiossa rikkaruoho- ja tuhoeläinmaailmassa, kunnes evoluutio miljoonissa vuosissa luo uuden laajemman elämän kirjon.
Toivottavasti silloin vielä löytyy Linnén työn jatkajia.
Jussi Viitala
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija. Viitalaa kiinnostavat eläimet ja ihmiset ja suhde luontoon.
