Tommi Ala-Helle, 28, kiinnostui pari vuotta sitten Amerikkaan muuttaneista sukulaisistaan. Hänen isoisänsä täti ja serkkuja olivat lähteneet valtameren taakse, kuten niin monet suomalaiset.
Hämeenkyrössä asuva Ala-Helle etsi johtolankoja siirtolaisten Facebook-ryhmistä. Lopputulos oli yllätys.
– Lopulta löysin yhden jälkeläisen, johon sain yhteyden. Pian tuli lähemmäs 200 jälkeläistä tälle amerikantädille. Osa heistä on jo kuollut.
Ala-Helle on pitänyt yhteyttä Amerikan sukulaisiin, vaikka ei ole heitä vielä nähnytkään.
Uusia sukulaisia on löytynyt sosiaalisen median avulla myös Suomesta. Ala-Helle arvioi löytäneensä yhteensä lähes 400 sukulaista Facebookin avulla.
– Melkein puoli Nokiaa on sukua, hän naurahtaa.
Facebook on hänen mukaansa ollut suunnaton apua sukulaisten löytämisessä. Samalla myös yhteydenpito on helpottunut.
– Facebookissa on valtavasti sukututkimusryhmiä, joista saa avun nopeasti. Ei tarvitse osata itse vanhaa ruotsia, jotta saa tulkittua vanhoja nimiä.
Suurtalouskokkina toimiva Ala-Helle on harrastanut sukututkimusta 15-vuotiaasta, jolloin hän kiinnostui ison sukuraamatun nimistä.
– Tämä on salapoliisityötä, joka todellakin vie mukanaan. Sukututkimus ei vie vaan pikkusormea, vaan koko käden. Jotta ymmärtää tulevaisuutta, pitää ymmärtää historiaa ja menneisyyttä.
Nuori sukututkija on selvittänyt isänsä suvun vaiheet 1540-luvulle asti ja luonut suvulle oman Facebook-ryhmän. Ala-Helle on jopa vaihtanut sukunimensä sukututkimuksen innoittamana. Alun perin hän oli Alanen, mutta hän vaihtoi sukunimensä Ikaalisissa olleen kylän ja sukutilan mukaan.
Suvusta on löytynyt mielenkiintoisia tarinoita.
– Suosikkini on suvusta löytyvä kestikievarin isäntä, jota kutsuttiin Varpeen noidaksi. Hän ryösti Venäjän armeijan palkkarahoja Suomen sodassa 1808–1809. Hänellä sanottiin olevan taikavoimia, koska hän ei jäänyt koskaan kiinni. Kylillä alkoi kulkea huhu, että hän on noita.
Dna-näytteitä ulkomaille
Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma sanoo, että historia ja sukututkimus kiinnostavat nyt suomalaisia.
– Aina kun on merkkivuosia, kuten nyt sata vuotta sisällissodasta, tulee piikki, Kuusiluoma sanoo.
Toiminnanjohtaja sai itsekin yhteyden amerikkalaisiin sukulaisiinsa Facebookin kautta. Sukututkijoilla on useita ryhmiä Facebookissa, mikä luo yhteisöllisyyttä ja auttaa sukujuurien löytymisessä.
Kansainväliset sukupuupalvelut internetissä kiinnostavat nyt lukuisia suomalaisia. Ancestry.com, Family Search, My Heritage ja Geni -verkkopalvelut voivat auttaa löytämään sukulaisia. Osaan voi kirjautua ilmaiseksi, osan palvelut ovat maksullisia.
Tuhannet suomalaiset ovat myös lähettäneet dna-näytteitä geneettisen perimänsä selvittämiseksi. Kuusiluoman mukaan erityisen suosittu on Family Tree DNA -niminen palvelu. Siellä on yli 10 000 suomalaisen dna-näyte, hän kertoo.
– Etäserkkuja eli tietokanta-osumia löytyy vasta sitten, kuin oma näyte on testattu ja tulokset liitetty tietokantaan. Kaukaisimmat yhteiset esivanhemmat etäserkkujen kanssa voivat löytyä yli tuhannen vuoden takaa.
Tommi Ala-Helle on lähettänyt dna-näytteensä palveluun.
– Tätä kautta on löytynyt uusia kaukaisia serkkuja. Varsinkin tällaiset kaukaiset salatut sukulaiset, kun on syntynyt aviottomia lapsia, ovat mahtavia. Löytyy sukuun lisää jäseniä.
Näin pääsee alkuun
Tietoa elossa olevista sukulaisista ei voi jakaa sosiaalisessa mediassa tai muualla miten tahansa. Tietosuojalainsäädäntöä tuntemattomat ihmiset syöttävät Suomen Sukututkimusseuran mukaan sukupuupalveluihin elossa olevien henkilötietoja kysymättä näiltä ensin suostumusta.
– Tietoa sukulaisista voi jakaa sosiaalisessa mediassa ja avoimessa verkossa, mutta ei elossa olevista, ei ainakaan ilman nimenomaista suostumusta siihen, Kuusiluoma sanoo.
Sukututkimusseuralla on lista siitä, miten pääsee tutkimustyössä alkuun ja mistä löytyy lähteitä oman suvun tutkimiseen.
– Sukututkimus lähtee liikkeelle tilaamalla virkatodistus maistraatista ja kirkkoherranvirastoista. Ne ovat myös lähteitä, kun jäljitetään läheisempiä ja kaukaisempia suvun jäseniä.
Kummitäti löytyi helposti
Sari Harramoa, 35, alkoi vaivata, ettei hän ole nähnyt omaa kummitätiänsä lapsuutensa jälkeen.
– Näin kummitätini viimeksi muistaakseni 1990-luvulla. Kummitätini oli mummoni ystävä. Mummoni kuoli 13 vuotta sitten, joten en voinut kysyä häneltä kummitädistä.
Sari Harramo alkoi miettiä, oliko kummitädillä samanlainen olo kuin hänellä. Kaipasiko tämä yhteyttä?
– Mietin, kokiko hän, että häneltä on viety kummityttö.
Mouhijärvellä Sastamalassa asuva Harramo on hoitovapaalla hoitamassa kaksivuotiasta lastaan. Hän päätti toimia.
Elän itse ruuhkavuosia. Tuntuu, ettei ystäviin pysty pitämään yhteyttä saati sitten sukulaisiin.
Sari Harramo
Harramo laittoi pääsiäisviikon maanantaina viestin Tampere-nimiseen Facebook-ryhmään. Harramo jakoi vanhan kuvan, jossa hän oli kummitätinsä kanssa. Tuloksia tuli nopeasti.
– Sain oikeastaan heti viestiä kummitätini nykyiseltä ja entiseltä työkaverilta. Toinen oli lomalla, mutta lupasi laittaa viestiä. Yllätyin, että sain näin nopeasti suoran kontaktin.
Harramo on soitellut ja viestitellyt kummitädin kanssa. Hän miettii, että yhteys katoaa nopeasti ajan puutteen takia.
– Elän itse ruuhkavuosia. Tuntuu, ettei pysty pitämään yhteyttä ystäviin saati sitten sukulaisiin.
Facebookissa oleviin sukulaisiin ja ystäviin on Harramon mukaan nopeampaa ja yksinkertaisempaa pitää yhteyttä kuin muihin.
Seuraavaksi Sari Harramo tahtoisi löytää serkkunsa isän puolelta.
– Tiedän heistä vain etunimet. Isäni kautta voin saada tietoa heistä ja ehkäpä löytää heidät Facebookista, Harramo pohtii.