Onko kaupunkisi tasa-arvoinen? Eriytyvätkö rikkaat ja köyhät omille alueilleen? Vertaile omaa asuinaluettasi Ylen Postinumero­­puntarissa. Kaikki eriytyminen ei ole kielteistä.

Mikä yhdistää Helsingin Jätkäsaaren kaupunginosaa ja Åvan kylää Ahvenanmaan Brändössä?

Niiden tähtiluokitus parani Ylen Postinumero­puntarissa maan asuinalueista nopeimmin vuosina 2013–2015.

Jätkäsaari ja Brändön Åva käyvät esimerkeiksi siitä, miten herkkä asia alueen elinvoima on – ja miten päättäjät voivat siihen vaikuttaa.

Helsinki on aktiivisesti kaavoittanut uutta Jätkäsaarta, johon nousee kerrostaloja silmissä. Vajaan 500 asukkaan Brändö taas muodostuu 1 200 saaresta: ei tarvita kuin muutama uusi korkeasti koulutettu, työssäkäyvä ja hyvätuloinen uusi åvalainen, ja kylän tulevaisuus näyttää vertailussa paljon paremmalta.

Ostovoima, ikäjakauma ja koulutus määrittävät elinvoimaa

Yle analysoi Suomen postinumeroalueet Tilastokeskuksen tuoreimpien tietojen perusteella. Alueet saavat 1–5 tähteä väestöpohjansa ja elinvoimansa mukaan. Kaikista Suomen 3 030 postinumeroalueesta vain hyvin harvaan asutut alueet jäivät analyysin ulkopuolelle.

1–2 tähden alueilla on keskimääräistä vähemmän työtätekeviä ja keskimääräistä enemmän yhteiskunnan tukien varassa eläviä. Työttömyys voi olla yleistä tai alueella asua suhteellisen paljon eläkeläisiä; huoltosuhde on heikko. Monella asukkaalla on vain peruskoulutus, ja heidän tulonsa jäävät suomalaisten mediaanituloa pienemmiksi.

Viiden tähden alueeksi pääsee, kun asujaimistolla on enemmän ostovoimaa, työssäkäyvien osuus on suurempi ja nuoria ja korkeasti koulutettuja on enemmän kuin keskivertoalueella.

Runsaalla kymmenellä prosentilla Suomen postinumeroalueista menee erittäin hyvin. Heikoimmat luokitukset Ylen luokittelun ja käytetyn datan perusteella löytyvät yleisimmin maaseudulta ja muuttotappioalueilta; pohjoisesta ja idästä.

Erot voivat olla suuria kuntien ja kaupunkien sisällä

Kaupunkeja, joissa asuinalueiden väliltä löytyy jyrkempiä eroja kuin kunnista keskimäärin, ovat esimerkiksi Rovaniemi, Kotka, Pori, Mikkeli, Hämeenlinna, Kuopio. Niistä löytyy kaupunginosia, jotka saavat Postinumero­puntarissa vain yhden tähden, ja toisaalta lähiöitä, jotka saavat viisi tähteä.

Selitys asuinalueiden jyrkkiin eroihin voi löytyä kaavoituksesta, kuntaliitoksista tai pitkästä historiallisesta kehityksestä.

Hämeenlinnassa lähiöiden erot tunnetaan

Otetaan esimerkiksi Hämeenlinna, jossa kaupunginosien erot ovat keskimääräistä jyrkempiä.

Keskustasta kaakkoon löytyy Katuma, joka saa Postinumero­puntarin kolmen vuoden vertailuajanjaksolla yhtä ja kahta tähteä.

Katuma on yksi niistä sadoista lähiöistä, jotka syntyivät Suomen 1960- ja 1970-luvun massamuutoissa. Alueella on paljon kaupungin vuokrataloja. Pelkän peruskoulutuksen saaneita on selvästi enemmän kuin alueilla keskimäärin ja taloudellinen huoltosuhde on heikko.

Katuma sijaitsee melko eristyksissä muusta kaupungista järven rannalla. Keskustaan pääsee bussilla.

Katumalaiset kehuvat alueensa yhteisöllisyyttä. Luonto ja järvi ovat liki takapihalla.

Miksi Katuma sitten saa huonot pisteet, kun viereiset Ruununmyllyn ja Käikälän alueet saavat Ylen vertailussa täydet viisi tähteä?

Katumajärven kalastusyhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Varjonen asuu järven toisella rannalla, mutta hän seurannut Katuman kehitystä vuosikaudet.

– Tämä tehtiin aikoinaan työttömien ja laitapuolen kulkijoiden asuinalueeksi. Sitten perustettiin kapakka siihen keskelle, mikä oli suuri virhe, välillä kapakan portsarinakin toiminut Varjonen kertoo.

– Nyt kun ei ole enää kapakkaa, tämä on ihan ykköspaikka.

"Idällä on oma identiteetti"

Muutaman kilometrin päässä Katumasta luoteeseen sijaitsee Sairio. Se saa Ylen luokituksessa 4–5 tähteä sekä elinvoimastaan että väestöpohjastaan.

Täällä asuu kulttuurialan ihmisiä, kaupungin virkailijoita, opettajia; hyvin tienaavia, nuoria, työssäkäyviä perheitä. Asukkaat keskustelevat someryhmissä ja asunnot ovat väljiä. Aulangon ulkoilu- ja harrastusalueet löytyvät vierestä.

Hämeenlinnalaiset ovat tietoisia kaupungin jakautumisesta erilaisiin alueisiin. Eroja löytyy sekä itä–länsi- että etelä–pohjoissuunnassa. Kaupunkilaiset myös tietävät tarkalleen, missä he haluavat asua.

– Itse en haluaisi asua toisella puolella kaupunkia (lännessä). Tämä idän identiteetti on aika vahva, Matti Numminen sanoo.

Hänen mielestään idässä Sairiossa tuntee kuuluvansa yhteisöön. Itä on kylämäistä, länsi kaupunkimaisempaa. Lähistöllä asuu useita perheitä, joiden kanssa Nummisen perhe on tiiviisti tekemisissä.

– Sillä oli iso merkitys etenkin silloin, kun lapset olivat pieniä, Numminen sanoo.

Naantalin ja Raision alueella tasaista hyvinvointia

Naantalin ja Raision seutu käy esimerkiksi tasaisen elinvoimaisesta alueesta, josta käydään töissä lähistön keskuskaupungissa eli Turussa. Siellä asuu myös viisihenkinen Heleniuksen perhe. Heidän kotinsa on pikkuisessa Merimaskussa, joka liitettiin osaksi Naantalia vuonna 2009.

Kulkuyhteydet sekä Naantalin keskustaan että Turkuun ovat hyvät.

– Täällä uskaltaa päästää lapset ulos ja kulkemaan yksinkin. On sellainen tunne, että kaikki pitävät toistensa lapsista huolta, Johanna Helenius kertoo.

Markus Helenius vietti itsekin lapsuutensa Merimaskussa. Hän on asunut lähes koko ikänsä jossain päin Naantalia. Kun pariskunta sai toisen lapsensa ja tuli talon hankkimisen aika, he alkoivat etsiä sitä Merimaskusta.

– Täällä on ihmisen hyvä olla. Asuin vuoden verran Lohjalla, ja koko ajan halusin tänne takaisin, Markus Helenius kertoo.

Johanna Helenius puolestaan on kotoisin Uudestakaupungista. Työ on perheen molemmilla aikuisilla Turussa, mutta sydän Merimaskussa. Kumpikaan ei voi kuvitella asuvansa jossain muualla kuin Merimaskussa – ehkä korkeintaan lähempänä Naantalin keskustaa sitten, kun lapset kasvavat.

Ihminen haluaa asua itsensä kaltaisten lähellä

Vaikka suomalaiset alueet poikkeavat kansainvälisesti ottaen toisistaan vähän, sosiaalinen sekoittuminen ei ole meilläkään täydellistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL totesi selvityksessään maaliskuussa, että etninen eriytyminen lisääntyy. Suurimmat vaikutukset tällä "segregaatiolla" on lapsiin.

Ihmiset hakeutuvat tutkijoiden mukaan yleensä asumaan samankaltaisten, samassa elämäntilanteessa olevien lähelle. Esimerkiksi Helsingin ominaispiirre on, että etenkin suurituloiset keskittyvät omille asuinalueilleen.

Kun jollekin alueelle tulee maahanmuuttajia, osa alkuperäisistä suomalaisista asukkaista haluaa lähteä pois.

Alueen hyvä tai huono maine voi kummuta pitkältä historiasta. Monen suomalaisen lähiön kohtalo lyötiin lukkoon jo niitä perustettaessa.

– Kaupunki muuttuu aika hitaasti. Ensimmäiset vaiheet, jotka ovat johtaneet aluerakenteen muodostumiseen, voivat olla hyvinkin kaukana historiassa, THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen huomauttaa.

1960- ja 1970-luvuilla rakennettiin kiivaasti betonilähiöitä, jotka nyt rappeutuvat. Moni näistä kaupunginosista saa luokittelussa vain 1–2 tähteä.

Onko eriytyminen hyvä vai huono asia?

Alueiden eriytyminen toisistaan voi olla yksi osatekijä sosiaalisten kuplien syntymisessä.

– Jos ei omassa arjessa törmää tasavertaisesti toisenlaisiin ihmisiin, voi olla vaikea ymmärtää näitä eri todellisuudessa eläviä, Kauppinen sanoo.

Eriytyminen on hyvä asia silloin, kun ihminen voi itse vaikuttaa siihen missä asuu. Yksi haluaa asua tiiviisti kaupungissa, toinen haluaa väljyyttä ja maaseutumaisuutta.

– Mutta suunnittelussa on tärkeää ymmärtää, että jos kaupunki rakentaa vaikkapa liikuntapalveluja vain tietyille alueille, se voi johtaa huononlaiseen eriytymiseen, muuttoliiketutkija Timo Aro sanoo.

Jos alueella asuu paljon työikäisiä tai työssäkäyviä, tulotaso on hyvä ja asukkailla on varaa kuluttaa. Yleensä näille alueille syntyy myös tiivis palveluverkosto, ja esimerkiksi hyvät liikuntamahdollisuudet parantavat asukkaiden mahdollisuuksia pysyä terveenä.

– Sitä kautta asukasprofiili huokuu hyväosaisuutta ympärilleen, Aro sanoo.