Liperin Käsämässä luomutilaa pyörittävä Heli Hiltunen kertoo, että luomutuotanto tarjoaa jatkuvasti yllätyksiä. Tilan päätuote on mansikka. Tilalla viljellään myös perunaa, juureksia ja vihanneksia. Hiltunen kuvailee, että keväällä ei koskaan tiedä, mitä lumen alta paljastuu.
– Jokainen kasvukausi on erilainen. Ovatko talvituhot miten suuret? Millainen kesä on? Kahta samanlaista vuotta on harvoin peräkkäin, Hiltunen kuvailee.
– Jokainen vuosi opettaa aina jonkin uuden kikan, mutta se sama kikka ei välttämättä toimikaan seuraavana vuonna kuten oli ajatellut, Hiltunen naurahtaa.
Jokainen vuosi opettaa aina jonkin uuden kikan, mutta se sama kikka ei välttämättä toimikaan seuraavana vuonna kuten oli ajatellut.
Heli Hiltunen
Toisaalta Hiltunen ei usko, että luonnon kesyttäminen tavanomaisillakaan tiloilla olisi niin helppoa.
– Marjanviljely on aika haastavaa. Viime kesänä mansikkaa homehtui torjunta-aineita käyttävilläkin tiloilla, Hiltunen kertoo.
Luomuviljelijän kokemus karttuu hitaasti
Maatalous- metsätieteiden kandidaatti Eeva-Liisa Juvonen on tutkinut luomuviljelijöiden osaamisen kehittymistä väitöskirjassaan. Juvonen haastatteli väitöstutkimusta varten seitsemään luomutuottajaa Itä- ja Etelä-Suomesta. Juvonen väitteli aiheesta huhtikuun alussa Itä-Suomen ylipistossa.
Juvonen havaitsi, että luomuviljelijä hankkii osaamisensa pääosin kokeilemalla eli yrityksen ja erehdyksen kautta. Juvosen mukaan tavanomainen tuotanto sen sijaan on hyvin täsmällistä ja nopeasyklistä. Keinot hallita tuotantoa lannoitteiden ja torjunta-aineiden avulla ovat hyvät, kun taas luomutuotannossa nopeasti vaikuttavia keinoja ei ole olemassa.
– Luomuviljelijän osaaminen kehittyy hitaasti, koska Suomessa taitojaan viljelijänä pääsee kokeilemaan vain kerran kasvukaudessa, Juvonen kertoo.
Valmista sapluunaa luomutuotantoon ei ole
Eeva-Liisa Juvonen alkoi pohtia luomutuotannon haasteita ollessaan kasvintuotannon opettajana Karelia-ammattikorkeakoulussa. Juvonen opetti sekä tavanomaista että luomutuotantoa seitsemäntoista vuotta. Tällä hetkellä Juvonen työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa tutkijayliopettajana Mustialan kampuksella.
Juvonen kertoo, että luomutuottajille ei ole tarjolla kovinkaan paljon valmiita ja vakiintuneita toimintamalleja.
– Tutkimus tuottaa tietoa yleiseen tarpeeseen, mutta tilojen olosuhteet ovat hyvin erilaisia. Tieto täytyy aina soveltaa omalle tilalle, Juvonen sanoo.
Luomupuutarhayrittäjille ei myöskään ole tarjolla ammatillista tutkintokoulutusta. Myös muun koulutuksen tarjonta on vähäistä, vaikka alueiden välillä onkin eroja. Luomutuottajaksi pääsy edellyttää viiden päivän luonnonmukaisen viljelyn koulutusta.
Tuottajat jakavat tietoa toisilleen
Heli Hiltunen kertoo, että luomuyrittäjät jakavat auliisti tietoa keskenään. Myös ELY-keskuksen ja Proagrian vuosittain järjestämillä kursseilla oppii aina jotain uutta.
Luomuviljelyssä riittää haasteita, vaikka Hiltunen on kasvanut kiinni viljelyyn jo lapsesta. Hiltunen päätyi luomuviljelijäksi, kun vanhemmat halusivat luopua tilasta eikä muita jatkajia ollut. Tila on ollut luomutuotannossa vuodesta 1995. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 2013. Hiltunen kertoo, että vanhemmat ovat yhä tärkeä apu tilan hoidossa.
– Heiltä olen oppinut sellaisia kikka kolmosia, jotka toimivat hyvin, Hiltunen kuvailee.
Vaikeudet voivat tulla luomuviljelijälle yllätyksenä
Luomutuotannon suosio on yhä kasvussa. Viime vuoden lopussa rekisteröityjä luomutiloja oli 4587. Lisäystä edelliseen vuoteen tuli 172 tilaa. Myös luomutilojen hehtaarikoko on kasvanut tasaisesti viime vuodet. Suuri osa tiloista on kasvinviljelytiloja.
Juovonen uskoo, että luomutuotannon suosion takana on ihmisten huoli ympäristön tilasta.
– Ihmiset ajattelevat ekologisesti ja ruoka on yksi ekologinen valinta, Juvonen toteaa.
Juvonen kertoo, että uusille luomutuottajille luomuviljelyn haasteet voivat tulla yllätyksenä. Vastoinkäymisissä luomuviljelijän motivaatio puntaroidaan.
Luomuviljelijä Heli Hiltunen kertoo, että kasvukauden kiireistä huolimatta hän ei ole kokenut työmäärää ylivoimaiseksi, vaikka loppukaudesta kesän ahkerointi alkaa jo tuntua.
– Jos mansikkakausi venyy hirmu pitkäksi, niin silloin alkaa jo tuntua, että nyt kyllä saa kohta olla viimeiset marjat siellä pellossa, Hiltunen naurahtaa.
Hektinen kasvukausi koettelee viljelijää
Pahin motivaatiota koetteleva aika luomuviljelijälle on usein kesän kasvukausi, jolloin töitä tilalla riittää enemmän kuin tarpeeksi.
– Ihmiset tuntuvat ajattelevat, että kun minä tämän kasvukauden jaksan, niin saan tehdä vähemmän töitä talvella ja levätä, Juvonen kuvailee.
Tosin luomupuutarhayrittäjät organisoivat usein itse tuotteidensa myynnin ja markkinoinnin, joten tekemistä riittää myös kasvukauden ulkopuolella. Juvosen mielestä luomuviljelijälle onkin tärkeää löytää sisäsyntyinen yrittäjyytensä.
Myös esikuvat ovat tärkeitä.
– Kun löytyy yksikin luomuviljelijä, jonka toimintatavat tai menetelmät ovat samantapaiset kuin itsellä, niin se on merkittävä eteenpäin vievä voima, Juvonen kertoo.
Juvonen kertoo, että väitöskirjatyön myötä arvostus kaikkea tuotantoa kohtaan on kasvanut.