Ruotsalaisen vaatejätti H&M:n myymättömiä vaatteita päätyy tonneittain poltettavaksi lämpövoimaloihin Ruotsissa ja Tanskassa. Asiasta on kertonut muun muassa mediayhtiö Bloomberg (siirryt toiseen palveluun).
H&M kertoo, että ainoastaan vahingoittuneita ja myyntikelvottomia tuotteita hävitetään. Polttolaitokselle on kuitenkin raportoitu toimitetun täysin käyttökelpoista tavaraa, jota vaatejätti ei ole vain saanut myytyä.
Ruotsalaisyhtiön toiminta ei ole poikkeuksellista. Tanskan TV2 kertoi viime syksynä, että vuonna 2016 tanskalainen Bestseller-yhtiö poltti lähes 50 tonnia myymättömiä, muun muassa Vero Moda- ja Jack & Jones -merkkisiä vaatteita.
Tuotanto ylittää kulutuksen
Ympäristöministeriön raportin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Suomessa päätyi vuonna 2012 jätehuoltoon yli 58 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Miten paljon tuosta määrästä tulee kaupasta tai teollisuudesta, on arvoitus.
– Tietoa on ollut hankala saada. Kauppa sanoo, ettei heiltä jää mitään, mutta ei se ole varmaan ihan koko totuus. Tekstiilejä valmistetaan paljon enemmän kuin kulutetaan – totta kai ylijäämää jää, sanoo projektipäällikkö Henna Knuutila Turun ammattikorkeakoulusta.
Kauppa sanoo, ettei heiltä jää mitään, mutta ei se ole varmaan ihan koko totuus.
Henna Knuutila
Knuutila koordinoi Turun ammattikorkeakoulun, VTT:n ja Lounais-Suomen jätehuollon yhteistä Telaketju-hanketta, joka tähtää poistotekstiilin vähentämiseen ja hyödyntämiseen.
Tilastoistakaan ei löydy tietoa uutena pois heitetyistä tekstiileistä.
– Vaikka on oletettavaa, että tehtailla ja kaupoilla on varastokirjanpito kaikista tuotteista ja tiedot löytyvät sähköisesti, hävikistä ei ole tilastoa. Osittain on kyse liikesalaisuuksista. Mutta myös siitä, että kallista seurantaa ei tehdä, kun raportointivelvoitetta ei ole, sanoo Juha Espo Tilastokeskuksesta.
Halvalla menee, mutta menköön
Kaupan näkökulmasta keskitettyä tietoa ei ole kerätty siksi, että jätteeksi asti vaatteita päätyy hyvin vähän. Pääosa tekstiilijätteestä on kotitalouksien roskiin heittämiä käytettyjä vaatteita.
– Kyllähän kaikki vaatteet pyritään myymään jollain hinnalla. Jos tavaraa on tullut liikaa, se pistetään alennusmyyntiin. Sen jälkeen on erilaisia outlet-myymälöitä ja -nettikauppoja, jotka ottavat myymättä jääneitä eriä myydäkseen kaupasta, teollisuudesta ja tukkukaupasta, sanoo toimitusjohtaja Esko Leppäkorpi Muotikaupan liitosta.
– Vaatteet myydään sinne sellaisella hinnalla, että ne menevät kuluttajille. Jos myymättä jäänyt tuote saadaan hyvin kierrätettyä, se on ainoastaan taloudellinen ongelma. Kauppa miettii kyllä tänä päivänä ekologisuutta, inhimillisyyttä ja vastuullisuutta. Jos tulee sellaisia hamoja, että tuote ei mene, siitä koitetaan päästä vastuullisesti eroon.
Vain viallinen vaate päätyy hävitettäväksi
Myös suomalaisten tekstiiliyritysten toimintaperiaatteet eroavat kansainvälisistä ketjuista.
– Tuotantomäärät ovat huomattavasti pienempiä ja mallistojen syklit ovat usein pidempiä kuin kansainvälisissä brändeissä. Kaikki tuotteet pyritään yleensä myös myymään keinolla millä hyvänsä. Tuntuma on, että suomalaisyrityksissä ei ihan älyttömästi näitä myymättä jääneitä tuotteita ole, sanoo vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäki Suomen Tekstiili ja Muoti ry:stä.
Jos tulee sellaisia hamoja, että tuote ei mene, siitä koitetaan päästä vastuullisesti eroon.
Esko Leppäkorpi
Vaatevalmistajat pystyvät Mäen mukaan ennustamaan tuotteiden menekkiä entistä paremmin. Prosesseja on hiottu siihen suuntaan, ettei vaatteita tarvitse tuottaa varastoon vaan suoraan myyntiin.
– Jos jokin erä ei päädy myyntiin, tyypillisesti syynä on, ettei se jostain syystä täytä laadullisia vaatimuksia. Tämä on minun arvioni mukaan suurempi syy tuotteiden hävittämiseen kuin se, että tuotteita jäisi edelliseltä sesongilta myymättä.
Mieluummin hyväntekeväisyyteen
Markettikaupassa vaatevalikoima on laaja, mutta sielläkin hävikin määrä on kaupan oman ilmoituksen mukaan marginaalisen pieni. Esimerkiksi Prisma-ketjussa poistohävikkiin kirjataan vuositasolla vain 0,1 prosenttia kappalemyynnistä. Rikkoutuneiden ja likaisten vaatteiden lisäksi lukuun sisältyvät myös varastetut vaatteet.
– Arvoihimme ei kuulu hävittää tuotteita, joissa ei ole käytön estäviä virheitä. Keskitettynä toimintamallina on myydä aina tuotteet poistohinnoin kuluttajille, kertoo valikoimajohtaja Päivi Hole S-ryhmästä.
Jos emme saa vaate-erää alennushinnallakaan hävitettyä, etsimme sille hyväntekeväisyyskohteen.
Päivi Hole
– Jos emme saa vaate-erää alennushinnallakaan hävitettyä, etsimme sille hyväntekeväisyyskohteen. Olemme lahjoittaneet vaatteita ja muuta tavaraa esimerkiksi ensikotien asukkaille, SPR:lle ja muille hyväntekeväisyysjärjestöille.
Myös osa Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n jäsenyrityksistä on kertonut lahjoittavansa säännöllisesti myymättä jääneitä tuotteitaan hyväntekeväisyysjärjestöille.
– Silloinkin ne päätyvät käyttöön, eikä hävitettäväksi, sanoo Satumaija Mäki.
Hyväntekeväisyysvaate voi päätyä kauppatavaraksi
Vaatevalmistajan tai kaupan hyväntekeväisyyteen lahjoittama uusi vaate saattaa kuitenkin joutua hävitettäväksi. Vuonna 2012 suomalaisten hyväntekeväisyysjärjestöille lahjoittamista tekstiileistä 23 prosenttia eli lähes 4 miljoonaa kiloa päätyi lopulta energiajätteeksi tai kaatopaikalle, selviää Ympäristöministeriön raportista (siirryt toiseen palveluun)..
Yli 8 miljoonaa kiloa, eli puolet hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta kulkeneista poistotekstiileistä, vietiin ulkomaille. Kehitysmaissa hyväntekeväisyydeksi tarkoitettu kierrätys (siirryt toiseen palveluun) on isoa bisnestä. Kuluttajien pois heittämien käytettyjen vaatteiden lisäksi joukossa on paljon uusia vaatteita, jotka ovat päätyneet sinne mutkien kautta.
Esimerkiksi Keniassa myytävistä poistotekstiileistä löytyy usein vaatteita, joissa on vielä hintalappu paikallaan. Sitä, onko mukana myös suomalaisten kauppojen tai vaateteollisuuden poistotekstiilejä, voi vain arvailla.
