Kuvittele, että istut tutussa linja-autossa aamuruuhkassa. Juuri ennen pysäkkiäsi linja-auto kääntyy risteyksestä väärään suuntaan. Muutama kanssamatkustaja nostaa katseensa puhelimensa ruudulta. Kun hetkeä myöhemmin linja-auto koukkaa liikennesäännöistä piittaamatta jalkakäytävälle, suurin osa matkustajista vilkuilee toisiaan epäluuloisesti. Lopulta linja-auto pysähtyy betoniporsaaseen. Loppu.
Vaikka tämänkaltainen tilanne on erittäin epätodennäköinen, me pystymme helposti kuvittelemaan sen. Me tiedämme, että on täysin mahdollista, että linja-auto kääntyy väärään suuntaa tai vyöryy ajotieltä kävelykadulle. Luotamme siihen, että näin ei tapahdu, mutta ymmärrämme, että näin voi käydä. Meillä on käsitys siitä, minkälaisia mahdollisuuksia ja uhkia jokapäiväinen elämämme on täynnä. Me osaamme laskea arjen todennäköisyyksiä.
Paitsi, kun käytämme teknologiaa.
Facebookin dataskandaali osoittaa, että harvalla meistä on käsitystä siitä, minkälaisia mahdollisuuksia ja uhkia jokapäiväinen teknologia on täynnä. Edes Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg ei ole selvillä kaikista yhtiönsä toimintakeinoista.
Kohujen jälkeen luemme juttuja, joissa neuvotaan tiukentamaan some-asetuksia. Koska sehän toimi todella hyvin viime kerralla, eikö?
Ja taas annamme hetkessä luvan tietoihimme, jotta pääsemme mukaan uuteen kuplaan. Kytkemme yhä enemmän laitteita internetiin helpottaaksemme arkeamme. Luotamme, että uudet sovellukset tekevät elämästämme juuri niin sujuvaa, kuin Piilaakson teknologiajätit meille lupailevat.
Olemme nousseet linja-autoon, jonka reitistä meillä ei ole hajuakaan. Mutta ainakaan matka ei tule pitkäksi ruutua tuijotellessa.
Auttaako ATK-ajokortti robottiautojen keskellä?
Noin 2,5 miljardia ihmistä käyttää älypuhelinta. Määrän ennustetaan ylittävän 3 miljardin rajan ensi vuosikymmenen alkupuolella. Yhteensä erilaisia älylaitteita on jo nyt enemmän kuin ihmisiä. Ja niitä näpytellään hyvin erilaisilla elämänkokemuksilla.
Onko neuvo, että asenna vain luotettavia sovelluksia, pidä virustorjunta ajan tasalla äläkä paljasta itsestäsi mitään henkilökohtaista, enää pätevä nykymaailmassa? Kuinka paljon maailman suurimmiksi yhtiöiksi kasvaneet teknologiafirmat voivat sysätä vastuuta tietoturvasta tai yksityisyydensuojasta käyttäjilleen?
Googlen Play-sovelluskauppa on hyvä esimerkki nykytilanteesta. Googlen Android-käyttöjärjestelmä on suvereenisti maailman suurin mobiilikäyttöjärjestelmä. Lähes yhdeksän kymmenestä älylaitteesta pyörittää Androidia.
Silti Googlen virallisesta sovelluskaupasta löydetään jatkuvasti haitta-, vakoilu- ja lunnasohjelmia.
Android-käyttäjän pitää siis itse tunnistaa luotettavat sovellukset. Monen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että puhelimeen uskaltaa ladata Facebookin ja ehkä Ilta-Sanomien sovelluksen.
Ja silti tietoturva-asiantuntijat antavat meille samoja neuvoja kuin 20 vuotta sitten. Neuvoja, joiden noudattaminen on koko ajan vaikeampaa. Neuvoja, jotka tehokkaimmin suojaavat teknologiajättejä vastuulta.
Facebook on vain jäävuoren huippu
Viime viikolla Facebookin Mark Zuckerberg istui kaksi päivää Yhdysvaltain kongressin kuultavana. Amerikkalaispoliitikot tivasivat somepomolta, miten Facebook aikoo jatkossa pitää parempaa huolta käyttäjätiedoista ja varmistaa, ettei massoihin päästä vaikuttamaan sen alustoilla.
Toisin sanoen me olemme jo luovuttaneet tietomme yhtiöille. Nyt yritämme jälkikäteen sopia pelisääntöjä siihen, miten tietojamme voidaan käyttää.
Eikä kyse ole pelkästään siitä, että Facebook kerää tietojamme. Kuka tahansa voi alkaa kerätä tietoja Facebookista ryhtymällä sovelluskehittäjäksi. Toki sovelluskehittäjien pääsyä dataan kiristettiin Cambridge Analytica -tapauksen jälkeen, mutta on hyvä ymmärtää, että Facebook on myös diileri.
Henkilökohtaisista tiedoistamme on tullut kauppatavaraa, jota luukutetaan tiedon valtatien levähdyspaikoilla. Eikä Facebook ole ainoa. Amazon, Apple, Google, Microsoft, Netflix ja muut takovat miljardeja meidän tiedoillamme.
Usein me annamme tiedot, koska niiden avulla luvataan “parantaa palveluiden laatua”, oli sitten kyseessä terveyspisteitä jakava sote-sovellus tai yhteystietojesi avulla kavereitasi etsivä Facebook. Älytelevisio pyytää luvan kerätä diagnostiikka parantaakseen palveluja ikään kuin kyseessä olisi polvileikkaus.
Joskus saamme tietojamme vastaan parempaa palvelua. Aika usein lopputulos on hieman paremmin osuva mainos.
Eikä maksa paljon
Nokkelimmat meistä toistelevat Jos palvelu on ilmainen, sinä olet tuote -lausetta ikään kuin se tekisi asiasta ongelmatonta. On tietenkin hyvä muistaa, että kaikilla internetpalveluilla on hintansa ja se on usein pala henkilökohtaista dataa; sijaintitietoja, tykkäyksiä, kaveripyyntöjä. Mutta ei ole kohtuutonta vaatia, että ihmisillä on tieto siitä mihin heidän dataansa käytetään.
Vähättelyä on myös ajatella, että omilla tiedoilla ei olisi arvoa. Minä olen vain pienituloinen suomalainen, jonka rahat menevät ruokaan ja asumiseen. Hölmö maksaa minun tiedoistani.
Facebookin markkina-arvo heiluu skandaaleista huolimatta vajaassa 480 miljardissa dollarissa. Se tekee reilut 200 dollaria per käyttäjä. Joku maksaa kovaa ylihintaa tai me myymme tietomme halvalla.
Eikä tässä lopulta ole kyse yksilöistä, vaan yhteiskunnasta. Datan kerääminen ja käyttäminen ei ole vähään aikaan rajoittunut vain mainostamiseen. Kiinassa ihmisiä pisteytetään jo nyt henkilökohtaisen datan perusteella ja Suomessakin asia on pohdinnassa (siirryt toiseen palveluun). Tässä kehityksessä kärsivät eniten he, joiden data on nyt “arvotonta”.
Pitäisikö meidän hetkeksi nostaa katse ruudulta ja katsoa mihin me olemme menossa?
Voit osallistua keskusteluun kommentoimalla tätä artikkelia. Kommentointi onnistuu uutisten selainversiossa ja yle.fi-applikaatiossa Yle Tunnuksen avulla. Luo oma Yle Tunnuksesi täällä (siirryt toiseen palveluun).
Kiitos keskustelusta! Kommentointi on päättynyt.