"Suomalaisessa tervehtimiskulttuurissa ärsyttää se, ettei sitä oikeastaan ole. Aina on epävarma olo, pitäisikö moikata vai ei. Moikkauskäytännöistä ei ole sovittu."
Kuulostaako tutulta?
Kysyimme, mikä tavassamme tervehtiä ilahduttaa tai vihastuttaa. Vastauksia tuli muutaman päivän aikana reippaasti yli 600. Se kertoo siitä, että moikkaaminen puhuttaa ja aiheuttaa päänvaivaa,
– Vastauksissa oli paljon tuttua, eli ei ole yhtä selkeää näkemystä siitä, miten kuuluisi tervehtiä. Vastauksista nousi kaksi erilaista toimintatapaa. Toiset ovat sitä mieltä, että on kohteliasta reagoida toiseen ihmiseen tervehtimällä, ja toiset taas kunnioittavat muiden reviiriä siten, etteivät tervehdi, professori Hanna Lappalainen summaa.
– Ja sitten kun ei tiedetä, kuka on mitäkin leiriä, syntyy ärsytystä. Täytyy myös muistaa, että kyselyihin vastaavat usein ne, joilla on selkeä mielipide, tutkija Johanna Isosävi sanoo.
Lappalainen työskentelee Helsingin yliopistossa suomen kielen professorina, ja Isosävi on kielitieteilijä, joka tutkii kulttuurien välistä kohteliaisuutta. He tarttuivat Ylen pyynnöstä yleisön vastauksiin.
– Todella kiinnostavia havaintoja ja mielipiteitä, näistähän saisi joku opiskelija hyvän aineiston tutkimukselleen, Lappalainen innostuu.
Eniten korpeaa, jos toinen ei moikkaa takaisin
"Suomalaisten pitäisi todellakin opetella tervehtimään. Tervehtiminen on käytöstapojen kivijalka, ja myönnän että kiivastun usein, kun kohtaan näitä toiseen suuntaan vastaantullessa katselevia juntteja."
Suurin osa kyselyyn vastanneista tuntui olevan sitä mieltä, että tervehtiä voisi nykyistä enemmän. Lappalainen uskoo sen johtuvan esimerkiksi siitä, että kansainvälisiä kontakteja on yhä enemmän.
– Olemme jonkinlaisessa murroksessa. En usko, että olemassa oleva vastakkainasettelu katoaa. Mutta se käsitys on muuttumassa, keitä ja missä tilanteissa kuuluu tervehtiä, professori tuumaa.
"Kyllä elämässä kannattaa olla peruskohtelias ja levittää omalla käytöksellä muillekin rauhaa ja välittämisen ilmapiiriä. Sellaisessa paikassa on mukavampi elää."
"Lapsen aloittaessa päiväkodissa huomasin, etteivät kaikki vanhemmat vastaa edes lapsen tervehdykseen. Se suututti. Tervehdys ei paljon vaadi ja antaa hyvän mallin lapsille."
Kohteliaisuus ja käytöstavat – ja etenkin niiden puute – mainitaan kymmenissä vastauksissa. Isosävi muistuttaa, että keskeistä olisi päästä käsiksi kohteliaisuuden pohjalla oleviin arvoihin.
– Suomessa vallitseva normi on oman reviirin kunnioittaminen. Tämä näkyy siinä, ettemme tervehdi niin paljon kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Se ei ole välttämättä huonompi tai parempi tapa, Isosävi sanoo.
Lappalainen haluaa muistuttaa, että suurin osa suomalaisistakin on sitä mieltä, että tervehtiminen kuuluu peruskohteliaisuuteen esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa.
– Kaikkea reagoimattomuutta ei voi laittaa omaa ja toisen tilaa kunnioittavan kulttuurimme piikkiin, hän sanoo.
"Naapurin rouva ei vahingossakaan tervehdi, jos minä ehdin tervehtiä ensin. Jos en tervehdi, silloin hän tietenkin tervehtii ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä."
Ylivoimaisesti eniten vastaajia tuntui korpeavan se, jos itse tervehtii ja toinen ei vastaakaan siihen.
Lappalainen ymmärtää hyvin miksi. Vuorovaikutus perustuu vastavuoroisuudelle ja symmetrialle. Kysymykseen vastaus, pyyntöön hyväksyntä tai hylkääminen ja tervehdykseen tervehdys. Jos toinen näistä puuttuu, tilanne jää kesken ja toinen osapuoli jää etsimään selitystä, miksi tässä kävi näin.
– Välttäisimme turhaa spekulaatiota ja pahaa mieltä, jos moikkaisimme takaisin kun huomaamme, että toinen tekee aloitteen ja tervehtii.
Asiakaspalvelija ansaitsee tervehdyksesi
"Kioskimyyjänä ärsyttää, että usein ei tervehditä takaisin, vaikka meidän työhömme tervehtiminen kuuluu pakollisena. Suoraan tilauksen kertominen kuulostaa todella töykeältä, jos tervehdykseen ei ole vastattu."
"Bussikuskia on kohteliasta tervehtiä, ja olisi mukavaa, jos kuski myös vastaisi tervehdykseen. Tässä menevät pisteet maahanmuuttajataustaisille kuljettajille. Heiltä saa yleensä aina tervehdyksen – jopa ennen kuin ehtii itse tervehtimään."
Iso osa vastauksista koski asiakaspalvelua. Moni oli sitä mieltä, että asiakaspalvelutilanteissa tervehtiminen kuului ehdottomasti asiaan.
Lappalainen on pannut merkille, että monissa yrityksissä tervehtimistapoihin on myös ihan tietoisesti panostettu. Henkilökuntaa koulutetaan toivottamaan myös hyvät päivänjatkot ja mukavat viikonloput.
– Lähes aina myyjä tekee aloitteen. Useimmiten siihen vastataan tervehdyksellä, mutta sitä voi luontevasti seurata joskus suoraan myös pyyntö. Riippuu aina tilanteen luonteesta, onko tervehdys tarpeellinen vai ei.
Lappalainen on tehnyt laajan tutkimuksen, jossa seurattiin suomalaisten kioskiasioimista. Hän havaitsi, että nopeassa tilanteessa heit ja moit saattoivat jäädä pois, ilman että tilanteesta syntyy tylyä tai epäkohteliasta vaikutelmaa.
Vastauksien perusteella voi tulkita, että moni asiakaspalveluammatissa työskentelevä mielellään tulisi tervehdityksi. Siitä ei ainakaan olisi mitään haittaa.
– Tervehtiminen tarkoittaa, että arvostaa toista ja hänen työtään. Jokainen tietää, kuinka ikävää olisi olla toiselle vaan ilmaa, Isosävi komppaa.
"Olen konduktööri ja tervehdin about tuhatta ihmistä työpäivässä. On raivostuttavaa huomata, kuinka aikuiset ihmiset eivät saa sanaa suustaan, kun pirteästi moikkaan heitä ensin. Matkalippu survotaan vaan mun naamaan ilman katsekontaktia tai hiiskaustakaan, ja kiitoskin unohtuu koko prosessissa. Ette tiedäkään, kuinka mälsää tuollainen on asiakaspalvelijasta. Ei tunnu huomioidulta eikä arvostetulta, ja kun tuollaisia tapauksia osuu tarpeeksi monta putkeen voi se pilata päivän helpostikin."
"Itse työskentelen siivoojana ja on mukavaa, kun ihmiset tervehtivät ohi mennessään, vaikken sitä heiltä odota."
"Ruokakaupan kassalla tervehdystä ´hei´ ei voi korvata sanalla ´muovipussi´."
Ulkomailla osataan moikkailla, pitäisikö ottaa mallia?
"Suomalaisten käytöstavat ovat maailman huonoimmat. Suomalainen ihminen ei osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon. Suomalaiset ovat yksi maailman itsekeskeisimmistä kansoista, valitettavasti."
"Olen joskus miettinyt miksi ulkomaan reissulta palatessa yleensä tuntee itsensä jotenkin erityisen hyväntuuliseksi. Ehkä suurin vaikuttaja on juurikin muiden ihmisten mukavuus eli moikkaillaan ja tullaan jutulle."
Suomalaisten ja ranskalaisten kohteliaisuutta tutkiva Isosävi kertoo, että monelle Ranskasta Suomeen muuttaneelle täkäläinen tapakulttuuri tarjosi alkuun varsin kylmää kyytiä.
– Ensivaikutelma oli, että olemme epäkohteliaita. Emme katso taaksemme, joten ovet lävähtävät seuraavan kasvoille, emmekä koe tarpeelliseksi täyttää tyhjää tilaa puheella. Ajan myötä ranskalaiset kuitenkin oppivat tulkitsemaan käytöstä ja ymmärsivät, että täällä kohteliaisuusnormit ovat erilaisia. Moni oppi jopa nauttimaan suomalaisten vähäeleisyydestä.
Lappalaisesta kysely osoittaa hyvin sen, että jokainen määrittää itse rajan, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä myös tervehtimisessä. Usein raja löytyy, kun vertaillaan omaa käytöstä muihin.
– Amerikkalaisuus on vahvasti läsnä median kautta, joten meidän on helppo verrata kulttuuriamme siihen, vaikka siellä vuorovaikutus on lähtökohtaisesti hyvin erilaista, Lappalainen sanoo.
– Kyllä ranskalainenkin hämmentyy Yhdysvalloissa, Isosävi muistuttaa.
"Mielestäni suomalainen tervehtimiskulttuuri on sellaisenaan kaikessa vähäeleisyydessään hieno, mutta välillä kaipaan niitä iloisia aikoja kun asuin ulkomailla, ja hyvien huomenien toivotukset tuntemattomille olivat arkipäivää. Siitä sai hienon alun päivälle."
"Minusta on helpottavaa kuulua suomalaiseen tervehtimiskulttuuriin, ei ole pakko olla supersosiaalinen koko ajan, vaan on ihan ok jättää tervehtimättä tuntemattomia."
Toisille hiljaisuus vaan sopii paremmin
"Suomalainen tervehtimiskulttuuri on ihan ok. Teennäistä semmoinen, että aina moikataan kaikkia."
Suomalainen tervehtimiskulttuuri tarjoaa runsaasti liikkumatilaa. Moni ilmaisikin kiitollisuutensa siitä, ettei tule tule leimatuksi epäkohteliaaksi, jos ei aina ole morjestamassa.
Lappalaisen ja Isosävin mukaan ei ole mahdollista yleistää, että vaikkapa jossain kaupungissa moikkailtaisiin enemmän kuin toisessa. Isosävi kertoo, että on kuitenkin olemassa yleisesti tunnettuja paikkoja, joissa kanssakäyminen on totutusti tuttavallisempaa kuin toisaalla.
– Sanotaan, että esimerkiksi Savonlinnan torilla ei voi vajota omiin ajatuksiinsa, koska joku on koko ajan moikkaamassa.
Tervehtisen normit syntyvät usein hyvinkin pienissä alueellisissa yksiköissä. Samalla kadulla voi olla taloyhtiöitä, joissa yhdessä tervehditään ja toisessa vältellään naapuria. Saman firman eri osastoilla voi olla tyystin eri tapa toimia.
"Nykyään turkulaisetkin bussikuskit toivottavat huomenet ja hyvät päivät, menneinä vuosina semmoista ei kannattanut odottaa! Ystävällisyys, hymyileminen, tervehtiminen kohdattaessa ja kiittäminen on mielestäni kaupunkioloissa muutenkin lisääntynyt viime vuosina, se on hyvä juttu ja lisää varmasti kaikkien hyvinvointia."
Lappalainen sanoo, että Suomessa on ainakin toistaiseksi vallalla normi, jonka mukaan tuntematonta ei ole tapana tervehtiä. Valtaosan mukaan tervehtiminen kuuluu vain asiakaspalvelutilanteisiin ja tuttujen välille.
"Tuntemattomien vastaantulijoiden tervehdykset ovat pelkästään ärsyttäviä. Oli helpotus, kun jäädessä pois taloyhtiön hallituksesta saattoi myös lopettaa tuntemattomien tervehdyksiin vastaamisen rapussa ja pihalla. Enkä tervehdi myyjää tai bussikuskia, enhän tervehdi aamulla kahvinkeitintäkään."
Yrittääköhän tuo iskeä kun, noin ystävällisesti moikkasi?
"Tervehtimisessä on se ongelma, että jos kerran tervehtii vaikka usein samalle bussipysäkille osuvaa ihmistä, niin samalla sitoutuu jatkamaan tervehtimistä maailman tappiin. Muuten toinen loukkaantuu, jos jonain päivänä onkin omissa ajatuksissaan tai kuuntelee musiikkia eikä huomaa moikata. Äkkiä voikin pilata tuntemattoman ihmisen päivän."
Tervehtiminen nähtiin myös asiana, joka aiheuttaa sosiaalisia paineita. Moni sanoi arkailevansa tervehtimistä, sillä kertoi pelkäävänsä joutuvansa pidempään vuorovaikutustilanteeseen sellaisella hetkellä, jolloin ei oikein haluaisi tai jaksaisi vaihtaa kuulumisia – oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon henkilö.
– Jotkut ajattelevat tervehdyksen porttina johonkin muuhun. Toiselle taas riittää pelkkä tervehdys, Isosävi summaa.
Lappalainen sanoo, että koska emme ole tottuneet kovin helpolla tervehtimään tuntemattomia, vastapuoli saattaa ajatella, että tervehdyksessä on jotain erityistä, joten se velvoittaa johonkin.
"Nuorena naisena en ihan ketä tahansa mihin kellonaikaan vain uskalla tervehtiä, valitettavasti, sillä kaikki eivät kohteliaisuuden ja flirtin eroa tunnista."
Muutama vastaaja kertoi vähentäneensä tervehtimistä tai muita ystävällisiä eleitä siksi, ettei tulisi välittäneeksi signaaleja, jotka vastapuoli voisi tulkita ystävällisyyden sijaan flirttailuksi.
Isosävin mukaan ystävälliseksi tarkoitettu käytös saatetaan harmillisen usein tulkita meidän kulttuurissamme aloitteeksi johonkin muuhunkin. Hän antaa esimerkin:
– Mies kertoi avanneensa naiselle oven, mihin nainen oli sitten reagoinut kysymällä, mitä luulet tekeväsi! Muiden peruskohteliaisuus on meille ekstraa.
Jos epäröit, tervehdi!
Jos haluaisimme muuttaa suomalaista tervehtimiskulttuurissa vallitsevia normeja, miten meidän tulisi toimia? Voisiko vaikka joku uskottava taho linjata viralliset moikkauskäytännöt? Miten olisi esimerkiksi tapakasvatuksen teemavuosi? Tätäkin eräs vastaajista ehdotti.
Professori ja kielitieteilijä puistelevat päätään:
– Ei se mene niin.
Lappalainen muistuttaa, että ylhäältä päin asetetut säännöt eivät useinkaan toimi, sillä ne muuttuvat ja elävät aina ajassa. Yhden yleispätevän linjauksen professori on kuitenkin halukas antamaan:
– Jos pohtii iäkkään henkilön kohdalla, että teitittelenkö, niin sanoisin että aloita teitittelemällä. Sama juttu tervehtimisessä: jos pohdit moikatako vai ei, yleensä kannattaa moikata.
Pienissä yhteisöissä kuten työpaikoilla tai taloyhtiöissä on tietysti mahdollista ottaa tervehtimiskäytännöt puheeksi ja neuvotella, miten toimitaan.
–Jokainen voi myös omalla käytöksellään yrittää edistää sellaista toimintaa, jonka toivoisi yleistyvän, Isosävi sanoo.
Vai mitäs tuumaatte tästä:
"Olen omassa arjessani lukion opettajana pitänyt yhden naisen "tervehtimällä kouluarki iloisemmaksi" -kampanjaa. Minua alkoi ärsyttää velttona vetelehtivä nuoriso, joka tuijotteli oppitunnin ensihetkistä lähtien puhelinta. Nykyään vaadin, että joka ikinen tervehtii reippaasti, tai tunti ei ala. Tämä todella yksinkertainen ele on paitsi ilahduttanut minua, myös lisännyt oppilaiden rohkeutta viitata ja kysyä apua! Kun jokainen edes 2 sekunnin ajan kohdataan yksilönä (eikä vain osana massaa), näyttää se madaltavan teinien kommunikointikynnystä. Nykyään monet moikkaavat myös lähtiessään luokasta, jopa tavatessamme käytävällä!"
Lue lisää:
Onko moikkaamattomuus moukkamaista? Suomalainen ei puhu eikä pussaa, mutta kättelee
Liian pitkä kättely voi olla kiusallinen – tutkija opastaa oikeaoppiseen kättelyyn