Kiina on hiipinyt Suomen metsäteollisuushankkeiden veturiksi.
Vahva kiinalaiskädenjälki on nyt kaikissa neljässä isossa suunnitelmassa, kun Kuopioon kaavailtu maailman suurin havusellutehdas Finnpulp ilmoitti tänään merkittävän kiinalaissijoittajan mukaantulosta.
Muut kolme hanketta ovat Kemijärvelle ja Paltamoon suunnitellut Boreal Biorefin ja KaiCellin sellutehtaat sekä Kemiin suunniteltu Kaidin biojalostamo.
Boreal Bioref ilmoitti maaliskuun lopussa, että kiinalainen paperiyhtiö Shanying on sen uusi pääomistaja. KaiCell puolestaan on tehnyt esisopimuksia kiinalaisen tekstiilijätin CHTC:n kanssa kuitutuotannosta. Nyt jäissä oleva (siirryt toiseen palveluun) Kaidin biojalostamo on ollut kiinalaissijoittajien käsissä alusta asti.
Miksi Kiina rynnii Suomen metsämarkkinoille, ja mitä siitä pitäisi ajatella?
Kiina turvaa puunsaantiaan
Kiinalla ei ole riittävästi omaa puuta tyydyttämään maan kasvavaa pehmopaperin kysyntää, tiivistää Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Matleena Kniivilä.
Vaikka Kiina on pinta-alaltaan valtava, metsiä on asukaslukuun nähden suhteellisen vähän, Kniivilä sanoo. Pitkäkuituista sellupuuta ei ole kysyntään nähden tarpeeksi, joten Kiina ammentaa raaka-ainetta pohjoisesta.
– Lyhyesti sanottuna Suomessa on raaka-ainetta, jota Kiina tarvitsee. Ja moni asia maailmassa pyörii nyt kiinalaisrahalla, Kniivilä sanoo.
Kiinalaiset eivät kuitenkaan hanki raaka-ainetta mihin hintaan hyvänsä, huomauttaa biojalostuksen ympäristötekniikan professori Olli Dahl Aalto-yliopistosta.
– Suomessa on löydettävissä havukuitua järkevään hintaan, kunhan paikka on oikea. Tämä tarkoittaa, että puut hankitaan korkeintaan noin sadan kilometrin päästä tehtaalta, muuten kustannukset nousevat liiaksi.
Tästä syystä Dahl pitää metsänomistajia varmoina voittajina, jos Finnpulpin tehdas toteutuu. Etenkin Keski-Suomen ja Savon puumarkkinat kuumenisivat kertaheitolla.
Finnpulpin hankinta-alue osuisi osin päällekkäin 150 kilometrin päässä olevan Metsä Groupin tuoreen Äänekosken-sellutehtaan kanssa. Molemmat tarvitsevat noin 6,5 miljoonaa kuutiota puuta vuodessa, mikä olisi yhteensä jopa viidennes Suomen koko hakkuista.
– Finnpulpin toteutuminen tarkoittaisi äärimmäistä kilpailua havukuitupuusta. Metsänomistajille tämä olisi lottovoitto, Dahl sanoo.
Metsäteollisuus jämähti bulkkituotannoksi
Sijaintipaikkakunnille kiinalaisten investoinnit olisivat yhtä lailla lottovoitto työpaikoilla ja verotuloilla mitattuna.
Kokonaisuus on asia erikseen. Yksikään asiantuntija ei näe, että Suomen tulevaisuus olisi sellunkeitossa. Vientiin janotaan korkean teknologian tuotteita, ei bulkkina pidettyä alhaisen kilohinnan sellua – vaikka sen menekki onkin viime vuodet ollut erinomainen ja tuonut metsäyhtiöille isot voitot.
– Sellu on vaikka paperiin verrattuna matalamman jalostusasteen tuote. Sikäli sellun roolin kasvu on hämmästyttäväkin kehityssuunta. Vaikka on toki hyvä, että paperiviennin menestyksiä on saatu korvattua sellulla, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kniivilä sanoo.
Sano yksikin uusi ja merkittävä tuote, jonka metsäteollisuus olisi kehittänyt? Ei sellaisia ole.
Professori Olli Dahl
Professori Dahlin mukaan kiinalaisten tulo Suomen metsäapajille on osoitus suomalaisyhtiöiden kunnianhimon puutteesta.
– Suomalainen metsäteollisuus saa syyttää tästä itseään, kun eivät ole kehittäneet riittävästi uusia tuotteita. Sano yksikin uusi ja merkittävä tuote, jonka metsäteollisuus olisi kehittänyt? Ei sellaisia ole. Suomi tarvitsisi ehdottomasti korkeamman jalostusarvon tavaraa.
Hakkuiden lisääminen ilmastoriski?
Entä miten metsät kestävät sen, että Kiinaan myytävää sellua varten puuta hakattaisiin miljoonia kuutioita lisää vuodessa?
Pelkkää puumassaa laskien ehkä hyvinkin, mutta kymmenien tieteilijöiden mukaan ilmastonmuutoksen torjunnan ja metsien monimuotoisuuden kannalta ilmassa on akuutteja uhkia. Kysymys jakaa tutkijoita: etenkin valtiollisten toimijoiden metsätutkijat ovat sitä mieltä, että hakkuita voidaan lisätä kestävästi.
Helsingin yliopiston kansantaloudellisen metsäekonomian professori Olli Tahvonen edustaa kriitikoita.
– Hakkuita on joidenkin laskelmien mukaan varaa lisätä, mutta ilmastonmuutoksen torjunta taitaa olla aika unohduksissa, sanoo, Tahvonen sanoo.
Hänen mukaansa kyse on ennen kaikkea metsäpoliittinen: mihin Suomen metsiä käytetään ja millä hinnalla? Kysymys ei koske vain kiinalaisia, vaan on yhteinen. Tästä tulisi Tahvosen mukaan puhua samalla kun metsätaloutta kiihdytetään.
– Yhtiöt kyllä investoivat metsiin, mikäli se kannattaa. Mutta julkisen vallan pitäisi olla kiinnostunut myös siitä, onko Suomen metsiin tulevaisuudessa sitoutunut riittävästi hiiltä.