Kyllästyttääkö nykypolitikointi? Etkö enää luota puolueisiin? Väsyttääkö äänestyspäätöksien tekeminen ja vaalilupauksien peruuntuminen?
Tervetuloa Timo J. Tuikan kanssa samoin ajattelevien seuraan. Tuikka, tietokirjailija ja entinen poliittisen historian tutkija, on äänestänyt elämässään seitsemää eri puoluetta. Se johti äänestyslakkoon. Tuikka koki, että puoluekenttä pyöri kuin karuselli, eikä saanut enää poliittisista ohjelmista minkäänlaista otetta.
Tietokirjailijaa hiertää, että puolueet lähtevät tekemään vaaliohjelmaa ja yhteenliittymiä vasta vaalien jälkeen. Silloin äänestäjä ei voi aina tietää etukäteen, mitä tuleman pitää. Tuikka koki äänestämisen näissä olosuhteissa omalta kohdaltaan moraalittomaksi.
– Kaikissa muissa asioissa on nykyään kuluttajansuoja, mutta äänestämisessä ei. En enää halunnut ostaa sikaa säkissä.
Tuikka on suurilukuisessa seurassa: äänestämättä jättäviä arvioitiin vastikään olevan yli miljoona. Myös puoluepolitiikka vaikuttaa kriiseilevän, sillä väriä tunnustavia on yhä vähemmän. Jo kolme vuotta sitten puolueuskollisuuden kerrottiin vähenneen, ja puolueisiin kuuluu enää häviävän pieni osa suomalaisista – vuonna 2015 vain kuusi prosenttia (Vaalitutkimus).
Politiikan on jo joitakin vuosia sanottu olevan rikki (Helsingin Sanomat). Viimeisimpänä rikki menneen päätöksenteon kuoroon yhtyivät muun muassa SDP:stä eronnut Mikael Junger (MTV), Liike Nytin perustanut ja kokoomuksen jättänyt Harry "Hjallis" Harkimo (Uusi Suomi) sekä SDP:n kansanedustaja Susanna Huovinen, joka siirtyy pestistä kokonaan pois kesken kauden.
Tätä järjestelmää pidetään kiveen hakattuna, eikä sitä ole paljoa lähdetty ruotimaan.
Timo J. Tuikka
Helmikuussa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra julkaisi työpaperin otsikolla "Kansanvallan peruskorjaus". Se käsittelee nimenomaan kysymyksiä siitä, kuinka suomalainen päätöksenteko selviää tulevaisuudessa kansanvallan näkökulmasta. Työpaperissa sanotaan muun muassa kansalaisten luottamuksen olevan hukassa ja osallistumisen heikkoa.
Vaikuttaa vakavalta. Jos politiikka on kerran rikki, onko yhteiskuntaamme mahdollista järjestää muuten kuin puoluepolitiikkaan perustuen?
Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius kuuntelee kysymyksen hiljaisuudessa puhelimen toisessa päässä.
– Ehdottoman kiinnostava kysymys, hän vastaa.
– Itselläni on sellainen perusajatus, että edustuksellisen demokratian aika ylipäätään on ohi.
Tuollaista lausetta on vaikea niellä purematta: kansanedustuslaitos, elimellinen osa edustuksellista demokratiaa, on noin sata vuotta vanha. Itsenäinen Suomi on historiansa aikana marinoitunut puoluejärjestelmässä siksi hyvinvointivaltioksi, jonka nyt tunnemme.
Tilastot kertovat silti karua kieltä: esimerkiksi viime vuoden kuntavaaleissa vain kolmasosa nuorista vaivautui edes vaaliuurnille.
Ehkä Wileniuksen ajatusta pitää sittenkin punnita tarkemmin.
Kyllä kansa tietää
Suurin kriisi on professori Markku Wileniuksen mukaan siinä, että politiikan tekemisen tapa on jäänyt muusta yhteiskunnallisesta kehityksestä jälkeen. Wilenius listaa pari olennaista asiaa, jotka ovat muuttuneet poliittisen järjestelmämme syntyvaiheista: ihmisten tieto ja osaaminen sekä teknologia.
– Maailma on muuttunut. Ihmiset ovat sivistyneempiä ja heillä on näkemyksiä, Wilenius teroittaa.
Kansanäänestys on Wileniuksen mielestä hyvä alku politiikan uudistamiseen, ja sitä voitaisiin soveltaa myös paikalliseen päätöksentekoon. Silloin kansalaiset saisivat päättää muustakin kuin siitä, kuka nousee seuraavaksi eduskuntaan.
Tämänkaltainen malli on jo käytössä esimerkiksi Sveitsissä, jossa kansalaiset voivat tehdä paitsi tehdä poliittisia aloitteita, myös äänestää suoraan lakien hyväksymisestä tai hylkäämisestä (Tiede).
Monet puolueet saattavat vastustaa jotakin hyvää ideaa ihan vain sen perusteella, mistä puolueesta se tulee.
Jonna Purojärvi
Suoraan demokratiaan eli pääosin kansalaisten käsissä olevaan päätöksentekoon on osoitettu kritiikkiäkin: entä jos kansa ei koulutustasostaan huolimatta ehdi perehtyä päätettäviin asioihin riittävästi?
Wilenius ei asiasta huolestu. Hän uskoo, että jos ihmisille annetaan riittävästi tietoa, ongelmaa ei synny. Isompi kysymys hyvien päätöksien tekemisen kannalta on väärän tiedon ja suoranaisen propagandan leviäminen, joka on nykyteknologian avulla sangen helppoa.
– Kansa on aina altis propagandalle. Mutta mitä enemmän oikeaa ja aitoa tietoa levitetään ja tuotetaan helposti lähestyttävillä tavoilla, sitä helpommin uudet tavat vahvistuvat. Ja suora demokratia ottaa enemmän valtaa, Wilenius toteaa.
Poliitikon ammatti historiaan?
Jyväskylässä asuva Timo J. Tuikka on samoilla linjoilla professori Markku Wileniuksen kanssa: puolueet eivät vastaa nykyaikaa, vaan ovat perimmiltään 1900-luvun puoluejaon perillisiä.
Tuikka luonnehtii suomalaista poliittista järjestelmää sata vuotta sitten pienessä kabinetissa syntyneeksi miesjoukon aikaansaannokseksi.
– Ja sitä on vedetty puoluevetoisesti 112 vuotta ilman, että kansalaisilta kysytään mitään, Tuikka sanoo.
Puoluejärjestelmän syntyvaiheet käytiin vuonna 1906, josta lähtien eduskuntatyö on jatkunut käytännössä keskeytyksettä tähän päivään asti. 112 vuotta sitten neljäntoista miehen joukkio – heidän joukossaan sellaiset nimekkäät tekijät kuten P. E. Svinhufvud, Santeri Alkio ja J. K. Paasikivi – olivat mukana niin sanotussa Hermansonin komiteassa, joka laati valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain (Sitra).
– Tätä järjestelmää pidetään kiveen hakattuna, eikä sitä ole paljoa lähdetty ruotimaan, Tuikka huomauttaa.
Hän ajattelee, että jos puolueet perustettaisiin nyt, ne olisivat ihan erinäköisiä.
– Olisi mielenkiintoinen ajatus, että peli vihellettäisiin hetkeksi kokonaan poikki ja perustettaisiin kaikki puolueet siltä pohjalta, mitkä vastaavat ihmisten ja jopa edustajien arvoja.
Ihmiset ovat sivistyneempiä ja heillä on näkemyksiä.
Markku Wilenius
Eri puolueet puhuvat vaalitenteissä samoista asioista (Suomen Kuvalehti). Tuikka arvioi, että puolueiden sisällä voi olla suurempia eroja kuin eri puolueiden välillä, joten erilaiset loikat ovat sinänsä luontevia. Koska kaikki haluavat houkutella äänestäjiä, puolueet tunkevat vaalien lähetessä aatteellisesti keskelle.
Ei Tuikka kuitenkaan puoluejärjestelmää vastusta. Kaikki hyvät raamit ovat olemassa, kunhan järjestelmää parannettaisiin. Mitään mullistavaa uutta järjestelmää nykyisen tilalle hänellä ei ole ehdottaa, mutta eräs ehdotus kuitenkin löytyy: ammattipoliitikkojärjestelmän lakkauttaminen.
Nykyisen suuntauksen yksi ongelma on Tuikan mukaan se, että kun henkilö on pestissään jopa vuosikymmeniä, hänellä on riski irtaantua niin sanotusta "tavallisesta" arjesta. Ajatus on yleinen: perusarjen tietämystä kansanedustajilta on tentannut muun muassa Ilta-Sanomat kyselemällä maitolitran ja leivän hintaa.
Tuikka on tutustunut järjestelmään, jossa yksittäisten, ammatikseen kansanedustajina toimivien sijaan olisi muutaman henkilön ryhmiä, joita äänestettäisiin. Näin äänestäjä ei äänestäisi enää yksittäisiä henkilöitä, vaan porukoita, jotka tekisivät päätöksiä ja jakaisivat toimen esimerkiksi vuoroviikoin oman ammatin lisäksi.
– Silloin ainakin saisi laajennettua kansanvaltaista tahtoa, Tuikka sanoo.
Wileniuksen tapaan Tuikka uskoo, että kansalaisilta tulee tulevaisuudessa painetta suoraan demokratiaan siirtymisestä.
– Suomi on valveutunut, hyvin koulutettu yhteiskunta. Ei modernissa valtiossa voi olla pelkästään niin, että poliitikot päättävät epäselvillä pelisäännöillä, ja kansalaisilla ei vaalien välissä ole mitään sanomista asiaan.
Ei kenenkään joukoissa
Sitoutumattomat on puoluepolitiikasta täysin kätensä pessyt yhdistys, joka toimii silti kunnallispolitiikassa.
He jos jotkut varmasti tietävät elämästä puolueiden ulkopuolella. Yhdistyksen puheenjohtaja Teuvo Nieminen on ollut mukana kuntapolitiikassa yli kolmekymmentä vuotta. Puolueeseen hän kuului omien sanojensa mukaan vain pienen hetken.
– Juureni ovat vanhassa Suomen Kansan Demokraattisessa Liitossa (SKDL), mutta he eivät sietäneet minua. Riita syntyi ryhmäkurista, Nieminen sanoo.
Politiikka on rikki minun mielestäni hyvällä tavalla.
Seija El-Sayed
Juuri ryhmäkuri on Niemisen mielestä politiikan valuvika. Ryhmäkuri tai puoluekuri tarkoittaa tilannetta, jossa eduskuntaryhmä edellyttää puolueen jäsenien äänestävän käsiteltävissä asioissa keskenään samalla tavalla (Savon Sanomat).
Lisäksi Nieminen näkee ongelmia koko äänestysjärjestelmässä.
– Järjestelmä on mennyt siihen, että eduskuntapuolueilla on ylivaltaa. He saavat vaaleja varten ylimääräisiä budjettirahoja ja näkyvyyttä myös median kautta, ja pitävät vallan keskittymää itsellään.
Niemisen mukaan Sitoutumattomien kannattajakunta koostuu äänestäjistä, joita oli viime vuoden kuntavaalien aikaan 50 000 koko Suomessa. Eniten yhdistys menetti kannattajia perussuomalaisten jytkyvuonna 2011. Nyt äänestäjiä on Niemisen mukaan tullut takaisin.
Kaikkia politiikan turbulenssit eivät kuitenkaan hetkauta.
– Politiikka on rikki minun mielestäni hyvällä tavalla, sanoo Uusi Jämsä -liikkeen yksi perustajajäsenistä, yrittäjä Seija El-Sayed päättäväisesti.
Uusi Jämsä on yksi Suomen useasta paikallisesta sitoutumattomasta valtuustoryhmästä. Se on toiminut jo yli 20 vuotta puoluepolitiikan ulkopuolisena vaikuttajana. Jäseniä on Jämsän valtuustossa ennätysmäärä, peräti kuusi edustajaa.
Politiikan muutoksen tuulahduksia El-Sayed on seurannut varsin ilahtuneena, etenkin Liike Nytin tuoretta perustamista. El-Sayed näkee Liike Nytissä ja Uudessa Jämsässä paljon yhtäläisyyksiä koskien esimerkiksi läpinäkyvyyttä ja kuntalaisten ottamisessa mukaan päätöksentekoon – niin paljon, että otti jopa yhteyttä Harkimon luotsaamaan ryhmään.
– Tunnen ylpeyttä siitä, että keksimme tämän jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt valtakunnassa tullaan perässä, hän toteaa.
Puoluejohtaja, joka ei halunnut puolueeseen
Puoluekentän varovaisesta uudistumisesta kertoo ainakin uusien puolueiden syntyminen viime vuosikymmenellä. Feministipuolue merkittiin puoluerekisteriin kaksi vuotta sitten, Piraattipuolue miltei kymmenen vuotta sitten.
Piraattipuolueen puheenjohtaja Jonna Purojärvi ei ole arkkityyppinen puolueen keulakuva, sillä hän on avoimesti kritisoinut puoluepolitiikkaa ja kirjoitti muutamia vuosia sitten jopa blogitekstin "Ihanteena puolueeton Suomi". Tarvittiin kaksi pyyntöä, ennen kuin Purojärvi suostui Piraattipuolueeseen. Pian hänestä leivottiin puheenjohtaja, ja sitä paikkaa hän on pitänyt nyt kaksi vuotta.
– Alun perin ajattelin, että haluan vaikuttaa vain puolueiden ulkopuolella. Koin, että puoluepolitiikka itsessään on aika iso ongelma. Lopulta päättelin, että realistinen tapa päästä vaikuttamaan on puolueiden kautta, Purojärvi sanoo.
Purojärven henkilökohtainen kynittävä kana puoluepolitiikan suhteen on kokemus siitä, että puolueiden mukana ihmisten todellisuudet etääntyvät toisistaan. Sellainen lamaannuttaa Purojärven mielestä yhteistyökykyä, jokainen kun tahtoo katsoa elämää omasta kuplastaan käsin.
– Monet puolueet saattavat vastustaa jotakin hyvää ideaa ihan vain sen perusteella, mistä puolueesta se tulee. Eihän siinä ole mitään järkeä. Meidän on pakko pystyä tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen, mutta jos se on näin lukkiutunutta, emme pääse asioissa eteenpäin, Purojärvi summaa.
Meidän on pakko pystyä tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen, mutta jos se on näin lukkiutunutta, emme pääse asioissa eteenpäin.
Jonna Purojärvi
Idea puolueettomasta Suomesta tuntuu Purojärven mielestä ehkä hiukan lapselliselta tänä päivänä. Blogipostauksesta on jo kolme vuotta, mutta mitä mieltä hän on nyt: tarvitaanko puoluepolitiikkaa vielä?
– No... niin, Purojärvi henkäisee hymyillen.
Hän katsoo, että puolueita tarvitaan, sillä nykytilanne vaatii niin. Todennäköisesti jonkinlainen puolueen kaltainen järjestelmä tulee olemaan aina tarpeellinen, jotta äänestäjä pääsee ehdokkaasta perille.
– Mutta ehkä äänestyskäyttäytyminen olisi valistuneempaa, jos sen pitäisi olla henkilökohtaisempaa kaikilla tasoilla. Ei olisi vain suhdetta puolueinstituutioon, vaan siihen, luottaako ehdokkaaseen.
Puoluepolitiikan säröjä on toki helppo kritisoida – tuskin mikään järjestelmä on täydellinen. Kysymys kuuluukin, kuinka jatkamme?
Poliittisten puolueiden rooli tulee tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wileniuksen arvion mukaan vähenemään, mutta ei katoamaan. Erityisesti nuoret tuntuvat kipuilevan perinteisen puoluejärjestelmän kanssa, ainakin äänestämisen suhteen.
Esimerkiksi Wileniuksen omat parikymppiset pojat eivät koe äänestämistä lainkaan mielekkääksi.
– Se ei tarkoita, etteivätkö he haluaisi vaikuttaa yhteiskunnassa. Siihen täytyy vain löytää uudet muodot.
Nämä uudet muodot ovat Wileniuksen mukaan suoran demokratian keinot höystettynä moderneilla välineillä. Niistä puhutaan myös Sitran työpaperissa, jossa uumoillaan teknologian ja internetin suomien keinojen olevan suoranainen haaste edustukselliselle demokratialle.
Kansalaisaloite on ollut kovassa käytössä koko sen olemassaolon ajan eli viitisen vuotta; jopa siinä määrin, että joitakin poliitikkoja kismittää aloitteiden ajan vieminen eduskunnan muilta töiltä (Keskisuomalainen).
Esimerkkinä muunlaisista teknologian apuvälineistä Wilenius mainitsee crowdsourcingin eli joukkoistaminen (Kotus). Siinä vaikkapa suomalaisen maatalouspolitiikan polttavat kysymykset annetaankin poliitikkojen ja etujärjestöjen sijaan viljelijöiden ratkaistavaksi, ja apuvälineenä päätöksenteon järjestämiseen käytetään internetiä.
Siten kansalainen osallistuisi suoraan päätöksentekoon eikä vain luovuttaisi asiaa edustajalle.
– Se on mielestäni seuraava vaihe. On selvää, että sen täytyy tulla, Wilenius sanoo.
Korjaus 6.5.2018 klo 08:51: Korjattu professori Markku Wileniuksen etunimi. Aiemmin se oli jutussa virheellisesti merkitty Markoksi.