Neljäkymmentä vuotta sitten kouluissa opetettiin vielä kunnollista kaunokirjoitusta. Sen jälkeen koukeroita on oiottu useita kertoja peruskouluhistorian aikana. Kirjoittamista on pitänyt helpottaa, koska nuorten kirjoittaminen muuttui vaikeasti luettavaksi.
Pitkän uran tehnyt Lapin yliopiston harjoittelukoulun luokanopettaja lehtori Eija Hast muistaa kuinka kaunokirjoittamisen alasajo alkoi peruskoulun alkuaikoina.
– Silloin huomattiin, että peruskoulun myötä ei pystytä enää koukeroista oikealle kallistuvaa kirjoitusta opettamaan, koska työpäiviä oli enää viisi. Kaunokirjoitusnumeroitakaan ei enää ruukattu antaa peruskoulussa. Tuli työkirjoja ja kirjoitettiin vähemmän.
– Lapset eivät enää kerenneet oppia kaunokirjoitusta kunnollisesti joten päätettiin, että nyt täytyy vanhalle kirjoitustyylille tehdä muutos ja sitä helpotettiin, sanoo Eija Hast.
Ensimmäinen helpotus tehtiin 80-luvun lopulla ja seuraava vuonna 2004 kunnes kaksi vuotta sitten kaunokirjoituksesta lopulta luovuttiin käytännössä kokonaan tekstauksen ja tietokoneen hyväksi.
– Meillä on menty siihen, että ekaluokkalaiset opettelevat tekstauksen ja kakkosluokalla aletaan kirjoittamaan enemmän vielä tietokoneella eli siten tulevat näppäintaidot esille ja se vie aikaa. Ei tässä ole enää aikaa mitään kaunoa opetella, sanoo Lapin yliopiston harjoittelukoulun luokanopettaja, lehtori Eija Hast.
Tekstaaminen ja tietokone upottavat kaunon
Harjoittelukoulun 2. luokan oppilas Jadessa Jumisko kirjoittaa Eija Hastin opastuksella tekstaamalla tarinaa harjoittelukirjaansa. Jadessa tunnistaa kaunokirjoituksen vaikkei sitä ole koskaan opetellut.
– Äiti on näyttänyt joskus kaunokirjoitusta minulle kun on sitä kirjoittanut, sanoo Jadessa Jumisko.
Huolestuttavaa on myös se, että enää edes opettajiksi opiskelevia ei opasteta kirjoittamisen opettamiseen.
– Ei meillä äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla käydä kirjaimia läpi erikseen. Oletetaan, että me osataan kun ollaan peruskoulut ja lukiot käyty. Kyllä meilläkin voisi olla pieni kurssi missä kerrattaisiin peruskirjaimet ja numerot, sanoo Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelija Jasmin Toivanen.
Digitaalisuus jyrää allekirjoituksen
Käsin kirjoitettava allekirjoitus on yksi niistä yksilötunnisteista, jotka laki määrää yhä kuuluvaksi henkilötodistukseen, kuten passiin. Ennen nimikirjoitus tehtiin kaunokirjoituksella. Nykyisin nuorten allekirjoitus näyttää enemmän tekstatulta.
– Kyllä meille ala-asteella opetettiin vielä vähän kaunokirjoitusta, mutta ei sitä sen jälkeen ole hirveästi opeteltu. Aika harvoin sitä käytän. Ehkä jossain synttärikorteissa missä pitää vähän hienommin kirjoittaa, kertoo 8. luokkalainen Emilia Klemetti Korkalovaaran ylä-asteelta.
Summa summarum lienee selvää, että tulevaisuudessa nimikirjoituksen syrjäyttää pelkästään digitaalinen allekirjoitus. Lain perusteella digitaalinen allekirjoitus on ollut jo vuosikausia vähintään yhtä pätevä kuin käsin kirjoitettu.
