Aikoinaan työn utopioissa haaveiltiin, kuinka tulevaisuudessa raskaat hommat hoituvat koneilla. Ihmisen osaksi jäisivät ”kivat” vuorovaikutusta ja palvelutaitoja vaativat tehtävät – bonuksena tulisi lisää vapaa-aikaa.
Tietotekniikan kehityksen piti vapauttaa työn tekeminen myös ajan ja paikan ikeestä. Kun hommiaan pystyisi tekemään etänä kotoa, velvoitteensa ja elämänsä voisi sovittaa parempaan tasapainoon.
Nykytodellisuus on kaukana utopioiden haaveista. Kehittynyt teknologia ja digitalisaatio tekevät kyllä monta asiaa tehokkaammin kuin ennen, mutta hyöty ei yksioikoisesti helpota työntekijän taakkaa.
Duunariammateissa työ kaventuu ja koventuu
SAK:ssa on viime kuukaudet pohdittu, miten utopiat ovat toteutuneet. Asiaa tutkaillaan juuri julkaistussa työolobarometri-kyselyssä ja keskusjärjestöltä on valmistumassa samasta aiheesta myös haastattelututkimus. Siihen on kerätty kokemuksia seitsemästä perinteisestä duunariammatista postinlajittelijasta metsäkoneen kuljettajaan.
SAK:lle haastattelututkimusta tekevä Mikko Kesä sanoo, että tietotekniikan ja koneälyn vaikutukset näyttävät monimutkaisilta. Perinteinen ajattelu, koneille raskaat hommat ja ihmisille kevyemmät palvelutehtävät, ei ainakaan suoraan toimi.
– Kivoja, vuorovaikutusta vaativia tehtäviä kyllä syntyy, varsinkin uusiin ammatteihin. Mutta monen perinteisen työn osalta käy toisin. Automaatio ja tietotekniikka puristavat työntekijän toimintakentän entistä ahtaammaksi, tutkija arvioi.
Juokse koneen kanssa kilpaa
Kesä käyttää esimerkkinä tutkimuksessa haastateltua kotihoitajaa. Digitalisaation myötä kotihoitajan työhön on tullut roppakaupalla lisää potilaan seurannan, kirjaamisen ja dokumentoinnin tehtäviä. Niiden avulla kootaan tehokkaasti hoidettavien tiedot yhteen ja hoitajien työtä voidaan suunnata tarkemmin.
Mutta seuraus on, että perustyöhön, eli kotona asuvan hoitamiseen, jää tietojen kirjaamiselta yhä vähemmän aikaa. Digitalisaatio ei ole sinänsä muuttanut itse asiakkaan hoitamista yhtään kevyemmäksi tai nopeammaksi.
– Digitalisaatio tekee osasta työtä kaoottista ja pienempää. On ammatteja, joissa ihminen alkaa työskennellä tietokoneen keinoälyn tai etäseurannan ehdoilla. Hän juoksee koneen rinnalla, tai suorastaan kilpaa sen kanssa, Kesä sanoo.
Myös tuoreessa SAK:n työolobarometrissä kysytään, millaisia kokemuksia ammattijärjestön jäsenistöllä on uudesta teknologiasta. Muutoksen kuva on barometrissäkin hajanainen.
Liki puolet vastaajista sanoo, että teknologia on tehnyt työstä kiinnostavampaa, mutta samaan hengenvetoon yhtä suuri joukko kertoo, että uusi teknologia on lisännyt työhön liittyvää kontrollia ja valvontaa.
Noin neljännes sanoo, että työ on muuttunut henkisesti raskaammaksi ja 35 prosenttia vastaajista kuvaa olevansa työssään tekniikan armoilla.
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila tulkitsee lukuja niin, että teknologian vaikutukset kaksinapaistuvat. Teknologian hyvien ja huonojen vaikutusten erot kasvavat työpaikkojen välillä. Kyse on työpaikoilla tehtävistä valinnoista, sillä samaa tekniikkaa voi käyttää työn rikastamiseen tai kurjistamiseen.
Keskiluokan ammateissa työ tunkee koko elämään
Nykyaikainen tietotekniikka on mahdollistanut etätyön. Sitä hyödyntävät varsinkin keskiluokkaisissa asiantuntija-ammateissa toimivat tietotyöläiset. Työsuoritteen kannalta on ihan sama, naputtaako it-arkkitehti koodia läppäriinsä konttorilla vai kotona, eikä toimittajankaan juttuidea jalostu aina virallisena työaikana.
Työn tekeminen ajasta ja paikasta riippumatta on ollut tavallaan vapauttavaa, mutta kolikolla on kääntöpuoli. Nyt hommia painetaan koko ajan: kotona, työmatkoilla, tauoilla, lomilla tai missä tahansa.
Sähköpostin ja älypuhelimen kautta työntekijä on koko ajan tavoitettavissa. Työpaikalla jatkuvat keskeytykset kuormittavat keskittymistä, kotona ne hämärtävät vapaa-ajan ja töissä olon eroa.
Työasioita hoidetaan lasten harrastusten aikana tai ennen nukkumaan menoa. Tunnollisimmat heräävät tarkistamaan sähköpostin piippauksia keskellä yötä ja ensimmäisenä aamulla. Viikonloppuisin tai lomailla selataan työviestejä ja varaudutaan jo siihen, mikä konttorilla odottaa. Viralliseksi töissä oloksi tätä elämäntavaksi muuttunutta etätyötä lasketaan silti harvemmin.
Selätä ylityöt – hengitä ja etsi sisäinen rauha
Kun työ survoo itsensä ihmisen vapaa-aikaan ja yksityisyyteen, jaksaminen käy yhä vaativammaksi. Tilanne on luonut markkinat ajankäytön ja stressinhallinnan kursseille, joita yritykset ostavat työntekijöilleen.
Mira Karjalainen Helsingin yliopistosta tutkii parasta aikaa WeAllFinland-hankkeessa kokemuksia mindfulnessin rantautumisesta työpaikoille.
Mindfulness on modernista nimestään huolimatta perinteistä mietiskelyä, jonka juuret ovat buddhalaisuudessa. Työpaikoille tarjotuista versioista uskontoon viittaava sisältö on pitkälti karsittu pois.
Mindfulness-kursseilla tavoitellaan stressinhallintaa. Mietiskelyn halutaan parantavan paineensietokykyä ja keskittymistä.
Hyviä tavoitteita sinänsä, mutta kriittinen tutkijan silmä näkee mietiskelyharjoituksissa myös ongelman. Mitä enemmän työntekijää harjoitetaan kestämään painetta, sitä houkuttelevampaa häntä on kuormittaa lisää.
– Kun ryhdytään henkiseen kasvuun firman ehdoilla, on vaara, että terve kritiikki katoaa. Jos ihminen uupuu ylitöistä, ei hänelle voi sanoa, hengitä syvään ja meditoi, Karjalainen tiivistää.
Tietotyö henkistyy
Karjalainen sanoo, että läntiset yhteiskunnat elävät vahvaa uushenkisyyden aikaa. Se pitää arvossa ihmisen sisäisten voimavarojen etsimistä. Samalla uushenkisyydessä korostuu vahvasti, että yksilön pitää olla itse valmis jatkuvasti uudistumaan ja kehittymään.
Työntekijän pitää kehittää myös tunteidenhallintaansa, jotta kestäisi painetta ja yltäisi parempaan tulokseen. Mietiskely voi auttaa, mutta huomion kääntäminen ihmisen yksityiseen mieleen on myös riski.
Voi käydä niin, että työssä väsyminen aletaan mieltää työntekijän yksityiseksi tunteidenhallintaongelmaksi. Ketään ei enää kiinnosta, kuinka kuormittavaa työ oikeasti on.
– Jos työlle pitää antaa oma mieli ja tunteet, meistä tulee helposti oman itsemme toimitusjohtajia ja jäämme yksin vahtimaan jaksamistamme, Karjalainen pohtii.
Karjalainen kutsuu murrosta työn henkistymiseksi. Siinä työ ja ihmisen minuus sulavat yhteen.
– Ennen riitti, että ilmaannuit työpaikalle ja hoidit hommasi. Nyt työnantaja haluaa käyttöönsä jopa tunnevarantosi, Karjalainen sanoo.
Juttu avaa sarjan, jossa pohditaan työn murrosta.