Aleksis Kivi (1834–1872) ei ollut erityisen pitkä tai salskea mies, 170-senttimetrinen luuviulu. Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951) oli kansalliskirjailijaa lähes päätä pidempi. Hivenen vajaa 190-senttinen sotapäällikkö oli komea kosmopoliitti.
– Silti Aleksis Kivi oli suurin suomalainen, historioitsija Teemu Keskisarja vakuuttaa naama peruslukemilla.
Keskisarja tietää, mistä puhuu. Vuonna 2016 ilmestyi historioitsijan kirjoittama, kiivasta keskustelua herättänyt elämäkerta Mannerheimista. Nyt hän viimeistelee Aleksis Kiven elämäkertaa, joka tosin on vuoden verran myöhässä alkuperäisestä julkaisuaikataulusta. Äkkivääristä lauseista tunnettu historioitsija on hionut teoksen kieliasua.
– Käytän siihen aivan helvetisti aikaa. Yritän kyhätä parempia lauseita; vahvempia verbejä ja ilmaisevampia adjektiiveja. Siihen verrattuna faktojen saaminen kasaan arkistoissa ei ole mikään ongelma.
Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla
Teemu Keskisarja
Keskisarjan kyltymätön intohimo suomen kielen ilmaisuvoimaan ei ole syntynyt sattumalta. Erityisesti kansalliskirjailijan elämäkerrassa sanoilla ja sanavalinnoilla on väliä. Suomalaiset ovat paljosta velkaa 1800-luvun suomalaismielisille vaikuttajille, kuten maan ensimmäiselle ammattikirjailijalle Kivelle.
– Hänen merkityksensä Suomen itsenäisyydelle on suurempi kuin vuodella 1918. Suomen itsenäisyys on kulttuurisivistystä ja kielipolitiikkaa. Fennomaanien, esimerkiksi Aleksis Kiven ja J. V. Snellmanin, takia Suomen kansan enemmistö sai ihmisarvon.
Fennomaanien ansioksi voi lukea valtavia sanoja: itsenäisyyshaaveet, tasa-arvo ja demokratia.
– Suomalaisuusliikkeen läpimurto on Suomen historian käännekohta. Kalevalainen maailma syntyi sotkan munasta – kaikki 1900-luvun ilmiöt Suomessa juontuvat edellisen vuosisadan kielitaistelusta.
Matkaoppaan työ vaativampaa kuin luennoitsijalla
Ansaintamielessä tietokirjallisuuden kuninkuuslaji on Keskisarjalle harrastus. Elämäkerrat ovat historioitsijalle järjestään tappiollisia, kuten taideteosten hänen mielestään kuuluukin.
Rahat menevät sosiaalikuluihin, matkoihin ja arkistojen penkomisessa auttavien tutkimusapulaisten palkkoihin.
– Se on mulle ihan ok, sanoo Keskisarja, jonka kiivas julkaisutahti on osaltaan juuri tutkimusapulaisten ansiota.
On selvää, ettei 1840-luvun Nurmijärvellä ketään kiinnostanut yhden kraatarinpojan puheet.
Teemu Keskisarja
Leivän pöytään tuovat tilaustyöt yrityksille, erilaiset esiintymiset sekä keikkahommat matkaoppaana. Keskisarja istuu busseissa mikrofoni kädessä esimerkiksi Tampereella ja Viipurissa.
Keskisarja nostaa erikseen esiin työn matkaoppaana. Sen myötä sanoihin on tullut napakkuutta ja ilmaisu tiivistynyt. Elämäkerturi ei ole luontainen tarinankertoja.
– Bussi ajaa ohi rakennuksesta. Siinä on kolme sekuntia aikaa sanoa, mistä on kysymys. Samalla pitää yrittää puhua niin voimakkaasti, että ääni läpäisee humalaisen puheensorinan. Matkaoppaana oleminen on paljon vaativampaa hommaa kuin vaikka luennointi yliopistolla, Keskisarja tokaisee.
"Kielen terrorismia vastaan ei voi taistella"
Suomen kieli oli Keskisarjan mielestä arvossaan vain noin sata vuotta – 1800-luvun lopulta 1900-luvun lopulle saakka. Viimeistään silloin englanti nappasi ainakin puolittaisen niskalenkin piskuisesta suomesta.
– Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla, Keskisarja manaa.
Karmaisevinta hänen mielestään on, ettei asialle voi mitään. Suomen kielellä ei välttämättä ole tulevaisuutta.
– Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella, kielen terrorismia vastaan ei. Rippeitä suomen kielestä saattaa säilyä niin, että sadan tai kolmensadan vuoden kuluttua tutkijat jotain löytävät, Keskisarja kärjistää.
Keskisarjan omat työt alleviivaavat ajattelukielen merkitystä. Kun sana on hallussa, historialliset henkilöt kuvastuvat kronikkateksteistä poikkeavalla tavalla, oikeasti eläneinä ihmisinä.
Esimerkiksi Mannerheim-elämäkerrassa riittää juopottelua, väkivaltaa ja vihjailuja marsalkan seksuaalisuudesta. Helppoa olisi leimata virkkeet halvaksi provokaatioksi, mutta riveillä ja niiden välissä piirretään kuva miehestä, joka nousi merkkihenkilöksi vaikeasta nuoruudesta huolimatta.
Keskisarja toistelikin elämäkerran julkaisun aikaan lehtien palstoilla, että Mannerheim oli hyvä jätkä.
– Äidinkielellä on mahdollista löytää sattuvimmat sanat, Keskisarja tähdentää.
"Aleksis Kiven ja Jeesuksen lapsuudesta yhtä niukasti tietoa"
Aleksis Kivi kiinnostaa Keskisarjaa paitsi siksi, että hän pitää kirjailijaa suurimpana suomalaisena myös siksi, että Kivi on suuri mysteeri. Ajatusta kuvastaa elämäkerran Seitsemästä veljeksestä lainattu otsikko Saapasnahkatorni tai saapasnahka-torni, kuten Kivi kirjoitti. Saapasnahasta rakennetusta mystisestä tornista avautuu näkymä tuhoisaan tulevaisuuteen. Keskisarjan mielestä Kiven mysteeri kiteytyy juuri tähän mielikuvituksen tuotteeseen.
– Arvoituksia riittää liittyen kirjailijan ihmissuhteisiin, lapsuuteen, nerouteen ja kuolemaan.
Tietoja on saanut kaivaa urakalla, sillä alkuperäislähteitä on jäljellä vain vähän: seitsemänkymmentä Kiven kirjoittamaa kirjettä. Kun Keskisarja vuonna 2015 kirjoitti elämäkerran viimeisestä teloitetusta henkilöstä Suomessa, kirvesmurhaaja Toivo Harald Koljosesta, apuna totuuden etsimisessä oli sentään läjä viranomaiskansioita luonneanalyyseineen.
– Kivestä on paljon muisteluksia. Jotkut niistä ovat luotettavia, toiset epäluotettavia.
Erityisen hankalaa oli löytää tietoa Aleksis Kiven lapsuudesta.
– On selvää, ettei 1840-luvun Nurmijärvellä ketään kiinnostanut yhden kraatarinpojan puheet. Paljonko niistä oli jäänyt mieleen, kun heitä ruvettiin 60 vuoden kuluttua haastattelemaan asiasta?
Vitutukseen ei mielestäni voi kuolla.
Teemu Keskisarja
Keskisarjan tehtävä on ollut koota palapeli tiedonmurusista, joista hänen mielestään osa on totta, toiset hyvin keksittyjä.
– Aleksis Kiven lapsuudesta lähteet eivät ole sen paremmat kuin Jeesuksen lapsuudesta. Kirjallisia lähteitä ei ole kuin tyyliin rokotustodistus ja syntymäaika.
Kivellä oli Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti
Iloinen, surullinen, lapsellinen, nerokas, väkivaltainen, kiltti. Näin ovat Aleksis Kiven ystävät kuvailleet kansalliskirjailijaamme.
Luonteenpiirteiden hahmottaminen on olennainen osa Keskisarjan tapaa analysoida ihmistä.
Historian suurmiehissä Keskisarjan mielestä erityisen kiinnostavia ovat naisasiat. Aleksis Kivellä riitti ihastuksia, mutta suhteet karahtivat kiville.
Naisista ylivoimaisesti merkittävin oli Charlotta Lönnqvist. Kivi kirjoitti keskeisen osan tuotannostaan viiden tai kuuden vuoden aikana Lönnqvistin täysihoidossa.
Myöhemmin on syntynyt kiistaa siitä, oliko kaksikon suhde eroottinen vai ei. Faktat ovat vähissä, sillä Lönnqvistiltä on säilynyt yksi ainoa kirje, ja sekin on kirjoitettu Kivi-tutkijalle Aleksis Kiven kuoleman jälkeen 1870-luvulla.
– Olen sitä mieltä, että Charlotta Lönnqvist on Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti, Keskisarja tyytyy sanomaan.
Kymmenen syytä tulla hulluksi
Kivi tuskin olisi koskaan saanut perusterveen miehen papereita, mutta elämän ehtoopuolella terveys prakasi oikein kunnolla. Kirjailija menehtyi vain 38-vuotiaana.
– Vitutukseen ei mielestäni voi kuolla. Kivi kuoli keuhkokuumeeseen, lavantautiin ja aliravitsemukseen. Myös sukupuolitautia on epäilty, mutta syfilistä ei ole pystytty todistamaan.
Myös mielenterveys petti. Keskisarjan mukaan Kivellä oli kymmenen hyvää syytä tulla hulluksi. Yhtenä – mutta ei suinkaan merkittävimpänä – seikkana on syytä pitää Seitsemän veljeksen murskakritiikkiä kirjan ilmestyttyä.
Professori August Ahlqvist ei yksinkertaisesti voinut sietää Aleksis Kiveä tai hänen tuotoksiaan. Seitsemän veljestä oli hänen mukaansa häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa.
Toisaalta Kivi kärsi julkaisuvaikeuksista, toivottomasta rahatilanteesta ja huonosta itsetunnosta.
– Kun Kivi lopulta luuli tajunneensa, ettei hän ole mitään muuta kuin täyttä paskaa, niin mielisairaalaan joutuminen ei ole ihme. Vähemmästäkin olisi vintti pimennyt.
Keskisarjan mukaan Kiven kotona ja myös Lapinlahden mielisairaalassa tehtiin nykynäkökulmasta hoitovirheitä.
– Jos mielisairauspotilasta nyt pidettäisiin kylmässä vedessä verkkojen alla, niin varmaan aika moni vaipuisi pohjalle kuten Aleksis Kivi, Keskisarja päivittelee.
Yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä.
Teemu Keskisarja
Viinaa kului vaihtelevasti. Parikymppisenä kirjailija joi köyhyyttään jopa suhteellisen vähän. Myöhemminkin alkoholia meni ylioppilaiden keskitasoon nähden normaalin verran, mikä tosin oli aika paljon.
Myöhemmällä iällä alkoivat ryyppyputket.
– Viimeisinä vuosinaan hän pääsi aika syvälle. Kivi teki juomaretkiä, joi monta päivää putkeen. Ennen kuolemaansa hän ehti nähdä myös pikku-ukkoja ja kokea jonkinlaisen deliriumin.
Siitä ei enää noustu.
– Jos paino on ehkä 50 kiloa ja aina juo tyhjään vatsaan väkeviä kämpässä, jossa joutuu käyttämään viisiä sukkia päällekkäin, ja samaan aikaan kärsii lavantaudista ja on hajalla unettomuudesta, niin pienikin juominen näkyy. Sitä hyvin helposti häpäisee itsensä, Keskisarja analysoi.
Maaseudulta kotoisin olevan Kiven kännisekoilut huomattiin myös Helsingissä.
– Kun kaupungissa on noin 30 000 asukasta, joista muutama sata on tekemisissä suomenkielisen kulttuurin kanssa, niin yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä. Viesti leviää.
Englanti syrjäyttää suomen kielen
Keskisarja ei ole menneiden aikojen perään kaihoileva unelmoija, mutta tutustuminen Kiven elämään ja tekoihin on saanut historioitsijan vertailemaan menneisyyttä ja nykyaikaa keskenään. Suomen kieli ja suomalainen yhteiskunta – ei hyvältä näytä.
– Seitsemää veljestä lukiessa kyllä sapettaa suomalaisen kulttuurin tietyt piirteet tänä päivänä. Päällimmäisenä äidinkielen halveksinta monissa instituutioissa. Yliopistojen kansainvälistymiskiima ja englannin kielen valta kaikissa tiedotusvälineissä.
Keskisarja muistuttaa, että suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria harrastetaan tositarkoituksella vain Suomessa.
– Pähkähullu ajan henki vie silti siihen suuntaan, että joka ainoa asia on englanniksi. Jopa liikkeiden nimet, jotka palvelevat suomalaisia Helsingissä, Keskisarja manaa.
Äidinkieli on vänkä kieli, sillä sen avulla pystyy kirjoittamaan tarkasti, mitä tarkoittaa.
– Siitä syystä englannin kielen vyörytys tiedemaailmassa on irvokasta, Keskisarja lataa ja puhuu nimenomaan humanistisista tieteistä.
Eipä saa puhtaita papereita Keskisarjalta edes käännöskirjallisuus.
– Kaikin mokomin käännettäköön parhaat kirjat suomeksi ja toisin päin, mutta itseilmaisu sekä kauno- että tietokirjallisuudessa on mahdollista vain äidinkielellä.
Keskisarja pohtii, kuinka jatkaisi aiheesta.
– Vielä 1900-luvun alussa Suomi oli monikulttuurinen maa: maakunnilla oli valtavat erot. Tuskin ymmärrettiin toisten puhetta. Suomussalmella ja Sauvossa elinkeinot olivat kuin eri planeetoilta. Maa oli rikas ja monimuotoinen. Oli erilaisia heimoja ja paikkakuntia.
Toista se on nykypäivänä, väittää Keskisarja.
– Elämme lattean yhtenäiskulttuurin aikaa. Kaikkialla on sama yleiskieli. Murteiden ja paikallisten mentaliteettien erot ovat vähissä. Sama ylikansallinen englanninkielinen kulttuuri vallitsee Hangosta Nuorgamiin.
Parasta siis vaalia rakasta äidinkieltä. Kuten Kivi sanaili Seitsemässä veljeksessä: "Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi."
Teemu Keskisarjan Aleksis Kivi -elämäkerta Saapasnahkatorni julkaistaan elo–syyskuussa 2018. Kirjan kustantaa Siltala.
_Juttua korjattu 29.4.2018 kello 12:45: Mannerheimin pituutta koskeva kohta oli aiemmin muodossa "_Viisi senttiä vajaa kaksimetrinen", kun hänen pituutensa arvioidaan olleen alle 190 senttimetriä.