Somekohut vähemmistöjen ympärillä noudattavat usein samaa kaavaa – Aggressiivinen keskustelukulttuuri lietsoo vihapuheen leviämistä

Vihapuhe noudattaa usein samaa kaavaa: nousee kohu, herää someraivo ja vihapuhe lähtee jylläämään sosiaalisen median kentällä.

Vihapuhetta on määritelty Euroopan neuvoston komiteoissa saakka, mutta silti se saa yhä enemmän ja enemmän tilaa. Viime viikolla Suomen sosiaalisen median keskustelut äityivät jälleen vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen kokemaksi vihapuheeksi. Tilanne noudatti tuttua kaavaa.

Yleisradio tiedotti siirtävänsä Pikku Kakkosen lastenohjelmasta tutun Herra Heinämäen Lato-orkesteri -ohjelman niin Pikku Kakkosesta kuin myös Ylen Lasten Areenasta Elävän arkiston sisältöihin. Siirto tehtiin, koska osa katsojista koki perinteiseen alkuperäiskansan asuun puetun, stereotyyppisen hahmon loukkaavaksi.

Kun nuori saamelaisnainen Petra Laiti mainitsi Ylelle twiitissään Herra Heinämäki -lastenohjelman ongelmallisuudesta, lähti liikkeelle viikonlopun mittainen somedebatti. Laiti joutui itsekin ryöpytyksen kohteeksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Laiti saa osakseen vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Laiti kertoo näin tapahtuvan useimmiten silloin, kun hän kommentoi jotain, mitä joku suomalainen tekee, eikä silloin kun hän puhuu politiikasta tai oikeuksista kokonaisuutena. Hän uskoo sukupuolen olevan yksi vihapuheen syy.

– Tiedän, että esimerkiksi Twitterissä on saamelaispoikia, jotka kommentoivat tällaisia asioita, mutta heille ei tule kommentteja samalla tavalla kun naisille. Uskon, että syynä on se, että olen nuori nainen – ja vielä saamelainen, ja se provosoi näitä henkilöitä, pohtii Laiti.

Laitin mielestä saamelaisiin kohdistuvan vihapuheen syynä on se, että valtaväestössä ei ymmärretä, keitä saamelaiset ovat ja mitä alkuperäiskansa tarkoittaa.

Laiti myös kokee, että ihmiset eivät ymmärrä, että vahva kulttuuri-identiteetti ei tarkoita sitä, että halutaan polkea suomalaista kulttuuria.

– Tuntuu siltä, että monille tulee epämukava olo, kun saamelaiset arvostavat omaa kulttuuriaan ja haluavat tunnustaa kulttuuriaan, kertoo Laiti.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Avaa kuvien katselu

Laiti saa vihapostia suurimmaksi osaksi miehiltä. Pelkästään Herra Heinämäki -ohjelmaa koskevan keskustelun jälkeen Laitin Facebookiin on tullut kymmeniä negatiivissävytteisiä viestejä miehiltä. Twitterissä vihapuhetta tulee myös naisilta.

Laiti kertoo, että osa kommenteista on selvästi aggressiivista: viesteillä tuodaan esille, että hänelle halutaan tehdä jotain. Hän kokee, että internetissä on helppo sanoa kenelle tahansa mitä vain, ja aggressiivisuutta on helppo purkaa keneen tahansa.

Laiti ei kuitenkaan pelkää, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi varuillaan.

– Kyllähän vihapuhe selvästi väsyttää. Uskon, että se on tavallista ihmisille, jotka saavat vihapuhetta osakseen. Kun keskustelu käy kuumana somessa, saatan pitää vähän taukoa, kunnes tilanne rauhoittuu, kertoo Laiti.

Myös tamperelaiselle Emmi Nuorgamille vihapuhe ja pelkoa lietsovat kommentit sosiaalisessa mediassa ovat tulleet tutuiksi. Viestinnän asiantuntijana toimiva Nuorgam sai tuta kunnon vihapuheryöpyn paria vuotta aiemmin, kun hän kirjoitti blogissaan Anttilan sukupuolittuneista lastenleluista ja niihin liittyvästä markkinoinnista.

– Tämä keskustelukulttuuri on jotenkin niin outo nykyisin. Ihmisten täytyy tottua tähän. Paljon on ihmisiä, jotka eivät törmää vihapuheeseen koskaan ja luulen, että sen takia vihapuhetta ei oteta vakavissaan.

Nuorgam nostaa esimerkiksi keskustelun vihapuheen kirjaamisesta rikoslakiin. Asialle ei nähty eduskunnassakaan tarvetta.

– Se on signaali siitä, ettei suurimman osan mielestä tällaista vihapuheongelmaa edes ole. Vihapuheesta kärsivien mielipide on sitten aivan erilainen, ja tällainen meidän yhteiskuntamme on tällä hetkellä, kommentoi Nuorgam.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Avaa kuvien katselu

Anttila-kohun jälkeen Emmi Nuorgam sai kokea ensimmäistä kertaa elämässään raiskausuhkauksia. Nuorgamin valokuvista muokattiin muun muassa kuvia pornokuviin ja erilaisiin loukkaaviin yhteyksiin.

Päällimmäisen ahdistuksen ja pahan olon jätti kuitenkin vihapuhe, joka kosketti omia lapsia.

Nuorgam koki saamansa vihapuheen pelottavana ja tuntemattomien ihmisten syyttävät sanat vaikuttivat omaan tekemiseen ja elämään. Hän muun muassa vastaanotti viestin, jossa uhattiin repiä Nuorgamin kohtu irti.

Tällaisista viesteistä hän päätti ottaa suoraan yhteyttä poliisiin ja teki rikosilmoituksen. Nuorgam koki, että poliisi tutkiessaan asiaa vähätteli ja naureskeli hänen pelolleen. Poliisin toiminnasta jäi Nuorgamille itselleen syyllinen olo.

– Ensinnäkin se oli aivan hirveän noloa ja minusta tuntui siltä, että minut on nyt häpäisty ja olen tehnyt tässä jotakin väärin. Erityisesti silloin, kun tein viesteistä rikosilmoituksen ja ne eivät edenneet minnekään. Ajattelin, että olenpa minä tyhmä ja olen varmaan ansainnut nämä viestit.

Emmi Nuorgam yhtyy ajatukseen siitä, että sosiaalisen median someraivo ja vihapuhe noudattaa samaa kaavaa. Myös hän on havainnut, että erityisesti vähemmistöt ja naiset saavat kokea somekeskusteluissa kovaakin vihapuhetta.

– Sosiaalisessa mediassa ihmiset lähtevät liian helposti mukaan vihapuheeseen ja kärjistyneisiin keskusteluihin, vaikkei monella olisi tietoa siitä, mikä alkuperäinen keskustelu on ollut, kertoo Emmi Nuorgam.

Nuorgamin mielestä viikonloppuna jyllännyt Herra Heinämäki -keskustelu on ollut hyvä esimerkki vihapuheen syntymisestä: Petra Laiti twiittasi aiheesta asiallisesti, Yle ja ohjelman tekijät reagoivat, ja sitten leimahti.

– Tämän jälkeen lähti käyntiin hullunmylly ja ihmiset lähtivät haukkumaan toisiaan. Olen lukenut viikonlopun aikana kommentteja niin saamelaisista, sukurutsareista kuin huoristakin, mikä on ihan älytöntä, ihmettelee Nuorgam.

Vihapuheen kohteena oleva voi kokea pelkoa, tuntea pahoinvointia ja ahdistusta. Someraivon ja vihapuheen kohteeksi tulemiseen ei voi varautumaan ennakkoon.

– Vihapuheeseen voi varautua varmaankin niin, että ei erityisesti naisena sano julkisesti yhtikäs mitään. Mutta eihän se ole mikään vaihtoehto, sanoo Nuorgam.

Omien kokemuksiensa pohjalta Nuorgam neuvoo vihapuheen uhreja sulkemaan kommentit ja keskustelupalstat. Anna mieluummin jonkun läheisen lukea vihapostia, mutta älä avaa niitä itse, neuvoo Nuorgam.

– Vihapuhe harvoin kohdistuu johonkuhun ihmiseen juuri henkilökohtaisesti, vaan enemmänkin johonkin maailmankuvaan, mitä joku edustaa tai jopa ihmisryhmään. Silloin kun on pyörremyrskyn keskellä, ei kannata alkaa itse tutkimaan niitä viestejä, neuvoo Nuorgam.

Saamelaisnainen Pirita Näkkäläjärvi on sanoo kokeneensa kahdenlaista vihapuhetta. Jo vuosia Näkkäläjärvelle on tullut vihapostia, joka liittyy muun muassa saamelaisuuden edistämiseen. Vihapuhe on tullut pääasiassa Pohjois-Suomesta ja on ollut henkilökohtaista.

Nyt viimeisinä vuorokausina sen jälkeen, kun Herra Heinämäki -ohjelma siirrettiin Yle Areenasta Elävään arkistoon, on Näkkäläjärveen kohdistunut aivan uudenlaista vihapuhetta, ja sitä on tullut aivan tuntemattomilta.

Näkkäläjärvi kertoo, että monilla näillä kommentoijilla on vain muutamia seuraajia Twitterissä. Näissä viesteissä yritetään tehdä Näkkäläjärvestä naurunalainen ja vähentää hänen uskottavuuttaan keskustelijana. Näkkäläjärven mukaan keskustelussa on vain vähän fakta-argumenttejä, ja paino on naurunalaiseksi tekemisessä.

– Vaikea sanoa, kirjoittavatko he muille kuin saamelaisille tällaista. Voivathan ne olla trolleja, jotka kirjoittelevat kaikista asioista, kaikille, pohtii Näkkäläjärvi.

Näkkäläjärvi kertoo muutama vuosi sitten havainneensa muutoksen saamelaisiin kohdistuvassa vihapuheessa. Ihmiset eivät enää piiloutuneet nimimerkkien taakse, vaan kommentoivat asioita omalla nimellään.

– Tuntuu, että saamelaisista voi kirjoittaa ja sanoa mitä vain vaikka omalla nimellä, eikä kukaan tee asialle mitään.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Avaa kuvien katselu

Näkkäläjärvi ei hidasta tahtiaan somessa, jopa päin vastoin. Hän toteaa, että sen näkee, kuinka paljon on vielä tarvetta jakaa oikeaa tietoa saamelaisista ja alkuperäiskansoista.

Näkkäläjärven mukaan monessa hänen kokemassaan somemyrskyssä on paljon samanlaisia elementtejä tapahtumapaikasta riippumatta: saamelaisia pyritään hiljentämään tai asettamaan naurunalaiseksi, saamelaisten uskottavuutta pyritään heikentämään ja saamelaisten legitimiteettiä puhua omista asioistaan heikennetään.

– Sanotaan, ettei saamelaisilla ole oikeutta puhua jostain asiasta. Lisäksi saamelaisista levitetään paljon väärää tietoa, ja sitten vielä voidaan uhkailla.

Näkkäläjärvi kiittääkin niitä valtaväestöön kuuluvia ihmisiä, jotka tukevat saamelaisia, ovat mukana keskustelussa ja ottavat roiseja kommentteja vastaan.

Pirita Näkkäläjärven gradu, jonka hän teki viime vuonna London School of Economicsin median ja viestinnän laitokselle, käsittelee saamelaisten sananvapauteen kohdistuvia uhkia Suomessa. Näkkäläjärvi on Yle Saamen entinen päällikkö.

Sosiaalisen median aikana korostuu Suomessa vellova huono ja kärjistynyt keskustelukulttuuri. Dialogiasiantuntija Janne Kareinen on ollut mukana luomassa Sitran Erätauko-hanketta, jonka tehtävänä on kehittää uusia tapoja käydä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua.

Hankkeen aikana on huomattu, kuinka samat keskustelun säännöt toimivat myös verkossa kuin kasvokkain. Lähtökohtaisesti verkossa tapahtuvaa keskustelutilannetta pidetään kuitenkin haastavana.

Mitä tulee onnistuneeseen dialogiin, pätee Kareisen mukaan hyvät kuuntelu- ja vuorovaikutustaidot myös verkkokeskusteluihin.

– Verkossa keskeisin seikka, miksi rakentavaa keskustelua ei synny on se, että ihmiset eivät lue toistensa kommentteja, eivätkä sen seurauksena pyri ymmärtämään, mitä toinen yrittää sanoa. Sillä, että kuunnellaan ja luetaan muiden kommentteja ja yritettäisiin ymmärtää, mitä pyritään sanoa, päästäisiin jo hyvin pitkälle.

Kareisen mukaan monissa some-keskusteluissa, jotka kriisiytyvät tai muuttuvat hankaliksi, tapahtuu ohipuhumista.

– Ihmiset lähettävät omasta näkökulmastaan kommentteja, mutta ei yritetä ymmärtää mitä keskustelussa halutaan sanoa.

Kareisen tulkinnan mukaan sosiaalisen median keskustelut ovat usein mielipidepuhetta, jossa on paljon väitteitä siitä, millaisia toiset osapuolet ovat.

– Vihapuhetta ei pidä hyväksyä. Ihmisten tulisi oman jaksamisen ohessa yrittää puhua toisella tavalla. Vihapuhe voi olla todella uuvuttavaa. Varmasti huonointa mitä voi tehdä, on se, että lähtee mukaan siihen samanlaiseen vihapuhetapaan tai heittelyyn.

– Vihapuheen käynnistäjät usein ajavat omia intressejään tai trollaavat. Silloin on hyvä harkita sitä, kenen kanssa keskustelua käy, neuvoo Kareinen.

Kareisen luotsaama Erätauko-hankkeen pitkäaikainen tavoite on ollut muuttaa suomalainen julkinen keskustelukulttuuri rakentavammaksi. Aggressiivinen keskustelukulttuuri lietsoo vihapuheen leviämistä.

– Yllättävän helposti ihmiset alkoivat puhumaan omista kokemuksistaan mielipiteiden sijaan sekä lukemaan toistensa kommentteja. Rohkasevana näkökulmana näen sen, että ihmiset ovat halukkaita käymään rakentavampaa somekeskustelua, mutta heillä ei välttämättä ole siihen vielä taitoa.

– Se, mitä meidän pitäisi tehdä, on pyrkiä itse opettelemaan rakentavan keskustelun taitoa, lopettaa Kareinen.