Monissa seurakunnissa työntekijät piipahtelevat silloin tällöin kansan pariin marketteihin ja baareihin. Tammelan seurakunnassa kirkkoherrasta on tullut kyläkahvilan vakioasiakas.
Kirkkoherra Juha Koivulahti käy kyläkahvilassa hyvinkin usein aamutuimaan matkallaan töihin. Vakiopöydän vakiasiakkaat ovat tulleet kirkkoherralle varsin tutuiksi.
Kirkkoherra Koivulahti löysi oman tapansa tavata seurakuntalaisia luontevasti. Hän kuuli Portaan kahvilasta, jossa maalaisisännät pitävät joka aamu kyläparlamenttia ja ruotivat maailman menoa. Koivulahti kävi paikalla ja ensimmäisen kerran jälkeen poikkeamisista on tullut mieleinen tapa. Juuri hengellinen miestyö on ollut aina hänelle sydämen asia.
Miesten kanssa ei juuri puhuta uskonnosta
Juha Koivulahti kertoo, että hän ottaa hengelliset asiat kylänmiehiä tavatessaan puheeksi, jos miehet itse ottavat ne puheeksi. Hänen tapanaan ei ole ollut tuoda uskontoa esille.
Koivulahti on ollut aikaisemmin sotilaspappina Puolustusvoimissa. Siellä hän huomasi, että kun yhteisöön pääsi sisälle, ja varsinkin kun ammattisotilaiden kanssa syntyi hyvä yhteys, niin miehet itse halusivat nostaa uskonasioita esille. Usein tämä tosin tapahtui huumorin värittämänä.
Tätä kautta ymmärtää sitä, millainen seurakunta minulla on ja mikä on yhteisö, jota palvelen.
Juha Koivulahti
Koivulahti kertoo, että miesten keskustelut saattoivat muuttua hyvinkin syvällisiksi ja vakaviksi.
– Tammelan kyläkahvilassa puhutaan siitä, mitä kirkko ja seurakunta täällä Tammelassa ovat. Täällä käynnit ovat nimenomaan laskeutumista ruohonjuuritasolle. Tätä kautta ymmärtää sitä, millainen seurakunta minulla on ja mikä on yhteisö, jota palvelen, sanoo kirkkoherra Juha Koivulahti.
Kirkossa käynti on harvinaista
Tammelassa vain harva seurakunnan jäsen lähtee kirkkoon muulloin kuin suurina juhlapyhinä. Viikoittain kirkossa jäsenistä käy vain muutama prosentti.
Kirkkoherra Juha Koivulahti sanoo, ettei ole olemassa mitään vippaskonsteja siihen, miten väki lähtisi liikkeelle ahkerammin. Edes kyläkahvilan tuttuja miehiä ei saa helposti lähtemään sunnuntaikirkkoon.
– Varmaan auttaa, että näihin miehiin tutustuu ja on tilaisuuksia kutsua heitä. Henkilökohtainen kutsu toimii kuitenkin kaikkein parhaiten. Kaikessa seurakuntatoiminnassa juuri henkilökohtainen kontakti ja luottamus ovat todella tärkeitä. Massojen tavoittaminen ei tänä päivä ole paras tapa, sanoo Koivulahti.
Kylän miehet kuuntelevat kirkkoherran mietteitä tarkasti ja ajoittain kommentoivat. Esimerkiksi muisto Tammelan kirkossa järjestetystä Uskon Pidot -tapahtumasta saa porukan nauruun.
Uskon Pitoihin lähtivät myös kyläkahvilan miehet. He muistavat, miten yksi kyläläisistä luki tilaisuudessa Lutherin tekstejä, kuinka hyvää sianlihaa kirkossa tarjottiin ja miten valtavat pitkät jonot kirkon ovelle muodostuivat. He kiittävät sitä, että tilaisuus oli luonteva ja että kirkkoherra ja papit eivät nousseet kansan yläpuolelle vaan olivat ihmisten parissa lattiatasolla.
Kirkkoherran käynneistä on tullut tärkeitä
Kahvilassa istuvat miehet sanovat, etteivät ilman kirkkoherran käyntejä lähtisi paikalle niin usein kuin lähtevät. Porukalla ja kirkkoherralla on aina ollut hyvät suhteet. He kertovat, että kirkossa käynti on ollut aika tahmeata.
Kirkkoherrasta on tullut yksi kohokohta kahvilassa, he tuumaavat. He kiittävät kirkkoherraa myös siitä, että tällä on hyvät tiedot autoista. Pöydän ääressä ratkaistaan autokaupat ja muurauskysymykset.
Tammelalainen Martti Pura tiivistää, että uskonto on tammelalaisille aika henkilökohtainen asia. Tammelassa ei uskontoa ole kuuteensataan vuoteen korostettu ja ihmiset ovat aika arkisia, muistuttaa Pura.
Entä mikä olisi uskontoon liittyvä kysymys, jonka miehet kirkkoherralle esittäisivät, jos uskaltaisivat?
Miehet pyörittävät päätänsä ja silmiään. Martti Pura uskaltaa vastata.
– Lutherin lähtökohta oli, että ihminen ei tarvitse paavia eikä kuningasta keskustellakseen Jumalansa kanssa. Uskonto on hyvin henkilökohtainen asia ja pappien pitää rohkaista ihmisiä henkilökohtaiseen uskonkäsitykseen. Ei tätä toreilla huudella, sanoo Martti Pura.