Onko suomalaisessa urheilukulttuurissa onnistumisia ruokkiva ja niiden päälle rakentuva toimintakulttuuri? Vai perustuvatko harjoittelu, pelaaminen ja valmentaminen lopputuloksiin keskittyvään arviointiin, jossa nähdään ensimmäiseksi virheet ja epäonnistumiset? Miten meillä kasvaisi urheilijoita ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka uskaltaisivat heittäytyä täysillä suorituksiinsa ja tämän seurauksena myös onnistuisivat yhä useammin?
Miten määrittelemme onnistumisen?
Mitä jos onnistumista ei määriteltäisi ainoastaan lopputuloksen perusteella? Onnistuminen ei kulminoituisi yhteen kisaan, yhteen otteluun tai edes yhteen pelikauteen. Mitä jos onnistuminen nähtäisiin matkana, omana panoksena ja yksittäisinä hetkinä matkan varrella? Formula 1 -kuljettaja Valtteri Bottas kertoo, että hänelle onnistuminen esimerkiksi kisasuorituksessa tarkoittaa sitä, että hän tuntee saaneensa kaiken itsestään irti – lopputulos voi olla mitä hyvänsä (Satu Kaski & Marianne Miettinen, Onnistumisen taidot. Kirjapaja 2018).
Myös miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentaja Tuomas Sammelvuo on samoilla linjoilla viime vuonna ennen EM-kisoja antamassaan haastattelussa:
- MM-karsinnoissakaan emme puhuneet voittamisesta, vaan kasvusta. Ja siitä, että kaikki jää kentälle joka päivä. On ihan mahdotonta sanoa joku sijoitustavoite, vaikkapa että tavoitteemme on viiden joukossa. Pelit ratkeavat todella pieniin asioihin, joskus yhteen palloon. Paljon tärkeämpää on, miten sinne tavoitteeseen yritetään päästä. On lukematon määrä asioita, jotka johtavat tulokseen. Ja niiden asioiden huolellinen tekeminen on kaikkein tärkeintä.
Erilainen lähestymistapa on onnistumisiin keskittyvä harjoittelu-, pelaamis- ja valmennuskulttuuri, jossa on vain erilaisia yrityksiä päästä kohti haluttua tavoitetta – epäonnistumisia ei ikään kuin ole olemassa. On vain uusia oppimisen mahdollisuuksia esimerkiksi jonkun uuden taidon osalta. Tällöin kohdataan erilaisia tilanteita, joihin haetaan ratkaisua. Näin erilaiset yritykset toimivat kasvualustana, mahdollisuutena kehittyä ja jatkaa matkaa kohti päämäärää. Kun onnistumisia näkee ja kokee jokaisena päivänä, suuremman tulostavoitteenkin saavuttamisen mahdollisuus lähenee.
Mikä yhdistää onnistujia?
Onnistujia yhdistää yleensä ainakin muutama asia. Ensimmäinen on kaikkensa antaminen. Niin kentän ulkopuolella kuin harjoituksissa ja peleissä. Joka ikinen päivä. Siihen liittyy suuri määrä laadukkaita toistoja. Tinkimätön työ, jota monet lajissaan onnistuneet eivät koe edes työnteoksi, koska palo ja innostus omaa lajia kohtaan on niin suuri. Urallaan menestyneet urheilijat eivät ole vältelleet arkista puurtamista, lenkkejä räntäsateessa tai yksitoikkoisia kuntoutusharjoitteita loukkaantumisten jälkeen. Voima tehdä nämäkin vähemmän nautinnolliset harjoitteet tai tehtävät vievät heitä kohti suurempaa päämääräänsä.
Valtteri Bottas kertoo omasta urastaan, että onnistuminen on edellyttänyt häneltä paljon työtä. Omistautumista. Uhrauksia. Hän kokee, että tärkeintä on nauttiminen hetkestä ja siitä, mitä tekee – silloin hän yleensä onnistuu ( Kaski, S. & Miettinen, M.(2018) Onnistumisen taidot. Helsinki: Kirjapaja ).
Onnistuneet urheilijat eivät myöskään ole aina onnistuneet. Monet ovat kokeneet matkallaan kohti päämääräänsä suuriakin pettymyksiä, loukkaantumisia ja vaikeita hetkiä, mutta heitä yhdistää periksiantamattomuus. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Välillä jopa toisten epäilyistä on haettu energiaa uuteen onnistumiseen, välillä urheilijan oman uskon ollessa koetuksella tukiverkosto on ollut korvaamattoman tärkeä kannustaja ja pinnalla pitäjä. Pienistä onnistumisista nämä urheilijat ovat lähteneet rakentamaan paluuta tielleen ja tulleet entistä kokeneempina, vahvempina ja monesti myös osaavampina takaisin.
Onnistuneet urheilijat ovat myös innokkaita analysoimaan omaa tekemistään. He haluavat paljon palautetta, keskustella tilanteista ja suorituksista, ja heillä on palava halu kehittyä. Uudet haasteet, uudet ongelmanratkaisutilanteet ovat heille polttoaine, ja siksipä myös yksittäisten kisojen menestys tai menestymättömyys ei ole heille se kaikkein tärkein asia. Halu olla hyvä, paras mahdollinen minä, motivoi heitä kohti uusia onnistumisia.
Varsinkin lasten ja nuorten valmentajalla on todella ainutlaatuinen vaikuttamismahdollisuus. Voit valmentajana sanoa yhden asian, joka muuttaa toisen ihmisen elämän. Onnistumisia vahvistavassa kulttuurissa valmentajan tärkeimpiä tehtäviä on nähdä erinomaisuus toisissa ihmisissä. Seuraava ja ratkaiseva askel on auttaa ihmistä itse oivaltamaan omat kykynsä, uskomaan niihin ja käyttämään niitä. Parhaimmillaan valmentaja tai ohjaaja saa urheilijan innostumaan itsestään ja tekemisestään. Tällainen valmennus- ja oppimisympäristö antaa energiaa, vahvistaa urheilijan itseluottamusta ja rohkaisee häntä heittäytymään uusiin suorituksiin, uusiin kehittymismahdollisuuksiin, uusiin onnistumisiin.
Kärpät miesten jääkiekon Suomen mestaruuteen luotsannutta Mikko Manneria kehutaan ihmisläheisestä, onnistumisiin keskittyvästä valmennuksesta. Pelaajat uskalsivat käyttää vahvuuksiaan joukkueen hyväksi, kun virheisiin ei keskitytty, vaan epäonnistumiset nähtiin yrityksinä tehdä niitä asioita, joissa tiedettiin pelaajien ja joukkueen olevan hyviä.
Tyttöjen nuorten jalkapallomaajoukkueessa toimitaan samalla valmennusfilosofialla. Valmentajan tärkeimpiä tehtäviä on olla onnistumisten mahdollistaja. Harjoitteet, palaute niistä sekä pelisuunnitelma rakennetaan pelaajien vahvuuksien päälle. Videopalaverissa ensimmäinen kysymys pelaajille näytetyistä videoklipeistä on: mitä teemme tässä hyvin? Kyse on pitkälti siitä, mitä haluaa nähdä: onnistumisia, yrityksiä käyttää vahvuuksiaan, erilaisia yrityksiä vaiko epäonnistumisia ja virheitä?
Mitä sinä näet ensimmäisenä?
MARIANNE MIETTINEN
Kirjoittaja on nuorten maajoukkuevalmentaja ja tekninen johtaja Suomen Palloliitossa. Hän toimii Yle Urheilun asiantuntijana ja vakiovieraana Radio Suomen keskusteluohjelmassa Urheiluhulluissa. ”Ennen valmensin peliä, jota pelaajat pelasivat. Nykyään autan ihmisiä valmentautumaan, jotta he voivat pelata peliä mahdollisimman hyvin.”
Kolumnissa on käytetty otteita Satu Kasken ja Marianne Miettisen kirjasta Onnistumisen taidot (Kirjapaja 2018).