Hei nuoret, mikä teitä vaivaa?
Miksette lisäänny ja täytä maata, miksette osta asuntoja, elä säästeliäästi, sijoita arvoasuntoihin ja osakkeisiin? Miksi te vain räpsitte selfieitä, homehdutte riippukeinuissa ja olette niin kuin ette ymmärtäisi, että kaikki se, mitä te nimitätte “kohtuuttomiksi heikennyksiksi” elinolosuhteisiinne, on tosiasiassa vain teidän omaksi parhaaksenne?
Miksi te ette äänestä? Miksi ette liity puolueisiin tai asetu ehdolle maakuntavaaleihin?
Nuoret, te katalat madot, voisitte periaatteessa olla ihan siedettäviä, mutta kun te ette lainkaan tahdo käsittää, että teidän tehtävänne on miellyttää edellisiä sukupolvia.
Kiittämättömyys ilmenee joka käänteessä.
Otetaanpa esimerkiksi tämä koulussa vatuloiminen. Te ette millään näytä ymmärtävän, että tämä eläminen hoidetaan niin, että viimeistään siinä rippikoulun jälkeen olisi hyvä tietää, mikä on oma ”juttu”, ja sen jälkeen ruveta määrätietoisesti rakentamaan monipuolista asiantuntijuutta siinä ”jutussa”. Erityisen hyvä olisi, että se ”juttu” olisi jotenkin elinkeinoelämän eli meidän yritystemme tarpeisiin sopiva.
Jotta tässä onnistuttaisiin parhaalla mahdollisella tavalla, me pistettiin koululaitos ihan sekaisin. Tehän tykkäätte niistä pädeistä ja pödeistä ja kun te vain tuijotatte niitä kaiket päivät, niin teistä on tullut ihan hirveän levottomia, ette yhtään kestä sellaista perinteistä pulpettia, pitää olla dynaamisia luokkahuoneita, joissa ei ole yhtään seinää mutta ihan mielettömästi mahdollisuuksia kyllä on. Te ette enää osaa lukea ettekä puhua paitsi niillä emotseilla vai mitä ne on, niin me vaihdettiin loputkin kirjat äppeihin, koska sähläämällä rakennetaan monialaista oppimista.
Onko selvä?
Sitten kun te olette sählänneet itsenne lukion loppuun, niin me ajateltiin, että olisi todella kätevää, ettei sitä alaa tarvitse enää yhteishaussa turhaan ruveta arpomaan, vaan otetaan se mikä otetaan ja sillä hyvä. Sitä kutsutaan ensikertalaiskiintiöksi ja se on ihan oikein teidänkaltaisillenne vetelyksille.
Sieltä korkeakoulusta olisi parempi päästä pihalle vielä kun omin jaloin pääsette, niin me ajateltiin, että parhaiten teitä kannustaa se, että annetaan teille vähemmän rahaa ja vähemmän aikaa, otatte vaikka enemmän lainaa sitten.
Hetkinen, nyt kuului jotain piipitystä. Ai töitä? Ai oman alan töitä opiskeluaikana?
No sopisiko sellainen järjestely, että käytte pari minuuttia kuussa töissä, ja jos sen yli lipsahtaa, niin maksatte ne tuet plus erittäin kohtuullisen koron takaisin. Tai ei niitä kaikkia välttämättä tarvi maksaa, mutta selvittäkää itse, miten Kela toimii, ei täällä ketään paapomaan ruveta.
No sopisiko sellainen järjestely, että käytte pari minuuttia kuussa töissä, ja jos sen yli lipsahtaa, niin maksatte ne tuet plus erittäin kohtuullisen koron takaisin. Tai ei niitä kaikkia välttämättä tarvi maksaa, mutta selvittäkää itse, miten Kela toimii, ei täällä ketään paapomaan ruveta.
Kuinka kauan sen gradun kanssa vielä kestää? Voisitteko pliis pistää vähän vauhtia, niin pääsisitte kiinni työelämään? Se olisi hirmuisen tärkeää meidän eläkejärjestelmän varmuuden turvaamisen kannalta. Ai miten oman alan töitä saa ilman oman alan työkokemusta? No tietenkin oikealla asenteella ja intohimoisella duunilla, sitä työnantajat nykyään arvostaa.
Hei nuoret, meillä on idea! Mitä jos tehtäisiin niin, että helpotetaan teidän irtisanomista, ihan vain teidän ja elinkeinoelämän omaksi parhaaksi? Ettehän te muutenkaan vakituisia töitä osaa arvostaa, te vain etsitte itseänne Balilla ja löydätte itsenne vuokrayksiöstä Kalliosta. Miksette osta omakotitaloa Sotkamosta? Miksette pidä koko Suomea asuttuna? Te ette ymmärrä juurianne ettekä tiedä, mistä maito tulee. Onko teillä edes ajokorttia?
Hei nuori, ymmärrätkö, miten vastuutonta on elää tuolla tavalla kädestä suuhun? Kannattaisi vähän ajatella eläkkeitäkin. Ja lopettakaa se avokadojen syöminen ja kahvin juominen, ettekö käsitä, miten vakava asia ilmastonmuutos on? Se voi iskeä hetkenä minä hyvänsä, kun te ja miljoonat ilmastopakolaiset sitä vähiten odotatte.
Silloin teillä on se opintolaina ja teidän repaleiset silpputyöt, neljä euroa eläkettä ja neliömetri napajäätä, niin mikä on, miksette hanki lapsia ja vaihda meidänkin vaippojamme siinä samalla?
Nuoret, miksette te osaa elää?
Tuija Siltamäki
Tuija Siltamäki on Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja, jonka eläkesäästämisen kantava strategia on kuolla alle 60-vuotiaana.