Naisten Superpesis käynnistyy keskiviikkona, kun viime kauden hopeamitalisti Porin Pesäkarhut kohtaa vieraskentällä sarjanousija Hyvinkään Tahkon. Pori onkin alkavan kauden suursuosikki, kun mestaruudesta puhutaan. Viime kaudella Tampereelle loppuotteluissa taipunut Pori tavoittelee ensimmäistä mestaruuttaan kuuteentoista vuoteen.
Porin pahimmat kilpailijat löytyvät Keski-Suomesta ja Pirkanmaalta.
Kävimme läpi naisten pääsarjajoukkueiden lähtökohdat alkavaan kauteen.
Porin Pesäkarhut
Vaikka Porin Pesäkarhut tulee alkavaan kauteen kaulassaan hopeamitali viime syksyltä, se on selkeästi suurin suosikki nostelemaan Suomen mestarille ojennettavaa kiertopalkintoa tulevana syksynä. Vaikka Pori menetti kotiutusvoimaa Aino-Kaisa Mantereen muodossa, kokonaisuus on silti vieläkin vahvempi kuin viime vuonna. Etenkin Pesäkarhujen etukenttä on nyt selkeästi viime vuotta parempi. Emilia Itävalo palaa sairastuvalta sarjan eliittiin kuuluvan Kaisa-Maija Rosvallin vierelle. Lisäksi lahjakas Emilia Linna siirtyi talvella Oulusta Poriin, mikä tuo pelinjohtaja Sami Österlundille lisää vaihtoehtoja peluutukseen. Porin joukkue on yksinkertaisesti järkyttävän kova kokonaisuus. Susanne Ojaniemi valittiin viime vuoden naispesäpalloilijaksi, minkä lisäksi Milla Lindström, Susanna Puisto ja esimerkiksi Itävalo ovat pelipaikkojensa ehdotonta eliittiä valtakunnassa. Ja näidenkin takana on vielä Henna Jukan ja Venla Rapilan kaltaisia pelaajia. Ja mikä tärkeintä, Porissa elää erittäin vahva voittamisen ja urheilullisuuden kulttuuri. Selityksiä ei ole: vain kulta kelpaa.
Manse PP
Hallitseva mestari tulee kauteen hyvin pitkälle samalla joukkueella kuin vuosi sitten. Joukkue kärsi talvella loukkaantumisista, mutta kova ydin voittanee pelejä perussarjassa, vaikka prosessi hieman takamatkalla olisikin. Tampere on ennen kaikkea ulkopelijoukkue, jonka riveistä löytyy kuitenkin Henna Peltokankaan, Mira Kolehmaisen, Kirsi Ala-Lipastin, Jatta Vuorisen, Nina Taipaleen ja Senni Sallisen kaltaisia pelipaikkansa huippuyksilöitä. Uusista pelaajista mielenkiintoisia ovat Kajaanista hankittu Laura Karjalainen sekä vasta 15-vuotias, ikäisekseen kypsä ja vahva lyöjä Anna Ala-Kauhaluoma, joka saatetaan nähdä kesän aikana jopa ulkopelissä. Tampere on rutinoitunut ja tiivis, pitkään yhdessä ollut ryhmä, jonka rutiinitasokin riittää sarjassa pitkälle. Luottaa syksyn kovissa peleissä ulkopeliinsä. Häränsilmään täytyy silti suhteessa Poriin osua.
Jyväskylän Kirittäret
Kuudentoista mitalivuoden putki katkesi viime syksyyn, mutta Jyväskylässä ei olla jääty sitä suremaan. Kirittäret tulee alkavaan kauteen selkeästi vahvempana kuin vuosi sitten, eikä ainoastaan kentällä. Pelinjohtokaksikoksi palkattiin Jussi ”Nalle” Viljanen sekä Petri Kaijansinkko, kaksi pitkänlinjan menestynyttä naispesäpallotekijää. Uusina pelaajina joukkueessa nähdään pelipaikkojensa eliittiin kuuluvat Eeva Mäki-Maukola sekä Ella Korpela, joista ensin mainittu tuo pelaamisen vaihtotilanneosaamista, jälkimmäinen huipputason jalkanopeutta. Emma Nieminen ja Iina Valkeejärvi ovat kovan ydinrungon kaksi muuta elintärkeää palasta. Kirittäret on alkavalla kaudella hyvin valmennettu ja pelijohdettu laadukas ja monipuolinen joukkue, jonka löytää mitä todennäköisimmin kolmen parhaan joukosta, kun perussarja päättyy.
Lapuan Virkiä
Lapualla puhaltavat uudet tuulet. Virkiän osakkeet ovat hienoisessa laskussa, sillä joukkue menetti talvella valtavan määrän paitsi puhtaasti lajiosaamista, myös kovaa johtajuutta. Paula Salorannan, Saija-Maria Saaren ja Emmi Pippolan jättämiä aukkoja on käytännössä mahdoton täyttää. Tilalle tulleista etenkin etenijänä tunnettu Kaisaleena Rautakorpi on mielenkiintoinen nimi. Paljon on kaiken nähneen ja voittaneen Emmi Viitalan sekä lyöjäkuningatar Janette Lepistön harteilla, toki myös lukkari Jenna Kammi-Rahnaston. Virkiä on edelleen muutaman kovan kärkiyksilön kautta hyvä joukkue, mutta kokonaisuus ei ole edellisvuosien tasolla. Neljän joukkoon on kyllä mahdollisuudet, loppuotteluihin tuskin.
Kempeleen Kiri
Kärkinelikon vahva haastaja pudotti menneenä syksynä sensaatiomaisesti Jyväskylän puolivälierävaiheessa ja hakee nyt hienolle syksylle jatkumoa. Siihen on hyvät edellytykset, sillä runko on pysynyt käytännössä täysin samana. Kiri on eteenpäin jatkuvasti mennyt joukkue, jonka avainpelaajista osa pystyy edelleen nostamaan tasoaan – ja siitä onkin lopulta kyse. Mikäli hienosti viime kaudella pelanneet kärkipelaajat Julia Myllyniemi ja Essi Kylli – etunenässä – jatkavat kehittymistään, Kiri voi olla vaikea voitettava kenelle tahansa. Ei ole naispesiksen säkenöivin yhdistelmä, mutta parhaimmillaan erittäin inhottava joukkue pelata vastaan, ja nimenomaan hyvän ulkopelin kautta. Eikä unohdeta, että Kempeleen laguuni lienee edelleen naispesiksen inhotuin vieraskenttä.
Seinäjoen Maila-Jussit
Seinäjoella on kaikki eväät ottaa alkavalla kaudella yksi askel kohti naispesäpallon kärkeä. Mikko Hylkilän luotsaama ryhmä ei ole paperilla se kovin yhdistelmä kokonaisuutena, mutta sillä on hyviä palasia riveissään. Lukkari Niina Härkönen on syöttäjien eliittiä, eikä homma ainakaan kotiutusosastolta jää kiinni, sillä Saara Suomalainen ja Aino-Kaisa Mantere muodostavat sarjan vaarallisimman jokerikaksikon. Laura Kerola kantaa kärjessä suurta vastuuta etenemisestä. Kapeus juuri etenemisosastolla saattaa olla yksi Akilleen kantapäistä. Nappisuorituksella eväät viiden sakkiin.
Hyvinkään Tahko
Sarjanousija on tehnyt tuloaan pääsarjatasolle kaikessa rauhassa ja nyt nuori joukkue joutuu kovaan testiin. Selvää on, ettei Tahko pysty haastamaan sarjan parhaita paperilla, joten kaudesta on tulossa vaikea. Toisaalta se osoitti yllätysvalmiutensa muun muassa halli-SM:ssä kaatamalla hallitsevan Suomen mestarin Tampereen. Silti kaudesta tulee Hyvinkäälle oppimisprosessi, jossa oppimisen ja sopeutumisen nopeus paitsi yksilö-, myös joukkuetasolla lopulta ratkaisee tuloksen. Yksilöistä Lotta Vahvelainen sekä Titta Siilin ovat sellaisia, joilla potentiaalia nousta nopeastikin esiin myös pääsarjatasolla. Avara Pihkalan kenttä ei ainakaan tee Tahkon kotiotteluita tylsäksi.
Lappeenrannan Pesä Ysit
Kapealla rosterilla operoi Lappeenranta alkavalla kaudella. Lukkari Noora Patrikainen on pelipaikkansa huippuyksilö ja samaa voi sanoa Inka Pietilästä sekä Anna Hellstenistä. Tämän kolmikon takana on kuitenkin hiljaista, mikä tuo nuoren joukkueen kauteen useita haasteita – etenkin etenijäpuolella. Myös pelinjohto on Juho Kaikon johdolla vielä pääsarjatasolla kokematon, joten oppimisprosessissa ovat kauden mittaa sekä joukkue että valmennus.
Oulun Lipottaret
Vaikka kyse on aina niistä pelaajista, mitkä kulloinkin pelaavat, Lipottarien kokemia menetyksiä on vaikea sivuuttaa. Jos Emilia Linna ja Ella Korpela eivät vieneet mukanaan kaikkea, niin ainakin jotakin sinne päin. Kahden Itä-Länsi- tason pelaajan jättämän aukon täyttäminen on nykyryhmälle tekemätön paikka ja se tulee näkymään. Monen nuoren on hypittävä alkavan suven aikana isoja askeleita, jos Oulu haluaa kamppailla jotakin muuta kuin jumbosijoitusta vastaan.
Rauma Fera
On vaikea edes muistaa, milloin jokin seura olisi kokenut sellaisia menetyksiä, joita Rauma viime syksynä koki. Oli sitten kyse etenijöistä, vaihtajista tai kotiuttajista, lähes kaikki parhaat lähtivät. Silti Rauma yllätti hallissa suomenmestarijoukkue Tampereen. Kesällä totuus tulee olemaan kuitenkin karumpi. Ensimmäinen kysymys kuuluu, kuka johtaa joukkoja? Kuka on se pelaaja, joka ottaa joukkueen harteilleen silloin, kun otteluita aletaan ratkoa? Meea Lehtinen? Miia Tervonen? Vaikeaa tulee.
Lappajärvi
Lappajärvi oli viime kesän selkeä jumbojoukkue, joka esitti menneenä talvena hallissa jo pirteämpiä otteita. Lähtökohdat ovat lähes ennallaan pysyneelle ryhmälle kuitenkin hyvin samanlaiset kuin vuosi sitten: taso ei tule riittämään kärkeä vastaan, eikä keskipakkaakaan vastaan pisteitä helpolla tule. Tanja Tuomela ja Piritta Kärnä ovat joukkueen avainpelaajat, joiden mukana ne muutamat voitot joko tulevat tai eivät tule. Voitti viime kesänä kaksi ottelua, joten kyseessä on lähinnä uskottavuuden palauttaminen. Eväät parempaan ovat olemassa.
Lue myös:
Miesten Superpesis käynnistyy – Vimpeli jälleen suursuosikki