– Äitiys on uuvuttavin työ, mitä olen tehnyt, puuskahtaa kampaamoyrittäjä, blogisti ja kolmen pienen lapsen äiti Ulla-Riitta ”Umppu” Koskinen tamperelaisella kuntosalilla.
Hän kumauttaa nyrkkeilysäkkiä voimalla. Umppu on myös entinen fitness-kilpailija ja voittanut voimistelun SM-kultaa jo 16-vuotiaana.
– Äidit, jotka sanovat nauttivansa joka hetkestä, valehtelevat. Ei kukaan halua valvoa öitään. On ihan perseestä istua iltaisin pimeässä huoneessa tunti tolkulla nukuttamassa lapsia, Koskinen jatkaa.
Hän luettelee ikuiset pyykkivuoret, eteisen, joka on täynnä sontaa ja arvostelevat kommentit, joihin jokaisella tuntuu olevan oikeus sen jälkeen, kun naisesta on tullut äiti.
– Miksi äitejä syyllistetään jatkuvasti ja isiä kehutaan, Umppu Koskinen kysyy.
Nykykuva äideistä tiukentunut
Äitiystutkija, niin ikään kolmen lapsen äiti Suvi-Sadetta Kaarakainen Turun yliopistosta tietää vastauksen.
Se löytyy paitsi vuosisatojen takaisista, syvälle juurtuneista rooleista, joissa äiti on kodin hengetär ja isä toimii kodin ulkopuolella, myös tästä ajasta ja median murroksesta.
– Nykyään kuva äideistä on jopa tiukempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten, Suvi-Sadetta Kaarakainen sanoo.
– Äidit kantavat edelleen päävastuun kodista ja lapsista. Se on tapa, johon on totuttu, ja se siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle, hän toteaa.
Silti ajat ovat muuttuneet siitä, kun äideistä ja äitiydestä alettiin puhua vapaammin 1990-luvulla. Mediateknisen murroksen myötä kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä julkisesti. Se on tiukentanut hyväksyttävyyden rajoja jättäen äidit ristiriitaiseen tilanteeseen.
– Toisaalta odotetaan aitoa läsnäoloa, toisaalta et ole hyvä äiti, ellet pidä itsestäsi huolta, Kaarakainen antaa esimerkin kahtiajakoisuudesta.
Äitimyytti ruokkii itseään
Umppu Koskinen kamppailee samojen kysymysten kanssa:
– Arjen ja työn keskellä on pakko pitää itsestään huolta. Yritän liikkua mahdollisuuksien mukaan - välillä vaikka aamuyöllä, hän huokaa.
– On turha väittää, ettei mikään muutu kun tulee äidiksi. Koko elämä muuttuu, ja äitiys rajoittaa monessakin asiassa. Toisaalta se tuo myös paljon uutta elämään, ainakin lisää vastuuta, Umppu pohtii äitiyttään.
Äitiystutkija karttaa termiä äitimyytti: Hänestä siinä yhdistyy ajatus äidistä oman lapsen ensisijaisena huoltajana ja kasvattajana. Sanana äitimyytti alkaa toteuttaa itseään, ruokkimaan ilmiön olemassaoloa.
– Vaikka nykyään puhutaan vanhemmuudesta, sanojen takaa paljastuu paljon näennäistä puhetta. Seuraavassa lauseessa sanotaankin että: ”Siellä ne äidit näpräävät älypuhelintaan”, Kaarakainen havainnollistaa.
Viime aikoina vellonut keskustelu siitä, että suomalaiset eivät lisäänny tarpeeksi lisää osaltaan äiteihin kohdistuvia paineita.
– Nainen täyttää yhteiskunnan vaatimukset vasta sitten kun on äiti. On olemassa kudelma erilaisia tapoja puhua äideistä ja kohdistaa äiteihin erilaisia vaatimuksia, Kaarakainen huomauttaa.
Antakaa äidit armoa
Umppu muistelee raskausaikojaan lähinnä kauhulla. 155-senttinen nainen painoi pahimmillaan 80 kiloa.
– En ole nauttinut ainoastakaan kolmesta raskaudestani sen takia, että voin niin pahoin enkä pystynyt edes liikkumaan. Teipatkaa itse mikroaaltouuni vatsaanne kiinni yhdeksäksi kuukaudeksi, ja kysykää sitten uudestaan, hän havainnollistaa.
– Antakaa äidit toisillenne armoa, hän kehottaa blogikirjoituksessaan Sinä laiska ja lihava äiti.
"Antakaa äidit toisillenne armoa."
Ulla-Riitta "Umppu" Koskinen
Äitiystutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen on samoilla linjoilla. Hän toivoo, että äidit jätettäisiin rauhaan yleisellä tasolla, eikä heistä puhuttaisi yhtenäisenä massana.
– Koko ajan ei tarvitse olla ojentamassa äitejä tai esittämässä äitiyttä ongelmien kautta. Sen sijaan pitäisi keskittyä ratkomaan ongelmia. Vaikeuksista pitää pystyä puhumaan, Kaarakainen sanoo.
– Joillekin äitiys on ihanaa, ja he nauttivat aidosti joka hetkestä – heillekin pitää antaa rauha, hän jatkaa.
Suvi-Sadetta Kaarakainen kuuluu Turun Seudun Mamit -yhdistykseen, joka julisti äitiyspäivärauhan äitienpäiväviikon kunniaksi. Kirsi Melvola-Georgakarakoksen kirjoittamassa julistuksessa kehotetaan äitejä muun muassa lopettamaan toistensa arvioiminen, pilkkaaminen ja maton jalkojen alta vetäminen.
Hae vertaistukea netistä
Uupunut äiti saa usein kuulla, ettei kannata valittaa vaan iloita lapsista, sillä pian lapsuus on ohi. Yksinäinen äiti väsyy helposti, ellei uskalla puhua myös kielteisistä tunteistaan.
– Kannustan etsimään vertaisverkkoja netistä. Väsymyksestä, kyllästymisestä ja tylsyydestä täytyy puhua oikeilla nimillä, ja ikävät tunteet pitää tuoda esiin. Sitä kautta voi löytää myös ratkaisuja. Jostakin syystä on edelleen vaikea puhua siitä, miten tylsää puuhaa äitiys välillä on, hän neuvoo.
– Toivoisin äitiyskeskusteluun käytännönläheistä otetta. Annetaan vapaus puhua kaikista asioista ja mietitään, miten vaikeita asioita voidaan tehdä helpommaksi, Kaarakainen sanoo.
Hän korostaa, että täsmäratkaisuja ei ole: Äidit ovat yksilöitä, ja tilanteet ovat erilaisia.
– Pitäisi pystyä reagoimaan tilanteen mukaan, tarjoamaan apua kun pystyy. Joskus riittää, että äiti saa sanottua, että kyllästyttää tämä homma. Silloin pitää antaa sanomiselle tila.
Lapsihotelli tai yökylä
Äitiystutkija toivoo, että yhteiskunta panostaisi siihen, että apua olisi saatavilla tarvittaessa. Samalla hän huokaa, että ajan henki on toinen: kaikkialla leikataan ja säästetään, eikä vähiten kotipalveluista. Esimerkiksi neuvolan rooli lapsiperheen elämässä riippuu paljon siitä, miten ymmärtäväinen henkilö siellä työskentelee.
Eikä paras apu aina edes löydy ammattilaisilta.
– Ihmisten keskinäinen avuntarjonta, lastenhoitoringit, yökylät ja vaunulenkit ovat esimerkkejä siitä, mitä kukin voi tehdä, Kaarakainen muistuttaa.
Umppu Koskinen on ehdottanut lapsihotellia, jonne uupuneet vanhemmat voisivat kuskata jälkikasvunsa. Todellisessa elämässä arjessa on pakko luovia seitsemänä päivänä viikossa.
– Kun aloin odottaa kolmatta lastani tiesin, ettei se tule olemaan helppoa, ja että tätä on luvassa useampi vuosi putkeen. Aika monella on sama juttu, mutta moni ei sano sitä ääneen, Umppu pohtii.
– Paras lahja väsyneille vanhemmille on antaa apua, ottaa vaikka lapset yökylään, että vanhemmat saisivat omaa aikaa, hän vinkkaa.
Oma lapsikolmikko on hänelle kaikesta huolimatta kaikki kaikessa.
– Suuri voimavara on rakkaus. Kun on paskoja päiviä, niin mikä sen parempaa, kun kotiin tullessa lapset juoksee kilpaa syliin ja huutaa äiti, äiti. Koet olevasi ainutlaatuinen, korvaamaton ja maailman tärkein. Se on ihana tunne, Umppu myöntää.
Äitienpäivälahjaksi hän toivoo vain yhtä asiaa: että kukaan lapsikolmikosta ei itkisi eikä kiukuttelisi koko päivänä.
Perjantai: Äitimyytti kysyy äitienpäivän kunniaksi, olisiko syytä tuhota ikivanha äitimyytti ja äitiyden kahleet? Vieraina koomikko Niina Lahtinen, näyttelijä Eila Roine ja kauppias Michele Murphy-Kaulanen. Perjantai-dokkarissa sokea yksinhuoltajaäiti Meeri Korte, joka hankki kolme lasta keinohedelmöityksellä. Katso koko lähetys täältä.
Lue myös:
"Se päivä, kun äiti sai muistitestistä enää yhden pisteen"
Lapsiperheillä on jälleen oikeus kotiapuun, mutta moni ei sitä tiedä
Kotipalvelu kelpaa kotkalaisperheille – "Apu on nyt niin oikeassa paikassa"