Mikael ”Miklu” Forssell, 37, koki ja saavutti urallaan mielettömiä asioita. Hän teki 19 maalia Englannissa yhdellä kaudella, pelasi Mestarien liigaa, oli lähellä auttaa Suomen maajoukkueen arvoturnaukseen, jutteli leppoisia miljardööri Roman Abramovitshin kanssa ja tienasi paljon rahaa, mutta sai myös kokea huippu-urheilun raa’at puolet.
Polvivammat ja muut vaivat olivat useaan otteeseen päättää uran. Forssell joutui huomaamaan, miten raakaa bisnestä huippu-urheilu on ja kuinka kaukana jalkapalloromantiikka on todellisuudesta, kun pelaaja on vain pelinappula. Onnistumisten ja pettymysten lisäksi urheiluun kuuluvat myös hassut sattumukset, kuten vaikkapa alaston valmentaja odottamassa pukukopissa voitetun pelin jälkeen viinilasi kädessään.
Forssell muistetaan maaleistaan, mutta kun niitä ei tullut, hän sai oman osansa kritiikistä pitkän uransa aikana. Hyökkääjältä odotetaan maaleja, eikä suuren yleisön silmissä auta, vaikka voittaa jokaisen pääpallon, syöttää aina omille, raataa, taklaa ja tekee kymmeniä poikittaisjuoksuja ottelun aikana. Silti Forssell on aina ollut ystävällinen ja kohtelias jokaista kannattajaa, pelitoveria ja mattimeikäläistä kohtaan. Monesti hän myös haki iloa ja tukea jumalasta.
Kovia maalimääriä juniorista saakka tehtaillut Forssell ei tietenkään ollut täydellinen pelaaja – kukaan ei ole. Forssell tietää sen itsekin, mutta hän teki koko uransa ajan pikkutarkkaa työtä ollakseen mahdollisimman hyvä. Vaikka hän ei esimerkiksi koskaan ollut mikään pikajuoksija, oli hän parhaimmillaan maailman terävimpiä pelaajia erityisesti rangaistusalueella. Forssellin kaksinkamppailuvoima, kyky suojata palloa, nopeat ratkaisut ja viimeistelytaito johtivat siihen, että hän pärjäsi niinkin armottomissa jalkapallomaissa kuin Englannissa ja Saksassa. Hän on kiistatta yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista.
Pienen punatukkaisen pojan noususta Sepänpuiston ja Johanneksen puiston hiekalta valioliigakentille on kirjoitettu kymmeniä tarinoita, tehty tv-juttuja ja jopa lyhyt dokumentti uran aikaisessa vaiheessa. Forssellin tarina on edelleen sellainen, josta monet nuoret, jalkapalloammattilaisen urasta haaveilevat pelaajanalut voisivat ottaa oppia.
Forssell ei saanut uransa aikana mitään ilmaiseksi. Hän treenasi, treenasi ja treenasi. Hän painotti itselleen jo nuoresta iästä lähtien, ettei halua tai aio antaa muille pelaajille pätkääkään etumatkaa. Kun joskus pikkupoikana jäi koulun ja Pallo-Poikien tapahtumien ohella vähän vapaa-aikaa, kului se pääosin Iso-Roobertinkatu 35-37 porttikongissa pallon kanssa, varsinkin talviaikaan, jolloin ulkokentät olivat jäässä ja lähin jalkapallohalli sijaitsi puolen tunnin bussimatkan päässä.
Nyt Forssell on päättänyt upean ammattilaisuransa. Tässä tarinassa hän kertoo uransa tärkeimmistä ja mieleenpainuvimmista hetkistä.
Ei maanisesti vaan systemaattisesti
Kuten monien huippu-urheilijoiden kohdalla, myös Forssellin uran kulmakiviä oli vanhempien – jalkapallon kohdalla erityisesti isän – halu auttaa poikaansa menestymään. Bengt Forssell ei kuitenkaan ollut isä, joka treenautti poikaansa hullunkiilto ja siihen aikaan markankuvat silmissään. Hän ei pakottanut poikaansa harjoittelemaan maanisesti vaan halusi opettaa, miten elämässä pitää tehdä kaikki asiat parhaalla mahdollisella tavalla, jotta luo hyvän pohjan menestymiselle. Ei pidä unohtaa, että Bengtin tuella myös Mikaelin sisko Christina nousi jalkapalloilun huipulle, esimerkiksi maajoukkueeseen vain 16-vuotiaana.
– Pelasin paljon isän kanssa ja olin pikkupoikana ihan hyvä. Kiitän isääni monella tavalla, sillä hän on auttanut minua hirveästi. Isäni ymmärtää jalkapalloa ja harjoittelua. Hän ymmärsi minun vahvuuteni ja heikkouteni, mutta en tarkoita mitään piiskaamista, vaan hän oli systemaattinen opettaja. On itse asiassa käsittämätöntä, että isäni ei ikinä kuvitellut, että minusta tulisi ammattilaista. Olen jopa hieman shokissa siitä. Hän vain halusi ja haluaa edelleen, että jokainen tekee parhaansa ja luo pohjan hyvälle mahdollisuudelle.
Forssell aloitti seurapelit Pallo-Pojissa pelaten vuotta ja kaksi vuotta vanhempien kanssa. Hän teki paljon maaleja ja oppi nauttimaan niiden tekemisestä. Ideana oli saada mahdollisimman paljon pelejä, ikävuosina 6-10 niitä tulikin valtava määrä. Sen lisäksi Forssell vietti vapaa-aikaansa puistopeleissä. Sitten tuli hetki, jolloin Bengt Forssell näki, että poika on kehittynyt tarpeeksi, eivätkä kolmet joukkueharjoitukset viikossa riittäneet. Oli aika siirtyä HJK:hon.
– Siinä iässä pelattiin pikkukentällä, seitsemän pelaajaa per joukkue. Menin ensimmäisiin harjoituksiin ja katsoin, että täällä on 20 jätkää. Sitten tein kerran pelissä ensimmäisellä puoliajalla kuusi maalia, mutta jouduin vaihtoon, koska kaikkien piti päästä pelaamaan. Myös harjoituksissa tuli seisoskeltua paljon liian ison ryhmän takia. Kerran menin kotiin itkien ja sanoin äidilleni, että minulla tuli treeneissä kylmä, kun jouduin seisomaan niin paljon. Puolen vuoden jälkeen päätimme isän kanssa, että tämä riittää.
– Sakari Raita oli perustanut FinnPan entisten klubilaisten kanssa ja menin sinne. Vietin siellä kolme mahtavaa vuotta ja sain upeaa tukea Raidalta, joka ymmärsi, mitä treenaminen oli. Hän veti sellaisia Ajax-treenejä, joita yritettiin matkia silloin Suomessa. Kehityin älyttömästi kolmen vuoden aikana ja voitin tekniikkakisoja.
Sitten tuli jälleen muutoksen aika. HJK:hon oli tullut valmentajaksi Timo Sulaoja, joka veti samantyyppisiä treenejä. Forssell palasi 14-vuotiaana takaisin Klubiin.
– Sulaoja oli vaativa ja jokainen harjoitus oli hirveän kilpailullinen, mikä oli mahtavaa. Jokainen harjoitus oli kova, treenattiin paljon kaksinkamppailuja ja pelipainotteisia tilanteita. Silloin meille luotiin mieletön pohja sille, että jokaisesta voi tulla ammattilainen. Voitettiin myös Helsinki Cupeja siinä samalla.
Kaikki oli valmista Saksaa varten
Usea eurooppalaisseura oli kiinnittänyt huomiota kiltinnäköiseen suomalaispoikaan, joka viimeisteli maaleja liukuhihnalta. 15-vuotiaana kaikki viittasi siihen, että Forssell palaisi synnyinmaahansa ja jatkaisi uraansa Bayer Leverkusenissa. Hänet kutsuttiin Hannu Haaralan ja Sami Lehikoisen kanssa noin viikon mittaiselle harjoitusleirille, jossa he pelasivat A-junioreiden eli 17-19-vuotiaiden kanssa.
Forssell onnistui erinomaisesti ja seura lähettikin varsin nopeasti isä Bengtille ja äiti Ansalle faksin, jossa luki: ”Voitteko soittaa heti?” Vanhemmat pelästyivät, sillä heidän 15-vuotias poikansa oli käytännössä yksin Saksassa, mutta asia oli paljon positiivisempi kuin he olettivat. Leverkusen ilmoitti haluavansa Forssellin.
Kun Forssell kertoi haluavansa käydä koulun loppuun Suomessa, kirjoitti seura kirjeen Helsingin Kampissa sijaitsevaan Deutsche Schuleen (saksalaiseen kouluun). He pyysivät koulua ottamaan hänet vuodeksi opiskelemaan, minkä jälkeen Forssell muuttaisi Saksaan. Koulu suostui pyyntöön hieman vastahakoisesti, sillä vaikka Forssell oli syntynyt Saksassa, ei hän osannut kieltä niin hyvin. Tämä ajanjakso, joka luonnollisesti sisälsi koulunkäynnin lisäksi erittäin suuren määrän harjoituksia ja pelejä, oli haastava. Opettajat laittoivat Forssellin lujille, sillä hänen saksan taitonsa oli selvästi heikompi kuin muilla oppilailla.
16-vuotiaana tapahtui seuraava suuri askel jalkapallon saralla, kun Antti Muurinen halusi huippulahjakkaan hyökkääjän HJK:n edustusmiehistöön. Näin Forssell pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla pelaamaan miesten pelejä, muttei jäänyt jalkoihin erinomaisen fysiikkansa ja terävän boksipelaamisensa ansiosta.
Puolessavälissä kouluvuotta soppaa tuli hämmentämään Chelsea. Leverkusen oli tehnyt suomalaisen eteen paljon ja Forssell arvosti tätä, mutta Leverkusen tarjosi paikkaa ensin amatööriryhmään, kun taas Chelsea kauppasi heti ammattilaissopimusta ja paikkaa ykkösjoukkueeseen. Myös rahallisesti korvaus oli moninkertainen.
Päätös ei ollut vaikea. Jopa Leverkusenista todettiin, että vaikka he olivat pettyneitä, ei suomalaishyökkääjällä ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin tarttua Chelsean tarjoukseen. Jälkikäteen Forssell on monesti todennut tehneensä juuri oikean ratkaisun. Forssell teki lontoolaisseuran kanssa sopimuksen samalla, kun HJK:n muu joukkue oli pelaamassa Mestarien liigan karsintaa FC Jerevania vastaan Armeniassa.
HJK:n edustusjoukkue oli siis melko pikainen välietappi. Puolessa vuodessa ehti tapahtua paljon. Erityisesti syksy 1998 on yksi suomalaisen jalkapallohistorian merkittävimpiä, kun HJK selvisi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana joukkueena Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Ennen lähtöään Chelseaan istui maalinälkäinen hyökkääjä pääosin penkillä saaden jämäminuutteja joissakin peleissä. Liigakauden saldoksi jäi 16 ottelua ja yksi maalia RoPSia vastaan. Tavallaan Forssell ymmärsi tilanteen, sillä hän oli jättämässä joukkueen kauden jälkeen.
– En kokenut saavani tarpeeksi tukea. Meillä oli paljon hyviä hyökkääjiä, ja Chelsea-diilin teko varmasti vaikutti jollain tasolla. Siinä vaiheessa mietin vaan, että minun pitää jatkaa työntekoa. Tuo on erittäin tärkeä lause kaikkia pelaajia ajatellen. Jokainen pelaaja tekee töitä itseään varten. Kun nuoret eivät pääse pelaamaan, he saattavat kiukutella ja heittää hanskat tiskiin. Kun työnteko loppuu, valuu aika täysin hukkaan. Nykymaailmassa ei ole varaa hukata hetkeäkään ja antaa muille etumatkaa. Minulla on sellainen kokemus, että nuoret astuvat tuohon ansaan Suomessa, ja se on aivan käsittämätöntä. Sitten ihmetellään, miksi ei pärjätä, ja kaikki on muiden syytä.
– Nostan hattua, että monet tuossa tilanteessa esimerkiksi HJK:ssa olevat ovat uskaltaneet lähteä esimerkiksi RoPSiin, Ilvekseen ja VPS:ään ja pääsevät pelaamaan siellä. On myös hienoa, että HJK antaa pelaajien mennä ja antaa heille mahdollisuuden kehittyä. He jopa kiittävät näitä muita seuroja siitä, että antavat nuorille mahdollisuuden.
Oma koira haukkuu pahiten
Joulukuussa 1998 Forssell muutti Lontooseen. Hän oli vasta 17-vuotias, joten hänen äitinsä muutti mukaan. Forssell sai nopeasti kokea, miten paljon kovempaa kilpailu on ulkomailla ja erityisesti Englannissa. Samaan aikaan hän kuitenkin keskittyi edelleen koulunkäyntiin – nyt etänä.
– Ei voi kieltää, etteikö jalkapalloilijalla olisi aikaa, joten siinä mielessä pystyin opiskelemaan ihan hyvin. Koen, että pystyin koulun ohella keskittymään jalkapalloon täysillä ja jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen, että onnistuin siinä. Tietyllä tavalla se oli tietoinen valinta silloin, ettei minulla esimerkiksi ollut tyttöystävää. Halusin antaa kaiken jalkapallolle, jotten joutuisi myöhemmin toteamaan, että annoin muille eteen. Äitini oli loistava tuki ja painoi myös vähän päälle noissa koulujutuissa.
– Joukkueen tapahtumissa mietin pelkästään, että minun pitää näyttää noille muille. Minun pitää osoittaa, että ansaitsen tämän. Ajattelin, etten ole vielä saavuttanut mitään, vaikka minulla on sopimus huippujoukkueen kanssa. Ei, minä haluan pelata, haluan tehdä maaleja, onnistua, olla ammattilaispelaaja ja viihdyttää yleisöä. Sopimus ei vielä ollut mitään, vaan vasta siitä lähti näytön paikka.
Jos hyväksyt kaiken, niin jopa valmentaja katsoo ihmeissään. Heikot syödään elävältä, ja pitää olla henkisesti tosi kova.
Mikael Forssell
Harjoittelussa ero Suomeen oli valtava tietyissä asioissa. Forssellilta löytyy esimerkkejä äänenkäytöstä.
– Kun Suomessa harjoitellaan vaikka keskityksiä ja keskitys on huono, ei kukaan sano mitään. Kun sama tapahtuu toistamiseen, kukaan ei sano mitään. Kolmannella kerralla päät saattavat painua hieman alas ja valmentaja sanoa, että keskity. Englannissa sille pelaajalle huudetaan heti, että keskity. Toisella kerralla pelaaja manataan alimpaan helvettiin kirosanojen kera. Kolmatta kertaa ei kannattanut mokata. Suomessa ei saa ärähtää tai huutaa, koska se koetaan heti henkilökohtaisena loukkauksena. Ei huutaminen varsinaisesti ole vastaus, mutta se kertoo vaatimustasosta. Englantilaisessa kulttuurissa se on niin isossa roolissa, että sitä täytyy ymmärtää ja oppia suodattamaan.
– Meillä kävi esimerkiksi tällainen tilanne, että annoin täydellisen syötön. Pallon saanut pelaaja mietti ja mietti, kunnes menetti sen. Siitä huudettiin minulle, että olipa paska syöttö. Huusin, että nosta päätä, sinulla oli pallo kaksi sekuntia. Se kertoo kilpailuhengestä ja on pelin henki kentällä. Kentän ulkopuolella kaikki ovat sitten superletkeitä ja ystävyys on mahtavaa. Kentällä omat jätkät syyttävät sinua omista virheistään, ja kun sen ymmärsi, niin aloin vaan huutamaan takaisin. Jos hyväksyt kaiken, niin jopa valmentaja katsoo ihmeissään. Heikot syödään elävältä, ja pitää olla henkisesti tosi kova. Kun menin sinne 17-vuotiaana ja jyräsin jonkun huutavan räksyttäjän, niin se tuntui todella hyvältä.
Forssellin ei kauan tarvinnut odotella mahdollisuuttaan, ja hän käytti sen välittömästi hyväkseen. Vain parin kuukauden Lontoossa elämisen jälkeen hän pääsi kentälle liigacupin ottelussa Oxford Unitedia vastaan. Tuloksena oli kaksi hienoa maalia 4-2-voitossa. Kuukautta myöhemmin syntyi uran ensimmäisen valioliigamaali Nottinghamin verkkoon. Kaikki näytti valoisalta, mutta jalkapallomaailman synkät puolet näyttivät myös kasvonsa.
– Silloin opin jalkapallon raa’an puolen eli politiikan. Olin mennyt Chelseaan joulukuussa ja pelannut mahtavan puoli kautta, joten oletin tietenkin, että olen seuraavalla kaudella iso osa seuran suunnitelmia. Sitten seura osti Chris Suttonin kymmenellä miljoonalla punnalla, mikä oli iso raha siihen aikaan. Omasta mielestäni hän ei ollut yhtään parempi kuin minä. Kausi alkoi ja totta kai hän pelasi. Sutton teki yhden valioliigamaalin koko kauden aikana, mutta pakko kai häntä oli peluuttaa, kun oli maksettukin. Se murensi kuvani jalkapallosta ruusuisena maailmana. Se oli minulle iso pettymys, mutta samalla opetus. Se opetti, ettei saa olla naiivi ja että tämä on vain bisnestä.
”Itsekäs suomalainen kusipää”
Syksyllä 1999 Forssell kärsi polvivammasta, ja kierukka piti leikata. Kun hän tuli kuntoon loppukeväästä 2000, pyysi päävalmentaja Gianluca Vialli hänet puheilleen ja totesi, että haluaisi Forssellin saavan peliaikaa, Crystal Palacessa sitä olisi tarjolla. Tämä keskustelu kesti noin minuutin.
Suomalaiskärki oli aluksi pettynyt, kun joutui alemmalle sarjatasolle, mutta ymmärsi sitten, että ”taattu” peliaika oli hyvä asia. Lisäksi Palace oli lontoolaisjoukkue, joten ei tarvinnut muuttaa. Forssell pelasi uudessa seurassa loistavasti ja kuntokin kehittyi jälleen huippuunsa leikkauksen jälkeen. Hän teki Steve Coppellin alaisuudessa kolme maalia.
Seuraavalla harjoituskaudella Vialli sanoi jälleen samaa ja Forssell jatkoi lainalla. Muutoksia oli kuitenkin luvassa, sillä Palacen valmentaja vaihtui yhtäkkiä Alan Smithiin. Suomalainen iski peräti 15 maalia (13 sarjassa ja 2 cupissa) kauden aikana, joten luulisi valmentajan olleen tyytyväinen. Outona persoonana tunnettu Smith laittoi kuitenkin Forssellin ahtaalle muiden pelaajien lailla.
Eräänä kertana minulta paloivat hermot ja vastoin kaikkia arvojani huusin ”Vittu olkaa hiljaa, te ootte täysiä idiootteja”.
Mikael Forssell
– Alan Smith ei tykännyt minusta aluksi yhtään. Se oli ihan outo jätkä. Otti minut hampaisiinsa heti kauden alussa, enkä ymmärtänyt yhtään miksi. Kauden alussa tein pari maalia viiteen peliin. Näissä peleissä Smith ja apulaiset huusivat minulle koko pelin ajan. Eräänä kertana minulta paloivat hermot ja vastoin kaikkia arvojani huusin ”Vittu olkaa hiljaa, te ootte täysiä idiootteja”. Olin juuri tehnyt maalin, mutta silti he huusivat. Se oli hirveää.
– Seuraavaan peliin Smith laittoi minut katsomoon, ja hävisimme. Seuraavana päivänä oli kriisipalaveri. Hän haukkui koko joukkueen paskaksi. Katsoi minua ja sanoi: ”Miklu, varsinkin sinä olit tosi paska eilen”. Katsoin ensin oikealle ja sitten vasemmalle muita jätkiä, sillä olin aivan ymmälläni. Vastasin Smithille: ”En… en pelannut, olin katsomossa”. Hän vastasi: ”Sillä ei ole mitään merkitystä, olet itsekäs suomalainen kusipää”. Porukka repesi nauruun. Kaikki vain ihmettelivät, mitä ihmettä valmentajalla voi olla minua vastaan.
Meni muutama ottelu, ja Forssell pääsi taas pelaamaan, kun pelaajia loukkaantui. Hän pelasi omalla tasollaan, mutta vieläkään Smith ei ollut tyytyväinen. Päävalmentaja oli pyytänyt videovalmentajaa koostamaan pätkän Forssellin kaikista pallokosketuksista, sillä hän halusi osoittaa suomalaiselle, missä vika oli. Forssell mietti, että antaa palaa vaan. Forssell piti videovalmentajasta, joka tuli pyytämään tilannetta etukäteen anteeksi suomalaiselta ja kertoi, että hänen on pakko tehdä se, mitä häneltä pyydetään. Videovalmentaja kehui Forssellin suoritusta ennen valmentajan huoneeseen astumista.
– Katsoimme videon. Voitin varmaan 80 prosenttia kaksinkamppailuista, pelasin omille ja olin hyvä pääpalloissa. Sitten Smith totesi, etten ollutkaan niin huono. Ihmettelin, miten hän jaksaa käyttää energiaansa haukkumiseen vain todetakseen, että olin hyvä.
Valmentajan oikukas ote jatkui ja Forssell pudotettiin jälleen pelaavasta ryhmästä. Hän harjoitteli todella paljon itsekseen joukkueharjoitusten ohella ja tunsi yhtäkkiä olevansa ylikunnossa. Joukkueen fysio antoi hänelle luvan lähteä Suomeen rentoutumaan, sillä fysio ymmärsi, että Forssellilla oli ylikunnon lisäksi vaikea vaihe henkisesti.
Vastasin vain vaivaantuneesti ”Great” ja ajattelin, että kai tajuat, että seisot siinä metrin päässä alasti viinilasin kanssa.
Mikael Forssell
Forssell ehti rauhoittua kotonaan perheensä ja ystäviensä kanssa vain pari päivää, kun hän sai soiton Smithiltä. Joukkueen kaksi muuta hyökkääjää olivat loukkaantuneet harjoituksissa, joten Forssellia tarvittaisiin lauantain pelissä. Oli keskiviikko. Forssell hankasi hieman vastaan ja kysyi, miksi valmentaja haluaa hänet sinne, jos hän on kerran niin umpisurkea. Smith aloitti mielistelyn ja aneli suomalaista apuun. Hyökkääjä ajatteli, ettei hänellä ollut mitään menetettävää.
– Lensin sinne torstaiaamuna ja olin avauskokoonpanossa lauantaina. Tein kaksi maalia ja sitä seuraavassa pelissä maalin. Sen jälkeen pelasin käytännössä koko loppukauden ja viimeistelin yhteensä 15 osumaa. Siitä suosta nousu tuntui mahtavalle henkiselle voitolle. Se oli erinomainen opetus, ettei ikinä pidä antaa periksi.
Erään ottelun jälkeen sattui outo tapahtuma. Palace voitti kotikentällään Selhurst Parkilla, ja kun tuomari vihelsi pelin poikki, oli Forssell siinä kulmassa, josta pelaajat tulevat kentälle ja menevät koppiin. Hyökkääjä meni käytännössä suoraan sisään, joten hän oli pukukopissa noin 30 sekuntia pelin päättymisen jälkeen.
– Kun pääsin sisälle, istahdin alas ja huomasin, että joku muukin oli jo kopissa. Kukas muu kuin valmentajamme Alan Smith seisoi siinä alasti juomassa punaviiniä. Hän oli kuulemma mennyt viisi minuuttia aiemmin koppiin eikä katsonut peliä loppuun. Siinä ilkosillaan punaviiniä maistellen hän totesi: ”Mahtava peli, Miklu. Vai mitä mieltä itse olet?” Vastasin vain vaivaantuneesti ”Great” ja ajattelin, että kai tajuat, että seisot siinä metrin päässä alasti viinilasin kanssa.
Englannissa ollaan jalkapalloilussa todella taikauskoisia tietyissä asioissa. Yksi taikausko on, että pitää syödä viinikumeja ennen peliä. Kerran Palacen huoltaja oli unohtanut ostaa niitä vieraspeliin ja joukkue hävisi. Smith raivosi bussissa huutaen, että miten helvetissä voi voittaa pelejä ilman viinikumeja.
– Okei, huoltaja unohti ostaa niitä, niin totta kai tappio oli sen vika. Tuo on Alan Smith pähkinänkuoressa. Taisi saada potkut kolme peliä ennen loppua, ja lopulta joukkue säilyi nykyisessä Championshipissä.
Super-Sub ja uusi vamma
Onnistuneen laina-ajan jälkeen Forssell palasi Chelseaan pelaamaan Valioliigaa, mutta tilanne oli edelleen erittäin haastava. Joukkueella oli Forssellin lisäksi hyökkääjinä 15 miljoonalla punnalla ostettu Jimmy Floyd Hasselbaink, Eidur Gudjohnsen ja Gianfranco Zola. Forssellilla oli sama agentti (Vincenzo Morabito) kuin päävalmentaja Claudio Ranierilla, ja italialaisluotsi totesi suoraan, että Miklu on neljäs hyökkääjä.
Forssell jatkoi kovaa harjoitteluaan, muttei saanut paljon peliaikaa kauden alussa. Jossain vaiheessa Ranieri tajusi, että Forssell on vähän erityylinen pelaaja kuin kolme muuta ja alkoi antaa hieman vastuuta. Lopulta Forssell ohitti nokkimisjärjestyksessä seuralegenda Zolan. Sillä kaudella Hasselbaink teki 27 maalia, Gudjohnsen 22, Forssell 9 ja Zola vain pari. Suomalainen teki kaikki maalinsa vaihdosta tultuaan, minkä vuoksi hän sai lempinimen Super-Sub eli supervaihtomies.
Forssell olisi varmaan tehnyt enemmänkin osumia, muttei pystynyt pelaamaan loppukaudesta polven kipeytymisen takia. Hän oli siihen mennessä tehnyt maalin jokaisella pelaamallaan FA-cupin kierroksella, mutta välierät ja finaali jäivät väliin mystisen polvivamman vuoksi. Kivut tulivat ja menivät. Forssell kävi peräti kolmella polvispesialistilla Italiassa, Englannissa ja Hollannissa, mutta kukaan ei pystynyt sanomaan, mikä vaivaa.
Forssell kävi lopulta Coloradossa, Yhdysvalloissa leikattavana samalla lääkärillä, joka oli hoitanut muiden muassa Kobe Bryantia. Osoittautui, että vasemman polven polvilumpion alla oli rustovaurio. Lääkäri antoi 50 prosentin mahdollisuuden, toimiiko polvi enää koskaan kunnolla. Pettynyt hyökkääjä istui lähes koko kesän 2002 kiinni polvikoneessa katselemassa MM-kisoja ja brasilialaisen Ronaldon maalitykitystä. Pelikunnossa hän oli jälleen tammikuussa 2003.
Muutaman reservipelin jälkeen tuli soitto bundesliigajoukkue Mönchengladbachista, joka halusi suomalaisen. Ongelmana oli, etteivät he pystyneet maksamaan siirtokorvausta eivätkä sitä palkkaa, joka Forssellilla oli. Chelsealla oli kuitenkin pelisilmää sen verran, että eivät ottaneet siirtokorvausta ja lähettivät kärkimiehen Saksaan lainalle. Se oli siunaus Forssellille.
Ensimmäiset neljä peliä olivat vielä vähän heikkoja, sillä kuntoutus oli kesken, mutta viidennessä hän puski 1-0-voittomaalin Dortmundia vastaan legendaarisella Bökelbergillä maalivahti Jens Lehmannin selän taakse. Hän teki lopulta keväällä seitsemän maalia ja oli joukkueensa paras maalintekijä. Sen lisäksi Forssell syötti viisi osumaa. Neljässä kuukaudessa ehti tapahtua paljon hienoja ja hassuja tapauksia.
Kaiserslauternia vastaan Forssell teki yhden uransa hienoimmista ns. maaleista harhauttaen kolme vastustajaa boksin sisällä ja laukomalla pallon verkkoon. Valitettavasti joukkuetoveri Ivo Ulich seisoi jostain kumman syystä maalivahdin vierellä ja tilanne tuomittiin paitsiona.
Sen sijaan Nürnbergiä vastaan tehty hieno maali vasempaan yläkulmaan hyväksyttiin, ja Forssell juhli sitä nostamalla paitaansa (tuohon aikaan niin sai vielä tehdä ilman varoitusta) ja näytti aluspaitaansa, jossa luki Kenzo. Saksan liiga uhkasi häntä jopa 3 000 euron sakolla tuotemerkin mainostamisesta, mutta Forssell selitti, että kyse oli hänen ystävänsä lempinimestä. Kyseinen ystävä oli matkustanut useaan Forssellin peliin vuodesta 1998 lähtien, muttei sattumalta koskaan ollut nähnyt hänen tekevän maalia, joten Forssell halusi ilahduttaa kaveriaan.
Gladbach-fanit rakastivat suomalaishyökkääjäänsä ja tekivät kaikkensa saadakseen hänet pysymään Saksassa. Forssell eli jalkapalloilijan unelmaa. Hän kehittyi, häntä palvottiin ja kaikki onnistui. Onnistuneen kevään päätteeksi viimeisessä pelissä kannattajat olivat tehneet ison Suomen lipun, jossa luki suomeksi ”MIKAEL, ME ANNAMME SINULLE KODIN”. Forssell oli otettu, mutta hänen kotinsa oli Englannissa.
Taas kerran myös Leverkusen halusi suomalaisen ja teki ison tarjouksen vuoden lainapestistä. Forssellin agentti opasti suomalaista takaisin Englantiin, sillä hän oli hyvässä maineessa Saksassa, mutta Englannissa ei ollut alla yhtään varsinaista ehjää kautta. Englanti olisi parempi vaihtoehto pitkällä tähtäimellä.
Abramovitsh-aikakausi, Birmingham ja 19 maalia
Kesällä 2003 elettiin muutosten aikaa jalkapallossa. Ei vain Chelseassa tai Englannissa vaan koko Euroopassa. Roman Abramovitsh osti Chelsean, ja kyse oli oikeastaan ensimmäisestä monimiljardöörin aloittamasta ”jalkapalloharrastuksesta”, jota muut pohatat ovat jatkaneet viime vuosina.
Tässä vaiheessa Forssellilla oli kaksi vuotta jäljellä sopimuksestaan ja seuralla oli hyökkääjinä Adrian Mutu, Hasselbaink ja Gudjohnsen. Kun suomalaiskärki istui viimeisessä pelissä ennen siirtoikkunan umpeutumista Liverpoolissa penkillä peräti kahden muun hyökkääjän kanssa, ymmärsi hän, että näin ei voi jatkua.
– Ajattelin taas kerran, että on paljon tärkeämpää pelata kuin istua täällä penkillä. Kun ilmaisin haluni siirtyä muualle, Abramovitsh sanoi, että ok, hän antaa minulle uuden neljän vuoden sopimuksen. No, totta kai allekirjoitin sopimuksen ja menin lainalle Birminghamiin.
Ensimmäisellä kaudella Birminghamissa Forssell ylsi saldoon, johon tuskin kukaan suomalainen pystyy ainakaan vähään aikaan. Birmingham ei ollut Valioliigan kärkiseuroja vaan juuri perinteinen keskitason joukkue ja suurempien kiusaaja. Forssell sopi joukkueeseen täydellisesti.
– Sain pelata sydämeni pohjasta. Meillä oli sillä kaudella loistava joukkue, hyviä pelaajia ja yllätettiin monia kovia jengejä. Se oli mahtavaa aikaa.
Forssell viimeisteli 19 maalia koko kaudella, joista 17 Valioliigassa ja kaksi FA-cupissa. Samalla kaudella muuan Wayne Rooney iski 9 maalia Evertonille. Iso osa Forssellin osumista oli hänen tavaramerkkimaalejaan: haltuunotto, nopea siirto ja laukaus tai vaihtoehtoisesti erikoistilannemaali. Kaudella nähtiin kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi Boltonia vastaan hän teki jotain täysin poikkeuksellista ja lähti oman päädyn kulmapotkutilanteen jälkeen täyteen spurttiin toiseen päätyyn ja siirsi Christophe Dugarryn syötöstä pallon maaliin. Tuo kiri oli aina järjellä juoksunsa valitsevalta Forssellilta täysin odottamatonta, sen hän on itsekin myöntänyt.
Englannissa ei oikeastaan erotella Valioliigaa cupeista, kun puhutaan tehdyistä maaleista. Siellä puhutaan usein, että oli niin ja niin monen maalin kausi. Forssellin huippu on siis 19 maalia. Kauden komein syntyi FA-cupissa Sunderlandia vastaan, kun Forssell harhautti jaloillaan tai vartalollaan kolme puolustajaa pois tilanteesta ja iski pallon verkkoon.
Katso tästä Mikael Forssellin komea maali Sunderlandia vastaan (Youtube)
Liigassa ikimuistoisimpia pelejä oli Tottenham-ottelu, jossa suomalainen viimeisteli tyylikkään hattutempun Teemu Tainion edustamaa seuraa vastaan. Tottenham oli vastikään voittanut liigacupin. Aivan kuten Mönchengladbachissa, Forssell oli noussut sankariksi Birminghamissa.
Uskomaton kausi ei kuitenkaan riittänyt Vuoden nuori pelaaja -titteliin. Sen vei Charltonin Scott Parker. Sinivalkoisin silmin katsottuna se maistui silloin kotiinpäin vetämiseltä englantilaisilta.
The Special One ja Valioliigan mestaruushuuma
Forssellin oli tarkoitus palata Chelseaan kaudeksi 2004-05, mutta hän joutui jälleen valintojen eteen, kun Ranieri sai potkut lontoolaisjoukkueesta. Siinä vaiheessa Jose Mourinhoa ei vielä ollut palkattu ja Forssell halusi paremman takuun peliajasta, joten hän päätti, että laina Birminghamiin on oikea valinta. Hän ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan kuin viisi peliä, kunnes tuli sama rustovaurio, joka oli ollut aiemmin samassa polvessa. Jälleen sanottiin, että mahdollisuudet ovat 50-50, vaikka Forssell arveli niiden oikeasti olevan paljon huonommat. Edessä oli paluu Chelseaan ja taas kerran tiukka kuntoutus. Silloin suomalainen tutustui paremmin seuran omistajaan.
– Roman Abramovitsh on huikea äijä. Hän tuli usein katsomaan minua, kun kuntoutin itseäni sillä kaudella. Hänen seurassaan pystyy olemaan oma itsensä ja myös hän on leppoisa oma itsensä. Turvamiehiä oli aina kolme, ja tutustuin myös heihin. Se oli mahtava kokemus. Abramovitsh halusi kuitenkin pitää tietynlaisen etäisyyden pelaajiin, joten vaikka hän puhuu täydellistä englantia, jutteli hän aluksi minulle venäjäksi tulkki mukanaan. Jossain vaiheessa hän tuli kyselemään minulta asioita kahden kesken englanniksi.
Kuntoutuksen aikana hän pääsi seuraamaan, miten Jose ”The Special One” Mourinho työskenteli, ja oppi ihailemaan portugalilaista suuresti. Mourinho yritti piristää suomalaista kuntoutuksen aikana. Helmikuussa Forssellia sattui vielä vähän polveen, mutta hän halusi näyttää valmentajalleen sisunsa. Kun Forssell palasi pelikuntoon, pääsi hän kentälle yhdessä valioliigaottelussa ja Mestarien liigan puolivälierissä Bayern Müncheniä vastaan. Välierät suomalaishyökkääjä seurasi harmikseen penkin puolelta.
– Ainoa, mistä olen pettynyt, on Mestarien liigan välierä Liverpoolia vastaan vieraskentällä. En ole varmaan ikinä kuullut samanlaista vihellystä kuin siellä. Luis Garcia oli tehnyt Liverpoolille maalin ja odotin pääseväni kentälle lopussa, mutta Mourinho laittoi toppari Robert Huthin hyökkäämään. Se oli minulle katkeraa, mutta sellaista elämä on.
– Valioliigassa joukkue oli varmistanut mestaruuden ennen viimeistä kierrosta ja menimme koko porukalla syömään illalla ennen päätösottelua Charltonia vastaan. Mourinho käveli luokseni ja sanoi: ”Olet ollut mieletön pelaaja koko ajan. Sinulla oli loukkaantuminen, mutta taistelit itsesi takaisin ja olet minulle tärkeä, vaikka et ole saanut mahdollisuuksia. Annan sinulle huomenna 20 minuuttia lopusta. Varaudu siihen, niin saat nauttia, kun nostetaan pokaali.” Sitten voitimme Charltonin. Pelasin luvatut 20 minuuttia ja pääsin nauttimaan mestaruustunnelmasta.
Liigamestaruus oli Chelsean ensimmäinen 50 vuoteen, ja mukana juhlahumussa oli siis suomalaishyökkääjä Mikael Forssell. Hän on ainoa suomalainen, joka on päässyt pelaamaan Mourinhon alaisuudessa, joten Forssell onkin oikea henkilö kertomaan, mikä tekee Mourinhosta niin maagisen kuin väitetään.
– Man Management (ihmisjohtaminen). Hänen henkilökohtaiset taitonsa. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka ymmärtää pelaajia niin hyvin, näkee pelaajien tilanteen, henkilökohtaisen tai pelikohtaisen, ja saa niistä kaiken irti. Hän saa aikaan itseluottamusta ja ystävyyttä. Siinä on vastaus. Valmentajamaailma on täynnä professoreita, mutta sinun pitää olla myös ihmistuntija. On tosi paljon niitä, jotka osaavat pelin, mutta joiden sosiaaliset taidot puuttuvat tai toisin päin. Sitten on Mourinho, jolla on molemmat.
Parin mutkan kautta takaisin kotiin
Vuodet 1998-2005 olivat Forssellin tehokkaimpia, mutta hänen uransa kesti vielä tämänkin jälkeen huipulla 13 vuotta, joista suurin osa ulkomailla. Lainapestien aika oli lopullisesti ohi vuoden 2005 valioliigamestaruuden jälkeen.
Ensin kolme kautta Birminghamissa, putoaminen ja nousu takaisin Valioliigaan. Sen jälkeen takaisin Bundesliigaan, tällä kertaa Hannoveriin. Eikä ihme, sillä Hannoverin urheilutoimenjohtajana oli Christian Hochstätter, joka oli aikoinaan hankkinut suomalaisen Mönchengladbachiin. Miklun ensimmäinen kausi Saksassa oli erinomainen, hän viimeisteli 14 liigaottelussa seitsemän osumaa. Sen lisäksi hän nautti elämästä kylänomaisessa Hannoverissa, jossa hänellä oli asunto aivan keskustassa, mutta silti rauhallisessa paikassa. Kohtalo kolkutti kuitenkin jälleen ovea avauskauden jälkeen.
– Toisen kauden alussa loukkaannuin, ja siitä tuli painajainen lääkärin virhediagnoosin takia. Olisin ollut kunnossa kahden kuukauden jälkeen, jos minua olisi hoidettu oikein. Minut olisi pitänyt leikata, mutta seuralääkäri oli toista mieltä. Vammasta tuli kahdeksan kuukauden mittainen lepo. Sanoin virhediagnoosin tehneelle lääkärille, että minua sattuu kamalasti, mutta hän vain totesi, että kaikki on hyvin. Minulla oli nivelside venähtänyt jalkaluussa, ja joka kerta kun yritin juosta, tuntui kuin joku olisi iskenyt minua puukolla jalkaan. Jossain vaiheessa mittani tuli täyteen ja lensin Müncheniin spesialistille, joka totesi seuralääkärille, että jalka on erittäin huonossa kunnossa. Viimeinkin pääsin leikkaukseen.
– Tuo vaikutti uraani Hannoverissa ja muutenkin todella paljon. Minulla oli kolmen vuoden sopimus ja toinen niistä meni täysin tämän asian kanssa painimiseen. Kolmannelle kaudelle oli jo ostettu uusia hyökkääjiä, jotka aloittivat ennen minua ja he onnistuivatkin, joten on luonnollista, etten saanut mahdollisuutta, jonka koin ansaitsevani, vaikka valmentaja piti minusta. Oli vain yritettävä niillä minuuteilla, jotka sain.
Kaudeksi 2011-12 matka jatkui Leedsiin Englannin Mestaruussarjaan. Pelillisesti kausi ei ollut mikään menestys ja kaiken lisäksi Forssell joutui kestämään tuttuja outouksia.
– Siellä oli käsittämätön valmentaja, joka oli taikauskoinen. Pelasin ensin viidessä pelissä hyvin, syötin maaleja ja olin muutenkin vaarallinen, mutta silti minut laitettiin katsomoon. Siellä muut pelaajat sanoivat minulle pilke silmäkulmassa: ”ai, jätkä on täällä tänään”. Kysyin, mikä homman nimi oikein on. He selittivät, että vaikka pelaisit kymmenen hyvää peliä ja yhdestoista on huono, niin olet heti katsomossa. Aiemmalla kaudella oli kuulemma ollut sama topparipari 22 ottelua putkeen, ja ne olivat 22 tappiotonta peliä. Sitten joukkue hävisi yhden kamppailun ja siinä toinen toppareista teki virheen. Molemmat topparit olivat katsomossa seuraavassa ottelussa eli samassa tilanteessa kuin minä.
– Tällaiset ihmiset sitten vaikuttavat uraasi, se kertoo jotain jalkapallosta. Onhan se joidenkin mielestä katkeraa, mutta itse olin urallani jo niin pitkällä, joten ehkä otin sen rauhallisemmin. On niin monta ihmistä, joilla on negatiivinen vaikutus. On käytännössä mahdotonta, että pelaisit samassa seurassa 15 vuotta tehden hyvää tulosta, koska jalkapallobisneksessä on niin paljon muuttuvia tekijöitä. Ainoat asiat, joihin voi itse vaikuttaa, ovat kova työnteko ja kova pää.
Muutto kotimaahan tapahtui sopivalla hetkellä, sillä kaudeksi 2013 HJK:hon palannut Forssell voitti Veikkausliigan ja tapasi nykyisen vaimonsa Metin samana vuonna. Toisena HJK-vuonna he saivat tyttären ja avioituivat. Forssellit muuttivat vielä vuodeksi Saksaan, jossa Mikael pelasi 2. Bundesligassa Bochumissa. Kyllä, seuran urheilutoimenjohtajana oli Christian Hochstätter.
Vuosi 2016 meni jälleen HJK:ssa ja pariskunnalle syntyi poika. Uran viimeiseksi etapiksi jäi kausi HIFK:n riveissä vuonna 2017, jolloin hän iski kahdeksan maalia. Päätös lopettamisesta kypsyi vähitellen seuraavan talven aikana.
Lähes 20-vuotinen komea ammattilaisura oli tullut päätökseen.
Yhden maalin päässä arvokisoista
Jos Forssell iski tehokkaasti maaleja seurajoukkueissaan, sitä hän teki myös maajoukkueessa. Hän puki maajoukkuepaidan ylleen 87 kertaa ja on Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras maalintekijä 29 osumallaan.
Vain Jari Litmasella on enemmän (yhteensä 32 maalia). Forssell oli maajoukkueen kantavia voimia jo nuoresta iästä lähtien. Hän iski vain 20-vuotiaana kaksi maalia Saksaa vastaan Helsingin Olympiastadionilla. Viimeisiä vuosia lukuun ottamatta hän pelasi aikana, jolloin Suomen maajoukkue oli parhaassa vaiheessaan, vaikka arvoturnauspaikka jäikin haaveeksi.
– Joka kerta kun menin maajoukkueeseen, niin minulla oli sellainen fiilis, että tämä on huikea jengi. Siellä oli Litmanen, Hyypiä, Kolkka, Nurmela, Riihilahti, Niemi, Tihinen, Väyrynen ja muut sankarit. Jokainen oli loistava pelaaja ja meillä oli mahdollisuus voittaa ihan kenet tahansa. Ihan sama, pelattiinko Englantia vai Kreikkaa vastaan.
Tunnetusti lähimmäksi Suomi pääsi kisapaikkaa, kun joukkue karsi kesän 2008 EM-kisoihin. Silloin tavoite jäi yhden maalin päähän. Sen jälkeen menestymismahdollisuudet ovat kiertäneet Suomen kauempaa. Forssell ehti nähdä maajoukkueuransa aikana peräti yhdeksän valmentajaa ja koki monia upeita hetkiä.
Toki maajoukkueuran päätös jätti vähän hampaankoloon, kun Mixu Paatelainen pudotti yhden Suomen kaikkien aikojen hyökkääjistä pois ryhmästä.
– Jossain vaiheessa sinua ei enää valita joukkueeseen, ja se kuuluu asiaan, mutta olisin toivonut edes lyhyen keskustelun asiasta kunnioituksena. Vaikka vain viisi minuuttia ja selittää kasvotusten, minkä takia ei minua enää valita.
– Olin antanut maajoukkueelle 15-16 vuotta ja tehnyt toiseksi eniten maaleja. Pelimäärään nähden se on erittäin hyvä saldo. Jokaiselle tulee aikansa, se on täysin normaalia, mutta tuntuu raskaalta, että dropataan ilman mitään selitystä.
Hieman ikävästä jälkimausta huolimatta Forssellille jäi tukku elinikäisiä ystäviä maajoukkueuran varrelta.
”Elä mieluummin loppuelämäsi hyvin kuin hetki mahtavasti”
Ammattiurheilijat ovat lähes aina varsin vaitonaisia varallisuudestaan. Niin on myös Forssell ollut, mutta hän ei ole myöskään koskaan peitellyt olevansa kiinnostunut rahasta – kukapa ei olisi. Forssell omistaa kalliita asioita, mutta on myös sijoittanut varansa järkevästi, jotta urheilu-urasta jäisi taloudellisestikin hyvä jälki. Tähän pystyy yllättävän harva valioliigapelaaja.
– Olen aina halunnut turvata tulevaisuuteni. Edes sen verran, että ostan yhden asunnon, jotta mitä tahansa tapahtuu, niin minulla on koti, johon voin mennä. Voin myöntää, että olen päässyt tavoitteeseeni moninkertaisesti, ja siitä olen kiitollinen.
Valioliigapelaajista järkyttävät yli 60 prosenttia ovat vararikossa viiden vuoden sisällä uran päättymisestä. Englannin pelaajayhdistys on yksi maailman rikkaimmista ja tarjoaa erilaista koulutusta. Suurin osa vararikon tehneistä pelaajista on peliriippuvaisia. Myös alkoholi- ja huumeongelmiin saa apua ja hoitoa.
– Mitään ohjausta rahankäyttöön ei kuitenkaan ole. Elät hyvää elämää viisi vuotta, mutta siinä vaiheessa ei ymmärretä, että raha pitäisi laittaa osakkeisiin tai kiinteistöihin tuottamaan. Olen nähnyt tämän todella läheltä kymmenen vuoden ajan. Haluaisin, että joku tekisi valistustyötä tästä ja olisi tukena, kun pelaaja tekee ensimmäisen ammattilaissopimuksensa. Ihmisiä pitää valistaa, ja kirjoitin tästä Englantiin. He olivat iloisia viestistäni.
– Valioliigassa keskimääräinen uran pituus on kahdeksan vuotta, mikä on kuitenkin jollain tasolla pitkä. Mutta sitten unohdetaan maksaa verot, ostetaan autoja, saattaa tulla kallis avioero ja elatusmaksuja, saat huonoja neuvoja ja sijoitat väärin. Minulla oli henkilökohtaisesti aina sellainen pelko, että menetän tienaamani rahat. Siksi halusinkin sijoittaa rahani, jotta jos ura loppuisi seuraavana päivänä, se auttaisi minua loppuelämäni aikana. 17-32-vuotiaana tienasin isoja rahoja. Olen nauttinut, mutten samalla tavalla kuin moni muu. Kotona on jo opetettu, että mieti asioita pitkällä tähtäimellä. Elä mieluummin loppuelämäsi hyvin kuin hetki mahtavasti.
Tuki ja tulevaisuus
Forssellilla on ollut monta vaikuttajaa ja tukihenkilöä elämänsä ja uransa varrella. Isän ohella yksi tärkeimmistä on Erkki Alaja. Urheilun taitava monitoimimies on hoitanut jo kauan Forssellin yhteistyökumppani- ja sponsoriasiat, mediaan liittyvän ja myös vaurioiden hallinnan.
– Eki inhoaa sanaa urheilumanageri, mutta sitä hän on nykypäivän standardien mukaan. Hän on ollut minun tukeni ja turvani. Hän osaa loistavasti media- ja yhteistyöpuolen sekä on ollut henkisenä tukena ja ystävänä. Hyvin hyvin harva ihminen pystyy samaan kuin Eki. Tulemme olemaan kombo loppuelämämme jollain tavalla, ja kaikki lähtee vilpittömästä välittämisestä. Kyse ei ole koskaan ollut rahasta vaan siitä, että ihminen aidosti välittää. Hän on aina tehnyt oikeat ratkaisut ja se on tuntunut hienolta.
Forssellilla on maisterin tutkinto (pääaineena urheilujohtaminen) ja hän käy valmentajakursseja, joten jalkapallo on mitä todennäköisimmin hänen elämässään jatkossakin. Elämä on kuitenkin muuttunut varsin paljon. Nyt pelit ammattilaisena ovat ohi, kotona ovat vaimo ja kaksi pientä lasta. Forssell oli jalkapallon huipulla ja nautti menestyksestä. Se osa elämää on ohi ja seuraava siintää edessä. Forssell on aina ollut kunnianhimoinen ja positiivinen ihminen. Hän on myös uskovainen ja osaa arvostaa sitä, että sai niin paljon rakastamaltaan lajilta.
– Mietin kyllä, että tämä olisi voinut olla ohi kaksikymppisenä. Kiitän jumalaa, että olen saanut kokea tällaisen jalkapallouran. Minulle on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen pelannut, tehnyt maaleja, kokenut menestystä, kokenut tappioita, nähnyt monta maata ja eri kulttuureja sekä tavannut uskomattoman määrän hienoja ihmisiä jalkapallon ohella.
Alajan Forssellista vuonna 2007 kirjoittaman kirjan nimi oli ”Vielä yksi maali”. Englanniksi maali (goal) tarkoittaa myös tavoitetta. Enää ei Miklu tykitä maaleja ammattilaiskentillä, mutta tavoitteita hänellä varmasti riittää, ja ne hän pyrkii epäilemättä saavuttamaan samalla määrätietoisuudella ja systemaattisuudella, joita isä aikoinaan opetti jalkapallokentällä.
Kirjoittaja on Yle Urheilun tuottaja ja Mikael Forssellin lapsuudenystävä.