Niveljäykistymätautia sairastava Ville Jaaranto päättää Wheels of Freedom -elokuvassa toteuttaa elämänsä matkan. Hän lähtee ajamaan sähköpyörätuolilla Oulusta kohti Lissabonia.
– Haluan rikkoa vammaisten rajoituksia ja rajoja ja näyttää muille esimerkkiä siitä, mitä kaikkea voi tehdä vammasta huolimatta, Jaaranto sanoo Ylen aamu-tv:n Tähtihetkessä.
Matkaan lähti Villen lisäksi kolme avustajaa. Ensimmäinen matkalla ratkaistava suurempi pulma oli, millä ajoneuvolla avustajat matkaavat. Budjettisuunnitelmat elivät matkan taittuessa.
Dokumentin ohjaaja Aleksi Puranen on itse Villen entinen avustaja. Wheels of Freedom on Purasen esikoiselokuva.
– Projektissa oli hyvällä tavalla jotakin pöljää. Mies, jonka kulkupeli kulkee 8-9 kilometriä tunnissa, aikoo lähteä ajamaan 6000 kilometriä. Villen näkökulmasta eli vammaisten oikeuksien puolesta hommassa oli paljon järkeä, mutta toisaalta siinä ei ollut mitään järkeä. Siinä kiehtoi rajattomat mahdollisuuden tapahtua mitä vain.
Jokainen päivä voi olla matkan viimeinen
Reissuun lähtö ei ole ollut itsestäänselvyys ja avustajien määrästä väännettiin kättä.
– Avustajien järjestyminen oli tiukka homma. Oulun vammaispalveluissa pitäisi saada parempaa palvelua. Palvelun saaminen oli nihkeää, sanoo Jaaranto.
Toinen haaste oli liian lyhyt valmistautumisaika reissuun.
– Aika oli liian tiukalle vedetty. Muutama vuosi olisi pitänyt valmistella, Jaaranto sanoo.
Reissu ei suju suunnitelmien mukaan Suomesta määränpäähän. Puranen osasi odottaa kommervenkkeja.
– Olin ennen matkan alkua tuntenut Villen reilut kolme vuotta. Oli tiettyjä asioita, joita osasin ennakoida, mutta tällaisella matkalla on paljon liikkuvia osia. Varauduin myös matkaan sillä tavalla, että joka päivä voi olla matkan viimeinen päivä. Siinä oli kaikki Villen rasitusta myöten sellaista, jota ei voinut tietää.
Ennen matkaa Jaarannon pisin itse ajama reissu oli ollut 25 kilometriä Oulusta Haukiputaalle. Oulusta Lissaboniin kaavailtu päivittäinen matkasuunnitelma oli 40–90 kilometriä.
Oma rauha jäi vähiin
Elokuvassa kuvataan paitsi matkaa myös Jaarannon ja avustajien suhteita.
– He olivat mahtavia persoonia ja meitä on kiitetty elokuvan roolituksesta eli avustajista. Ville palkkasi avustajat, joten se on hänen ansiotaan. Avustajat joutuvat ratkomaan monenlaisia asioita matkalla, sanoo Puranen.
Ongelmilta ei vältytty myöskään Jaarannon ja avustajien välillä. Jaaranto tuo dokumentissa esiin myös tuntojaan tästä.
– Koin, että minulla ei ollut aina omaa rauhaa ja päätösvaltaa asioihin.
Reissussa tuli eteen myös positiivisia yllätyksiä. Monet olivat valmiita auttamaan matkalaisia yöpaikan järjestämistä myöten. Sähköpyörätuolilla liikkujaa seurattiin myös maanteillä mielenkiinnolla.
– Parasta oli kun linja-auto pysähtyi viereeni ja kuljettaja katsoi, että mikä mies siellä oikein oli, Jaaranto sanoo.