Keskustelu kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) opinnäytetyöstä jatkuu. Ensin Huhtasaaren todettiin kopioineen noin 10 prosenttia opinnäytetyönsä kirjallisuus-osiosta, myöhemmin Yle kertoi, että edellä mainitun lisäksi yli 30 prosenttia on kopiota toisesta opinnäytetyöstä. Perjantaina Jyväskylän yliopisto kertoi saaneensa hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta selvityspyynnön.
Miten plagiointia valvotaan ja paljonko saa kopioida?
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteerin Sanna Kaisa Spoofin mukaan luvatonta lainaamista on jonkun toisen julkituoman tutkimuksen tai materiaalin esittäminen omanaan. Lisäksi teon on oltava tahallinen – eli tarvitaan näyttö siitä, että henkilö on pyrkinyt harhauttamaan tiedeyhteisöä.
– Mutta kuinka monta virkettä, riviä tai sanaa saa kopioida – siihen ei voi asettaa määrää tai mittaa, Spoof sanoo.
Järjestelmä paljastaa
Perinteinen tapa plagioinnin tunnistamiseen perustuu tutkimusten ohjaajien ja tarkastajien ammattitaitoon. He saattavat havaita esimerkiksi, että osa tekstistä ei sovi kirjoitustyylinsä puolesta kokonaisuuteen.
Uudempi tapa on luottaa plagiointia torjuvaan tietojärjestelmään, joka vertaa dokumenttia muihin tieteellisiin julkaisuihin ja kertoo, kuinka suuri osa tekstistä on kopiota. Tällainen järjestelmä on otettu vuosikymmenen vaihteen jälkeen käyttöön jokaisessa Suomen yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa.
Järjestelmän tuottama prosenttiluku ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sanoo sähköistä plagiaatintunnistusta selvittänyt Totti Tuhkanen Turun yliopistosta.
– Suomenkieliselle taidehistorian opinnäytetyölle kone antaa tyypillisesti noin seitsemän prosentin samankaltaisuusarvion, englanninkielisen lääketieteellisen artikkelin mediaani on yli 40 prosenttia, Tuhkanen sanoo.
Plagiaatinpaljastusjärjestelmä tekee merkintöjä tekstinkohtiin, joissa samankaltaisuutta on havaittavissa. Tarkastajien tehtävä on päätellä, onko tämä lainaus toteutettu tieteen sääntöjen mukaan.
Järjestelmä vertaa myös tutkimukseen käytettyä kirjallisuutta.
– Luvattomaan kopiointiin syyllistyvä voi hämätä järjestelmää vaihtelemalla sanoja sieltä täältä. Jos kirjallisuus on täysin sama niin myös sitä kautta voidaan lähteä tutkimaan, Tuhkanen sanoo.
Suomen korkeakouluissa käytetään ruotsalaista Urkund-järjestelmää ja yhdysvaltalaista Turnitinia.
Pelotevaikutus
Hanna Kaisa Spoofin mukaan Tutkimuksen eettinen neuvottelukunta saa vuosittain noin 25 ilmoitusta vilppiepäilyistä suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Sellaisen voi pian toimittaa myös Jyväskylän yliopisto Huhtasaaren gradun tiimoilta, mikäli se päätyy pitämään selvityspyyntöä perusteltuna.
Tästä syystä Spoof ei kommentoi Huhtasaaren tapausta vaan puhuu aiheesta yleisesti.
Langettavia päätöksiä vilppien suhteen annetaan Suomessa harvoin, vuosittain noin viisi kappaletta. Tämä on häviävän pieni osa tuhansista julkaistuista tutkimuksista ja opinnäytetöistä.
Tutkintapyynnön yliopistoihin voi tehdä kuka tahansa. Käytännössä rehtori päättää, onko tutkinnalle aihetta. Itse tutkinnan tekee erikseen nimitetty tutkintaryhmä.
Mikäli vilpin epäilijä tai epäilyn kohde on päätökseen tyytymätön, hän voi valittaa Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan.
Epäeettisestä toiminnasta annettavat sanktiot voivat olla tutkijan kannalta kovia. Työnantaja voi esimerkiksi päättää työsuhteen tai perua rahoituksen. Suomen Akatemia voi antaa tutkijalle karenssin rahoitushakuihin, mikä sekin on uralle ankara isku.
Tämä ei tietenkään huolestuta niitä, jotka ovat vierailleet tiedemaailmassa vain yliopisto-opintojen ajan. Kipeämmin sattuu, jos suoritettu tutkinto perutaan. Henkilön maineelle plagioinnista kiinni jääminen on joka tapauksessa kova isku.
– Olennainen juttu on, että tämä toimii pelotteena. Opiskelijat tietävät, että kaikki ei mene läpi, Sanna Kaisa Spoof sanoo.
Opiskelijat pitävät valvonnasta
Ainakin Ruotsissa pelote näyttää toimivan. Plagioinnista kiinnijääneiden määrä kasvoi järjestelmien käyttöönoton jälkeen voimakkaasti vuoteen 2011 asti. Sen jälkeen oppilaat huomasivat, ettei kopiointi kannata.
Vastaava kokemus on saatu myös Suomessa.
– Eräillä ongelmallisilla kursseilla, joilla käytetään kansainvälisiä aineistoja, kopiointia tapahtui paljon. Turnitin-järjestelmän käyttöönoton jälkeen käyrä nousi, kunnes uusi tilanne tiedostettiin ja alkoi positiivinen pudotus kohti nollatasoa, Totti Tuhkanen sanoo.
Turun yliopiston ylioppilaskunta oli Tuhkasen mukaan aktiivinen kontrollin käyttöönoton vaatija. Kukaan ei pidä vapaamatkustajista.
Ei vanhene koskaan
Jos opiskelijana syyllistyy vilppiin, huono omatunto voi seurata läpi elämän. Vanhojakin vilppiepäilyjä voidaan ottaa käsittelyyn, kuten Laura Huhtasaaren tapaus osoittaa. Nyt kevään aikana julkisen keskustelun kohteena ollut Huhtasaaren gradu valmistui vuonna 2003.
Vuosia sitten kirjoitettujen opinnäytetöiden esiin kaivaminen on kirjoittajien kannalta ikävää, mutta tiedeyhteisön uskottavuuden kannalta välttämätöntä.
– Tiedevilppi ei vanhene koskaan, Sanna Kaisa Spoof sanoo.
Käytännössä graduja on ryhdytty tallentamaan vertailukelpoiseen digitaaliseen muotoon vasta viime vuosina. Vanhoja paperigraduja tullaan tuskin koskaan digitoimaan niin suuressa määrin, että niistä löytyviin vilppeihin tultaisiin isossa mittakaavassa puuttumaan.
Korjaus 14.5. Täsmennetty artikkelin toista lausetta, joka oli aiemmin: Ensin Huhtasaaren todettiin kopioineen noin 11 prosenttia opinnäytetyöstään, myöhemmin Yle kertoi osuuden olevan yli 30 prosenttia.