Stellenboschin yliopisto lähellä Kapkaupunkia on yksi Etelä-Afrikan tunnetuimmista akateemisista instituutioista. Täällä idyllisten viinialueen keskellä maan johtavat uskonoppineet kehittivät 1900-luvun alussa apartheid-teologian, joka edusti valtavirtaa vuosikymmenten ajan.
Buurien itseymmärrykseen valittuna kansana perustuva teologia ankkuroitui sellaisten Raamatun kohtien korostamiseen, joiden väitettiin puolustavan rotuerottelua. Keskeisiä kohtia olivat ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus Baabelin tornista sekä Apostolien tekojen kuvaus pyhän hengen vuodatuksesta helluntaina. Apartheid-teologien mukaan Baabelin torni kertoo siitä, miten Jumala hajotti väärin yhdistyneet ihmiset eri kansoihin ja kieliin. Samaa todisti se, että pyhän hengen täyttämät alkoivat puhua eri kieliä.
Tämän teologisen opin mukaan rotuerottelu perustui siis Jumalan lakiin. Sitä harjoittivat reformoitujen valtakirkkojen arvostetuimmat ja oppineimmat teologit. Apartheid-teologia ei ole kuitenkaan niin hätkähdyttävä, jos sen sijoittaa laajempaan historialliseen yhteyteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa parhaat teologit puolustivat 1800-luvulla orjuutta Raamatulla. Samaan aikaan Etelä-Afrikassa rotuerottelu oli ilman teologisia perusteluitakin vakiintunut ja käytännöllinen tapa hallita etnisestä monimuotoista maata.
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kirkolliskokouksen perustevaliokunta käsittelee kirkon oppia. Viime perjantaina valiokunta torjui aloitteen, joka sallisi papeille omantunnonvapauden homoparien vihkimisessä.
Mietinnön mukaan homoseksuaalisuus on syntiä. Valiokunta perustelee kantaansa samaan tyyliin kuin apartheid-teologia.
Mietinnön teksti on hyytävää luettavaa niille, jotka haluisivat vihdoin lopettaa seksuaalivähemmistöjen syrjinnän ja laajemminkin edistää tasa-arvon toteutumista kirkossa. Sen mukaan homona eläminen on jotakuinkin syntiä. Valiokunta perustelee kantaansa samaan tyyliin kuin apartheid-teologia.
Mietintö viittaa kolmanteen Mooseksen kirjaan ja muistuttaa, että Raamatun homoseksuaalista toimintaa koskevat kiellot täytyy ottaa vakavasti. Valiokunta ei ole nähnyt tarpeelliseksi pohtia, miten hyvin vuosituhansia vanhat tekstit soveltuvat kumppanuuteen perustuvaan parisuhteeseen. Valiokunnan tulkintatavalla kirkko voisi myös kieltäytyä eronneiden vihkimisestä ja torjua myös avioliitto miesten ja naisten avioliiton tasa-arvoisena kumppanuutena.
Mietintö pehmentää homoseksuaalisen torjuntaa toivomalla sitä, että vaikka vihkimistä ei olisikaan tarjolla ”sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kristityt voivat täysipainoisesti tuntea kuuluvansa samaan kirkkoon”. Samalla tavoin apartheid-teologit yrittivät aktiivisesti saada mustia kääntymään kristityiksi, vaikka eivät heitä samaan ehtoollispöytään toivottaneetkaan.
Kirkon ja valtion liitto on – hyvässä ja pahassa – tärkeä osa pohjoismaista yhteiskuntamallia. Muut pohjoismaiden kirkot sallivat homoparien vihkimisen. Valtakirkon suvaitseva tai suvaitsematon linja on siksi tärkeä, että se leimaa ylipäätään kristinuskon suhtautumista seksuaalivähemmistöihin. Jos Suomen evankelisluterilainen kirkko ei siedä homopareja, meillä ei ole yhtään merkittävää kirkkoa joka näin tekisi.
Kirkon mainetta ja yhtenäisyyttä syöviltä prosesseilta vältyttäisiin, jos Suomessa meneteltäisiin samoin kuin pohjoismaisissa sisarkirkoissa.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vallitsee selvästikin kaksi eri käsitystä siitä, voiko kirkko omista lähtökohdistaan vihkiä homopareja. Tästä kertoo se, että kymmenet papit ovat ilmoittaneet suostuvansa vihkimään ja kymmenet ovat niin tehneetkin. Vihkijöistä on tehty valituksia tuomiokapituleille, jotka ovat jakaneet vihkimisistä rangaistuksia. Hallinto-oikeuksissa käsitellään rangaistuksista tehtyjä valituksia. Kirkon mainetta ja yhtenäisyyttä syöviltä prosesseilta vältyttäisiin, jos Suomessa meneteltäisiin samoin kuin pohjoismaisissa sisarkirkoissa.
Monet ajattelevat, että homovihkimykset tuleva kirkkoon ennemmin tai myöhemmin kirkkoon. En olisi varma asiasta. Kirkolliskokous äänesti naispappeudesta neljä kertaa yli 20 vuoden aikana. Tuolloin syrjinnän kohteena oli puolet väestöstä, nyt selvästi pienempi ihmisryhmä.
Tällä viikolla kirkolliskokouksen käsittelyssä oleva perustevaliokunnan teologia saattaa lannistaa Raamattua suvaitsevaisemmin lukevat tai ajaa heidät kokonaan pois kirkosta. Torjuva suhtautuminen homoseksuaaleihin voi korostua niin, että kirkosta tulee entistäkin selvemmin konservatiivisten arvojen puolustaja.
Erityisesti Itä-Euroopan maissa on runsaasti esimerkkejä valtakirkoista, jotka torjuvat homoliitot. Näissä maissa kirkot tukevat valtaa pitäviä kansallismielisiä puolueita samaan tapaan kuin Etelä-Afrikan afrikaanereiden reformoidut kirkot. Myös Suomessa homoparien vihkimisessä on kysymys koko kirkon suunnasta.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.
Keskustelu on päättynyt.