TUAM/DROGHEDA/DUBLIN Keltaisiin heijastinliiveihin sonnustautunut nuorten naisten joukko kiertää kolkuttamassa oville Tuamin kaupungissa Länsi-Irlannissa.
Talot ovat isoja ja pihat hyvin hoidettuja. Mutta läheskään kaikki asukkaat eivät ole juttutuulella. Ne, jotka avaavat oven, vaihtavat kohteliaasti muutaman sanan ja ottavat esitteen.
Heijastinliivien selässä lukee Together for Yes. Irlannissa järjestetään ensi perjantaina kansanäänestys abortin kieltävän perustuslain muuttamisesta, ja naiset kampanjoivat muutoksen puolesta.
Yksi naisista on Áine O’Neill, 32-vuotias kouluavustaja ja viisivuotiaan Tiernan-pojan äiti läheisestä Gortin kaupungista.
– Vielä pari vuotta sitten en tajunnut, että Irlannin aborttilainsäädäntö vaikuttaisi minuun. Mutta sitten silmäni avautuivat, O’Neill kertoo.
Kesäkuussa 2016 O’Neill odotti perheeseen toista lasta. Ultraäänitutkimuksessa 12. raskausviikolla kuitenkin selvisi, että kaikki ei ollut kunnossa.
Diagnoosi oli anenkefalia eli sikiön kallon ja aivojen vakava epämuodostuma. Yleensä siitä kärsivä sikiö kuolee viimeistään synnytyksessä tai pian sen jälkeen.
O’Neill ja hänen miehensä olivat varmoja, että halusivat keskeyttää raskauden. Irlannissa abortti ei kuitenkaan ole laillinen edes tällaisessa tapauksessa.
Irlannin lain mukaan abortin voi tehdä vain, jos raskaana oleva nainen on välittömässä hengenvaarassa. Edes raiskaus tai insesti ei ole riittävä syy.
Mutta Áine O’Neillistä tuli yksi niistä lähes 5 000 irlantilaisnaisesta, jotka tekevät abortin maan tiukasta lainsäädännöstä huolimatta. Kuten suurin osa, hänkin päätti astua lentokoneeseen ja lähteä Britanniaan.
– Se oli elämäni kauhein kokemus, O’Neill sanoo.
Diagnoosin kuultuaan O’Neill halusi toimia mahdollisimman nopeasti, jotta abortista olisi hänen terveydelleen mahdollisimman vähän haittaa.
Hänen miehellään oli sukulaisia Manchesterissä, joten hän varasi ajan kaupungissa sijaitsevalta yksityiseltä klinikalta ja lennot netistä vielä samana iltana.
Seuraavana päivänä hän kävi Dublinissa uusimassa vanhaksi menneen passinsa. Sitä seuraavana päivänä koko perhe oli jo matkalla.
Yöunet olivat jääneet väliin monelta päivältä. Matkustaminen vieraaseen maahan surun ja järkytyksen vallassa oli raskasta.
– Kun pääsin klinikalle, olin aivan loppu. Voin pahoin ja he olisivat halunneet lähettää minut pois, O’Neill muistelee.
Hän istui yksin odotushuoneessa tuntikausia, selitti tilannettaan hoitajille ja lääkäreille kerta toisensa jälkeen ja tunsi olevansa täysin väärässä paikassa.
Irlannissa O’Neill ei ollut saanut minkäänlaista apua klinikan löytämiseen. Tiukan lainsäädännön mukaan myös abortissa avustaminen on rangaistavaa, joten henkilökunta on haluton neuvomaan.
– He puhuivat asiasta keskenään kuiskaten. Minun kanssani käytiin vain lyhyt keskustelu. Heistä näki, että he ovat peloissaan, O’Neill kertoo.
Palattuaan kotiin O’Neill oli vihainen ja pettynyt kotimaahansa, josta aiemmin oli ollut ylpeä.
– Meidän aluesairaalassamme joku nainen saa samanlaisen diagnoosin joka viikko. Koko Irlannin sairaaloissa joka päivä. Eivätkä he saa tältä maalta mitään tukea.
Kaikilla abortin haluavilla ei nimittäin välttämättä ole rahaa matkustaa yksityisklinikalle Britanniaan. Tai sukulaisia, joiden luona yöpyä.
O’Neill pohtii, miltä olisi tuntunut olla raskaana kuukausia tietäen lopulta menettävänsä lapsen. Jatkaa arkeaan, pitää huolta muusta perheestä. Saada tuttavilta onnitteluja kadulla.
– En voi kuvitellakaan, millaista se olisi ollut. Mutta monen on pakko kokea se.
Järjestelykulut myös lykkäävät irlantilaisnaisille tehtäviä abortteja, kertoo kansainvälinen Marie Stopes -järjestö. Sen klinikoilla Britanniassa tehdään raskaudenkeskeytys yli 2 000 irlantilaiselle vuodessa.
Järjestön mukaan poikkeuksellisen suuri osa keskeytyksistä tehdään myöhäisessä vaiheessa raskautta, esimerkiksi raskausviikoilla 19-24.
Useimmat irlantilaisnaiset myös tekevät matkan yksin ilman järjestön suosittelemaa tukihenkilöä. Sekin lisää operaation terveysriskejä.
Matkustamisen sijaan on myös mahdollista tilata aborttipilleri netistä, esimerkiksi hollantilaisen Women on the Web -järjestön kautta. Tämä vaihtoehto on yhä suositumpi, mutta se on myös laiton ja voi teoriassa johtaa jopa 14 vuoden vankeustuomioon.
Käytännössä syytteitä aborttipillerin ottamisesta ei ole Irlannin tasavallassa nostettu.
Abortti vyöryy nyt silmille vihreän saaren joka kolkassa. Kyllä- ja ei-kampanjoiden huomionhakuisia julisteita on liki jokaisessa valaisintolpassa Dublinista länsirannikon Galwayhin.
Suurin osa kyllä-julisteista perustelee aborttikiellon kumoamista naisten terveydellä sekä naisten oikeudella päättää itse omaa kehoaan koskevista asioista.
Ei-leirin laajalle levinneessä julisteessa on kuva sikiöstä ja teksti A licence to kill? eli Lupa tappaa?
Ensi perjantain kansanäänestyksessä irlantilaisilta kysytään, haluavatko he kumota perustuslain kahdeksannen lisäyksen, jonka mukaan syntymättömällä lapsella ja sen äidillä on yhtäläinen oikeus elämään.
Jos kyllä-äänet voittavat, hallitus esittää lakia, joka sallii abortin kaikissa tapauksissa 12. raskausviikkoon asti. Sen jälkeen abortti olisi sallittu 24. raskausviikkoon saakka, jos äidin henki tai terveys on vaarassa tai jos sikiöllä on kehityshäiriö, jonka takia se ei selviä hengissä.
Lähes kaikki Irlannin puolueet joko kannattavat lainsäädännön muuttamista tai sallivat kansanedustajiensa toimia oman vakaumuksensa mukaisesti.
Sen sijaan vaikutusvaltainen katolinen kirkko on muutosta vastaan. Kuten myös myös pienpuolue Renua, jonka hallituspuolue Fine Gaelista eronneet kansanedustajat perustivat kolme vuotta sitten.
Renuan puheenjohtajan Michael O’Dowdin mielestä abortti syrjii vammaisia ihmisiä. Hänen omalla 20-vuotiaalla pojallaan on Downin syndrooma.
– Hän on meille suuri ilo ja korvaamaton perheenjäsen. Hänestä on hyötyä tälle kaupungille ja koko yhteiskunnalle, O’Dowd sanoo kotikaupungissaan Droghedassa Dublinin pohjoispuolella.
Hän toistaa ei-kampanjan julisteisiin painetun tilastotiedon siitä, että Britanniassa Down-tapauksista abortoidaan 90 prosenttia.
Monissa muissa Euroopan maissa, erityisesti Islannissa, luku on hänen mukaansa vielä suurempi.
– Haluamme varmistaa, ettemme joudu tässä maassa tilanteeseen, jossa ihmisiä, joilla on Downin syndrooma, ei enää näe kaduillamme.
Down Syndrome Ireland -järjestö julkaisi viime viikolla vetoomuksen, jossa se toivoi, ettei oireyhtymää käytettäisi lyömäaseena kampanjoinnissa.
Myös Irlannin pääministeri Leo Varadkar on arvostellut sitä, että ei-puoli käyttää julisteissaan Down-lasten kuvia.
Pääministerin mukaan hallituksen uudessa lakiesityksessä vammaisuus ei ole peruste raskaudenkeskeytykselle. Kyse on hänen mielestään ei-puolen yrityksestä hämärtää tosiasioita ja luoda epävarmuutta.
Kyllä- ja erityisesti ei-kampanjan väitteistä ja niiden todenperäisyydestä käydään kiihkeää kiistaa sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa.
Esimerkiksi ei-kampanjan julisteisiin painettu väite siitä, että Irlanti on laillistamassa aborttia kuuteen raskauskuukauteen asti, vetää mutkia suoriksi. Hallitus kun esittää abortin sallimista 24. raskausviikkoon asti vain poikkeustapauksissa.
Sen sijaan kyllä-julisteiden kiistelty luku ulkomailla abortin tehneistä 170 000 irlantilaisnaisesta vastaa todellisuutta myös faktantarkistajien mielestä.
Myös kampanjoiden yhteydet ulkomaille ja niiden mahdollinen ulkomainen rahoitus huolestuttavat. Erityisesti ei-puolen on epäilty saavan mainosrahaa yhdysvaltalaisilta abortinvastaisilta piireiltä.
Somejätti Facebook kielsi viime viikolla kaikki Irlannin ulkopuolelta maksetut mainokset, jolla yritetään vaikuttaa kansanäänestyksen tulokseen.
Hakukoneyhtiö Google meni vielä pidemmälle ja kielsi kaiken kansanäänestykseen liittyvän mainonnan, myös omistamassaan videopalvelu YouTubessa.
Yhdysvaltain presidentinvaalien ja brexit-äänestyksen manipuloinnin takia yhtiöiden arvellaan nyt pyrkivän tekemään toiminnastaan aiempaa läpinäkyvämpää.
Ei-kampanjan kattojärjestö Save the 8th puolustaa tiukasti väitteidensä todenperäisyyttä ja kiistää ulkomaisen rahoituksen. Googlen mainoskielto harmittaa.
– Tämä ei ole tasapuolista, arvostelee kampanjan tiedottaja Abigail Malone.
Hän vaatii Googlelta todisteita ulkomaisesta vaikuttamisesta ja syyttää yhtiötä ei-puolen viestintäkanavien tukkimisesta.
– Kyllä-puolella on muitakin keinoja saada viestinsä läpi. Irlantilainen media on selvästi heidän puolellaan. Mutta meitä sensuroidaan muutenkin ja julisteitamme poistetaan kadunvarsilta, Malone sanoo.
Ei-puolella halutaan pitää tiukasti kiinni syntymättömän lapsen oikeuksista.
– Irlanti on tällä hetkellä turvallinen maa olla raskaana ja saada lapsia. Haluamme pitää sen sellaisena, Malone toteaa.
Aborttiin manchesterilaisella klinikalla päätynyt Áine O'Neill on kertonut kokemuksestaan avoimesti – ystäville, sukulaisille ja medialle. Ja nyt siis myös kyllä-kampanjan riveissä ventovieraiden ovilla.
– Kysyn, haluavatko he tietää, miksi olen keskiviikkoiltana täällä enkä kotona poikani luona.
Yleensä ihmiset suhtautuvat myönteisesti ja sanovat, etteivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Mutta on joku nimitellyt murhaajaksikin.
Viikkoa ennen kansanäänestystä kyllä-kampanja johtaa mielipidetiedusteluja. Ei-kampanja on kuitenkin onnistunut kuromaan eroa kiinni viikko toisensa jälkeen.
Kyllä-ääniä on tulossa erityisesti nuorilta ja Dublinin seudulta, ei-ääniä yli 50-vuotiailta ja Länsi-Irlannista. Epävarmojen joukko on suuri.
– Ihmisten kohtaaminen ei aina ole helppoa. Mutta jos se auttaa tuomaan oikean tuloksen kansanäänestyksessä, se on sen arvoista, Áine O’Neill sanoo.
Lisää aiheesta: