Puhelimeni piippaa. Saan viestin iltauutisten aikaan.
– Suostun haastatteluun, jos osaat ruotsia, vastaa nuori mies, jota olen lähestynyt kahdeksan tuntia aikaisemmin sosiaalisessa mediassa.
“Matias” on ruotsinkielinen opiskelija, joka salakuljettaa nuuskaa Ruotsista ja myy sitä pääkaupunkiseudulla Facebookin kautta.
Teemme haastattelun chatissä. Parikymppinen Matias kertoo myyneensä nuuskaa viitisen kuukautta. Se alkoi armeijassa. Kaikki käyttivät ja kysyntää oli, hän kertoo.
Matias ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska nuuskan salakuljettaminen ja myyminen on rikos.
Kemi–Tornion käräjäoikeudessa tuomittiin vastikään Matiaksen ikäinen mies 370 000 euron vahingonkorvauksiin ja ehdolliseen vankeustuomioon nuuskan salakuljetuksesta.
– Saan nuuskan myynnistä 200 euroa kuussa. Opiskelurahoja, Matias kirjoittaa.
Näin nuuska valuu Ruotsista ruuhka-Suomeen
Matiaksen bisnekset ovat osa laajamittaista, laitonta nuuskarallia, joka rehottaa viranomaisten silmien alla sosiaalisessa mediassa, ala- ja yläkouluissa, urheiluseuroissa.
Nuuskaa löytää Facebookista käden käänteessä. Siellä Matiaksen kaltaiset myyjät tarjoavat sitä sekä avoimissa että suljetuissa ryhmissä.
Kymmenen rasian torni nuuskaa kotiin kuljetettuna maksaa halvimmillaan 35 euroa. Laittomaan tavaraan ryhtyminen on tehty helpoksi.
Tullin mukaan harmaa nuuskauppa on kymmenien miljoonien bisnes, jossa pyörii vuodessa jopa 50 miljoonaa euroa.
Nuuskarallin päätepiste on ruuhka-Suomessa: pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Lahden alueella. Siis juuri siellä, missä Matiaskin myy.
Välitystoiminta on kuin pyramidi, joka toimii ylhäältä alas ja jossa jokainen välikäsi hyötyy.
– On erillinen organisaatio, joka tuo nuuskat Ruotsista Suomeen ja erillinen organisaatio, joka varastoi ne. Sitten on vielä eri porukka, joka myy nuuskat, kertoo Tullin rikostutkinnan päällikkö Hannu Sinkkonen.
Bisnes toimii vaikkapa näin: salakuljettaja hakee pakettiautollisen nuuskaa Haaparannalta. Sitä varten hän on saanut ennakkona käteistä jälleenmyyjiltä.
He taas myyvät nuuskaa eteenpäin toisille myyjille, jotka myyvät sitä alamyyjille tai välittävät sitä Facebookissa.
Toiset välikädet myyvät nuuskaa eteenpäin kouluissa ja urheiluseuroissa. Välittäjät voivat olla entisiä pelaajia, valmentajia, huoltajia. Kouluissa oppilastovereita.
– Ketjun alapäässä koululaispoika saa voittoa vähemmän kuin se, joka salakuljettaa nuuskan Suomeen. Poika voi saada esimerkiksi euron per myyty rasia, mutta hänelle se on pitkä penni. Myös hän on rikosoikeudellisessa vastuussa, sanoo Tullin Sinkkonen.
Vastikään tullin haaviin jäi kolmen hengen liiga, joka oli esitutkinnan mukaan salakuljettanut Suomeen yli 2 000 kiloa nuuskaa viime vuodenvaihteessa.
Tapaus on siirtynyt syyteharkintaan rikosnimikkeillä törkeä veropetos ja salakuljetus. Valmisteveroja vältettiin 725 000 euron edestä.
Matias korostaa olevansa harrastelija, eikä kerro mihin kohtaan organisaatiossa hän sijoittuu.
– Olen pikkutekijä. Ne, jotka myyvät paljon, tienaavat paljon. En tunne sellaisia myyjiä, mutta tiedän että heitä on, kirjoittaa Matias chatissa.
Tupakointi vähenee, nuuskaaminen lisääntyy
Suuta kuivaa, olo on levoton. Päätä särkee ja kainalot hikoavat. Siltä tuntuu kun nuuskat ovat loppu, kertoo 19-vuotias turva-alaa opiskeleva Jesper Hotti.
Vieroitusoireita.
– Nuuska on koukuttavampaa kuin tupakka, koska siinä on enemmän nikotiinia, hän sanoo.
Teemme haastattelua torniolaisessa opiskelijaboksissa, jonka seinältä tuijottaa rivi pääkalloja. Lattialla hyppii lemmikkikani Piki ja nurkissa pyörii Ruotsista haettuja nuuskapurkkeja.
Jesper Hotti aloitti nuuskaamisen 14-vuotiaana. Koulukaveri oli käynyt isänsä luona Haaparannalla ja teki fysiikan tunnilla tarjouksen: ota tosta niin ei tarvitse käydä röökillä.
Siitä se lähti. Silti Jesper pössyttelee silloin tällöin myös tupakkaa. Tarina on tilastojen mukaan tavallinen.
Jesper Hotti kävi yläkoulunsa Keminmaassa, josta on rajalle parikymmentä kilometriä. Silloin tällöin hän sotki polkupyörällään kavereidensa kanssa Haaparannalle.
Aina löytyi vanhempi mies, jota pojat huonolla englannillaan pyysivät hakemaan nuuskaa. Pohjoisessa se oli maan tapa.
Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan päivittäin nuuskaavia poikia on Suomen yläkouluissa ja lukioissa 8 prosenttia ja ammattikouluissa 17 prosenttia.
Lukiolaisten keskuudessa nuuskaaminen on jo yleisempää kuin tupakointi.
Jesper Hottia nuoremmista, juuri täysi-ikäisiksi tulleista pojista nuuskaa on kokeillut lähes puolet, tytöistäkin melkein joka neljäs.
Missään ei lue: nuuskaaminen kielletty. Savutonta nuuskaa voi käyttää oppitunnilla, ravintoloissa, lentokoneessa.
Jotkut nuuskaavat jopa öisin. Jesper Hotti ei sentään.
Mutta hänkin aloittaa päivänsä nuuskalla. Merkillä ei ole väliä. Hän ostaa halvinta.
Haaparanta on nuuskaajan taivas
Suomen vilkkain rajanylityspaikka sijaitsee alle kilometrin päässä Jesper Hotin opiskelijaboksista. Kaksoiskaupunki Tornio–Haaparannan välillä tehdään 14 miljoonaa rajanylitystä joka vuosi.
Se on reitti, jonka kautta pimeä nuuska valuu Etelä-Suomeen. Nuuskakauppaa käyvän Matiaksen kotikonnuille on matkaa yli 700 kilometriä.
Haaparannalla on nuuskaajan taivas: nuuskaa voi ostaa laillisesti ja monissa nuuskakaupoissa voi maksaa euroilla ja puhua suomea.
Uusin yrittäjä, sekatavarakauppa Rajatukku aloitti nuuskan myynnin pari viikkoa sitten, “pakon sanelemana”. Nuuska on se, mikä tuo suomalaiset Haaparannalle, sanoo kauppias Toivo Jokiniemi.
Bisnes on hänen mukaansa “aivan älytöntä”.
– Se on vetonaula. Siinä sivussa saa myytyä muutakin, Jokiniemi kertoo.
Rajatukussa on tavallisena tiistaina hiljaista, mutta parin korttelin päässä käy kuhina.
Nuuskakairan tukku on Haaparannan nuuskakaupoista suurin.
Rekisterikilpien perusteella neljä viidestä asiakkaasta tulee Suomesta.
Osa hakee makeisia ja virvoitusjuomia, moni nuuskaa.
Viihdekäyttäjäksi esittäytyvä savolaismies kertoo käyvänsä pari kertaa vuodessa ohikulkumatkalla.
Torniolainen Aaro on liikkeellä pakettiautolla ja kantaa kolmea nuuskatornia, yhdessä tornissa on 10 nuuskapurkkia. Hän on muuttamassa Ouluun ja täyttää varastojaan.
– Ei ruotsalaiset täällä käy. Asiakkaat ovat suomalaisia ja he hakevat paljon. Äijät kävelevät laatikoitten kanssa ulos, eikä kukaan valvo, hän sanoo.
Juuri siksi haluan haastatella Nuuskakairan tukun omistajia.
Yrityksen liikevaihto oli vuonna 2016 lähes 20 miljoonaa euroa, viiden vuoden takaisesta liikevaihto on kolminkertaistunut.
Se työllistää 14 henkilöä ja etsii usein suomea puhuvia myyjiä.
Mutta Nuuskakairan avainhenkilöt eivät halua keskustella kanssani. Myös liikkeessä kuvaaminen kielletään.
Ruotsissa on EU:n nuuskamonopoli. Se on ainoa maa, jossa nuuskaa saa ostaa vapaasti. Sitä ei kuitenkaan saa viedä maasta pois kuin omaan käyttöön.
Lain mukaan kauppiailla ei ole velvollisuutta selvittää minne nuuska päätyy. Valvontavastuu on viranomaisilla.
– Minua ei kiinnosta, viekö asiakas nuuskan naapuritaloon vai Suomeen. Valvonta kuuluu muille, sanoo Rajatukun Toivo Jokiniemi.
Liittyessään EU-jäseneksi Ruotsi lupasi estää kaikin tavoin nuuskan pääsyn muihin jäsenmaihin.
Toisin kävi.
Ruotsin tullille kysymys on kiusallinen – Haaparannalla kukaan ei halua vastata. Minut ohjataan soittamaan tuhannen kilometrin päähän Tukholmaan.
– Emme saa etsiä aktiivisesti nuuskaa, koska se ei ole kielletty aine. Jos teemme satunnaisen rajatarkastuksen ja löydämme nuuskaa, voimme takavarikoida sen, mutta vain, jos se ei ole tarkoitettu omaan käyttöön, kertoo asiantuntija Jonas Karlsson Ruotsin tullista
.
Haaparanta elää kaupasta ja nuuskasta
Haaparannan raitilla ei näy tupakantumppeja, mutta käytetyt nuuskapussit pistävät silmään.
Pistäydyn karkkikauppaan, jonka kerrotaan olevan maailman suurin. Täälläkin on myynnissä nuuskaa. On lakritsin, limen ja melonin makuista nuuskaa ja valkoista nuuskaa, jonka mainostetaan säästävän hampaita.
Nuuskaa on tarjolla myös siroissa puuterirasian näköisissä metallipurkeissa. Ruotsissa markkinointiväki näyttää siis keksineen myös tytöt.
Asukaslukuun suhteutettuna 9 000 asukkaan Haaparanta on Ruotsin kolmanneksi vilkkain liikekaupunki. Kaupunginjohtaja Lena Ekh myöntää, että nuuska on miljoonabisnes.
– Ei se ole pelkkä nuuska, mikä tuo ihmiset tänne. Täältä haetaan myös makeisia, virvoitusjuomia ja suklaata, koska Ruotsissa sokerivero on alhainen. Myös autorenkaiden kauppa käy, sanoo Ekh.
Toivo Jokiniemi nostelee punamustia torneja jääkaappiin Haaparannan kaupungintalon naapurissa. Niissä on vahvaa nuuskaa: yhdessä pienessä nuuskapussissa on nikotiinia neljä kertaa enemmän kuin savukkeessa. Tämä on juuri sitä, mitä asiakkaat häneltä toivovat.
Myös Facebookissa nuuskaa myyvä Matias kertoo, että suomalaiset nuoret miehet suosivat vahvempia nuuskia kuin ruotsalaiset. Vahvemmat “potkivat” paremmin.
Ruotsissa on tarjolla myös vahvaa “Sisu”-merkkistä nuuskaa, joka ainakin nimen perusteella on suunnattu suomalaisille.
Facebookin nuuskaryhmien mukaan hinnat Haaparannan nuuskakaupoissa vaihtelevat jopa päivittäin. Kerrotaan, että isojen määrien ostajat saisivat paljousalennuksia niin, että torni irtoaisi jopa alle kympillä.
Kauppias Jokiniemen mukaan nuuskaralli on painanut hinnat alas. Kilpailu on kovaa ja katteet jäävät olemattomiksi. Yhden tornin saa häneltä halvimmillaan 14 eurolla.
– Ei meille jää siitä nuuskan myynnistä mitään, hän sanoo.
Myös kansainvälinen tupakkateollisuus on haistanut savuttoman nikotiinin: se alkoi investoida ruotsalaiseen nuuskaan sen jälkeen, kun tupakointi Euroopassa alkoi vähentyä muun muassa tiukentuneen lainsäädännön vuoksi.
Teollisuus on lobannut ahkerasti Euroopan unionin nuuskakieltoa vastaan. EU:n tupakkadirektiivissä nuuskan sisältämiä makuja ja tuoksuja ei rajoiteta, toisin kuin tupakassa ja sähkötupakassa.
Juuri siksi nuuskaa saa myydä vaikka viskinmakuisena.
Lobbarit suomalaisministerin työhuoneessa
Suomalainen saa tuoda laillisesti omaan käyttöönsä kilon nuuskaa. Uudistettu tupakkalaki tuli voimaan vuonna 2016. Vielä lausuntokierroksella lakiesityksessä tuontirajaksi ehdotettiin puolta kiloa.
Lisäksi purkkikohtaisista rajoituksista luovuttiin. Esimerkiksi 10 gramman painoista pussinuuskaa sai tuoda ennen kolme tornia mutta nyt kymmenen.
Mitä kulisseissa tapahtui?
Soitan silloiselle ministerille Juha Rehulalle, joka vastaa puhelimeensa Lahdentieltä. Kansanedustaja myöntää, että tupakkayhtiöt lobbasivat aktiivisesti lainvalmistelijoita.
– Tapasin työhuoneessani Meritullinkadun ylimmässä kerroksessa muun muassa tupakkayhtiö Philip Morrisin edustajan, hän kertoo.
Philip Morrisin viestintäjohtaja Päivi Mononen-Mikkilä kertoo tavannneensa silloisen ministerin tupakkalakia valmisteltaessa. Hän sanoo, ettei ole puhunut nuuskasta vaan mm. savuttomista tupakkatuotteista.
Mutta lobbasivatko muutkin?
Sitä entinen peruspalveluministeri ei muista. Mutta ei hän voi kuitenkaan varmasti sanoa, ettei näin olisi tapahtunut.
Varmaa on ainoastaan, ettei uusi laki ainakaan hillinnyt nuuskarallia.
Nuuskaa haetaan kymmeniä torneja
Huhtikuinen sade ropisee tuulilasiin Haaparannalla. Päihdetyöntekijä Saija Himanka istuu autossa ja tarkkailee nuuskanostajia.
Hänen työnantajansa on kansalaisjärjestö Ehkäisevä päihdetyö, Ehyt ry., jonka tavoitteena on terveiden elintapojen edistäminen.
Himanka on tehnyt salapoliisityötä Torniojoen suulla vuodesta 2013.
Viidessä vuodessa nuuskaralli on räjähtänyt: kymmenen tornia, kaksikymmentä tornia, laatikoita. Sellaisia ovat määrät, joita suomalaiset Haaparannalta hakevat, hän kertoo.
Samassa ajassa Suomen tullin takavarikoimat nuuskamäärät ovat nousseet muutamasta kilosta tuhansiin kiloihin vuodessa.
Tänä vuonna tullin haaviin on jäänyt jo 1 100 kiloa nuuskaa.
Suurin osa takavarikoista tehdään Torniossa. Tulli säilyttää valtion haltuun siirtynyttä nuuskaa salaisessa paikassa, jonne pääsen tutustumiskäynnille.
Jo ulko-ovella silmille pöllähtää pistävä haju. Nenä kutiaa, nikotiini käy henkeen.
Tullin mukaan nuuskan salakuljetusta pyörittää 100–200 ihmistä, osa ammattimaisesti.
Saija Himanka on nähnyt, miten homma etenee.
– Jotkut ajavat suoraan takaovelle, lastauslaiturille. Ne kaupat on etukäteen sovittu, ja ne tehdään käteisellä rahalla. Olen jutellut sellaisten kanssa, jotka hakevat usein, hän kertoo.
Tullin mukaan alalle on viime vuosina tullut lisää Matiaksen kaltaisi nuoria, itsenäisesti toimivia salakuljettajia.
Yhdestä kymmenen rasiaa sisältävästä nuuskatornista saa voittoa pari kymppiä, laatikosta satoja euroja. Pakettiauton tuominen rajan yli tuottaa tuhansia euroja. Saija Himangan kokemuksen mukaan aika moni on tajunnut tämän.
– Ihan tavallisia ihmisiä. He tekevät lisäbisnestä ja hankkivat nuuskan myynnillä rahaa ulkomaanmatkoihin tai television hankintaan.
Nuorin nuuskanpyytäjä on ollut 12-vuotias
Matias kertoo myyvänsä vain yli 18-vuotiaille, mutta välikäsien kautta hänen salakujettamansa, riippuvuutta aiheuttava nikotiinituote voi päätyä jopa alakouluikäisten lasten suihin.
Nuuska ei ole mikään terveystuote. Siinä on 28 syöpää aiheuttavaa yhdistettä. Lisäksi se sisältää raskasmetalleja kuten lyijyä ja kadmiumia. Urheilijoilla se vaikuttaa esimerkiksi suorituskykyyn ja palautumiseen.
Mutta menekki on taattu.
– Kaikki nuuska, minkä jaksat tuoda, menee kaupaksi. Ihan miten isot määrät vaan, Matias kirjoittaa.
Torniolainen Jesper Hotti on käyttänyt nuuskaa viisi vuotta ja nähnyt sen leviämisen lasten ja nuorten parissa. Koululaiset käyttävät nuuskaa jopa yhdessä aikuisten kanssa.
Hänen kotimaakunnassaan Lapissa on tehty Suomen ennätys: täkäläisistä ammattikoulupojista nuuskaa käyttää jo joka kolmas.
Luonnollinen selitys on maantiede, mutta myös markkinointikoneisto, joka jyllää nuorison suosimissa sosiaalisen median kanavissa kuten Instagramissa, Snapchatissä ja YouTubessa.
– Nuorin nuuskanpyytäjä, jonka olen tavannut, oli 12-vuotias. En helvetissä antanut, kertoo Jesper Hotti.
Lisäys 16.5.2016 klo 17.02, lisätty tupakkayhtiö Philip Morrisin Suomen viestintäjohtajan kommentti.
Lisää aiheesta A-studiossa tänään kello 21 TV 1:ssä.
Kommentointi on päättynyt.