Kuvan raparperi näyttää ihan tavalliselta raparperilta, mutta on geeniensä takia harvinaisuus. Harvinainen lajike on nimetty Fredrika Runebergin raparperiksi löytöpaikkansa mukaan.
J.L. Runebergin kotimuseon puutarhassa Porvoossa (siirryt toiseen palveluun) kasvava raparperi hyväksyttiin vuosi sitten Luonnonvarakeskuksen Luken kasvigeenivaraohjelman pitkäaikaissäilytettävien raparperien kokoelmaan.
Perusteluna oli Fredrikan raparperin geneettinen monimuotoisuus ja pitkä viljelyhistoria. Fredrikan puutarhassa kasvavan raparperilajikkeen geenimuodoista 63 prosenttia poikkeaa Suomen yleisimmästä kannasta.
Runebergit muuttivat Porvoon taloon vuonna 1852 ja tuolloin puutarha oli jo osin perustettu. Puutarha on museon mukaan yksi maamme parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkipuutarhoja. Vastuu puutarhan- ja kodinhoidosta oli Fredrika Runebergilla.
Myös Fredrika Runeberg oli kirjailija, mutta hänet tunnetaan myös Runebergin tortusta. Leivos ei kuitenkaan ollut Fredrikan itsensä keksimä resepti.
Harvinainen raparperi on osa geenivarastoa
Luken kansallisen kasvigeenivaraohjelman tavoitteena on turvata viljelykasvien monimuotoisuutta tuleville sukupolville.
Luken mukaan raparperista on ollut melko vähän tutkimustietoa, vaikka sitä on viljelty Suomessa yli sata vuotta. Ennen 1940-lukua Suomessa viljeltiin puna- tai valkomaltoisia sekä aikaisia ohutvartisia raparperilajikkeita. Harvinaisia ovat myös vanhat makeat ja vähähappoiset raparperit.
Luke pyysi vuonna 2015 suomalaisia ilmoittamaan vanhoja raparperilajikkeita tutkimuksia varten (siirryt toiseen palveluun), ja vastauksia kertyi yli 700. Niistä saatiin 23 uutta raparperikantaa talletettavaksi.
Fredrika Runebergin raparperia juhlitaan ensi lauantaina Runebergin kodin Raparperijuhlassa.