Ilmastotutkijat ovat yllätyksekseen havainneet, että maapallon otsonikerrosta tuhoavia CFC-kaasuja pääsee ilmakehään paljon oletettua enemmän.
CFC-kaasut (klorofluorikarbonit) ovat vähentyneet kymmeniä vuosia. Vuodesta 2013 lähtien maailman toiseksi yleisimmän CFC-aineen, CFC-11:n päästöjen väheneminen on kuitenkin hidastunut puoleen.
Tutkijat ovat todenneet, että jossakin on tuntematon päästölähde. Käynnissä on suuri salapoliisityö päästöjen aiheuttajan löytämiseksi.
Tähän mennessä on voitu päätellä, että päästöt ovat peräisin Kiinan, Mongolian tai Korean niemimaan suunnalta.
Montrealin sopimukseen kuuluvan raportointivelvoitteen mukaisesti maiden on ilmoitettava myös CFC-11-päästönsä. Vuoden 2006 jälkeen päästöjen on ilmoitettu olleen nolla.
Tästä huolimatta tutkijat ovat todenneet, että vuoden 2013 jälkeen ilmakehään on päästetty 13 000 tonnia CFC-11-kaasua vuodessa.
Todennäköisimmin päästö on jonkin kemiallisen prosessin sivutuote. Teollisuuden tulisi kuitenkin olla tietoisia päästöistään ja estää ne. On myös mahdollista, että joku valmistaa jotain täysin kiellettyä tuotetta.
Kaikenkaikkiaan maailman CFC-aineiden päästöt ovat yhä laskussa, mutta uuden päästön takia otsonikadon umpeutuminen on hidastunut.
CFC-11-ainetta on käytetty erilaisten vaahtojen ja tahranpoistoaineiden valmistuksessa sekä kylmälaitteissa.
CFC-kaasut kiellettiin maailmanlaajuisesti vuonna 1987 hyväksytyllä ns. Montrealin pöytäkirjalla. Siihen saakka CFC-aineet olivat saaneet aikaan jatkuvasti kasvaneen otsoniaukon Etelämantereen yläpuolelle. Otsonikatoa aiheuttavien aineiden kieltämistä on pidetty yhtenä maailman suurimmista ympäristönsuojelun saavutuksista.
Yläilmakehässä oleva otsonikerros estää avaruussäteilyn pääsyn maan pinnalle. Otsoniaukon kautta maahan pääsevä säteily aiheuttaa alueen asukkaille ja eläimille mm. ihovaurioita, kuten ihosyöpää.
Useiden tutkimuslaitosten yhteistyönä syntynyt tutkimustulos on julkaistu Nature-tiedelehdessä.