Sinullakin saattaa olla omituisia kokemuksia, joita järki ei selitä. Jos omaa kokemusta ei ole, olet varmasti kuullut sellaisesta kaveriltasi.
Helsingin yliopiston havaintopsykologian tohtori Jukka Häkkinen törmää sellaisiin tarinoihin vähän väliä. Kokemuksistaan huolestuneet ihmiset tulivat kertomaan niistä etenkin messuilla, joilla Häkkinen kierteili Skepsis ry:n puheenjohtajana.
– "En ole hullu, mutta mulla on tällainen kummallinen kokemus". Joitakin hieman pelotti sen kertominen. Että olenko minä tulossa hulluksi, Häkkinen kertaa ihmisten aloituksia.
Kummalliset kokemukset ovat kuitenkin normaaleja, Häkkinen sanoo. Tylsää tai ei, syyt selittämättömien ilmiöiden takana löytyvät meistä ihmisistä, tarkemmin sanoen aivoistamme.
– Useimmiten ne eivät liity mielenterveysongelmaan. Usein se on aivon pieni jekku, vaaraton toimintahäiriö.
Käsityksemme ilmiöiden syistä on kehittynyt aimo harppauksin viimeisen 20 vuoden aikana tehdyn psykologian ja neurologian tutkimusten ansiosta, Häkkinen sanoo. Tohtori vieraili aamu-tv:n sohvalla ja esitteli liudan esimerkkejä tunnetuista "yliluonnollisista" kokemuksista sekä mahdollisista selityksistä niiden takana.
1. Jotain kummaa tapahtuu aivolohkojen liitoksessa, ja sitten irtaudutaankin omasta kehosta
Aivojen vaaraton toimintahäiriö voi olla esimerkiksi tunne siitä, että irtautuu omasta kehosta. Ilmiön syytä ei täysin ymmärretä, mutta se on onnistuttu paikantamaan ohimolohkon ja päälaenlohkon liitokseen, Häkkinen sanoo.
– Liitoksen tarkoituksena on luoda kokemus omassa kehossa olemisesta. Tämä käsi on minun käsi, ja katselen maailmaa tästä kehosta käsin, Häkkisen esittää.
Ilmiötä on Häkkisen mukaan testattu Sveitsissä ärsyttämällä oikeaa osaa aivoista sähköisesti. Se voi synnyttää kohdehenkilössä tunteen omasta kehosta poistumisesta.
Kokemuksen voi laukaista myös unettomuudesta ja ahdistuksesta luontuva stressi.
– Mutta se voi tulla myös siitäkin, että vain makoilee rennosti sängyssä.
2. Kirjailija astui työhuoneeseen ja näki itsensä tuolissa istumassa
Hallusinaatiot ovat yksi esimerkki jekuista, joita aivot synnyttävät. Häkkinen havainnollistaa asiaa ranskalaisen kirjailijan Guy De Maupassantin kokemuksella.
– Hänellä oli todella omituisia hallusinaatioita. Kerran hän käveli työhuoneeseensa, avasi oven ja "hetkinen, minähän istun pöydässä tekemässä hommia". Eli hän näki kopion itsestään.
Hallusinaation syy ei tosin mahdollisesti ollut harmiton aivojen jekku.
– Se ilmeisesti liittyi dementiaan, tai hoitamattomaan kuppaan joka oli levinnyt aivoihin.
3. Oliko Ihmemaan Liisan innoituksena kirjailijan migreeni?
Toinen kirjailijaan liittyvä esimerkki kertoo Lewis Carrolista, joka tunnetaan parhaiten kirjasta Liisa Ihmemaassa.
– Hänellä oli kokemuksia siitä, että hänen päänsä paisui valtavan isoksi palloksi ja kaula venyi pitkäksi. Vähän niin kuin Liisakin, joka kirjassa joutui muuntumiskokemuksiin.
Omituisen kokemuksen syy saattoi piillä Carrollin migreenissä.
– Migreeni tuottaa aivoissa oleviin kehon sisäisiin malleihin vääristymiä, eli kokemus omasta kehosta vääristyy. Ne voivat olla dramaattisia kokemuksia.
4. Enneunet saattavat olla osa eloonjäämisvaistoamme
Entäpä enneunet? Tunne siitä, että on nähnyt kokemansa tapahtuman jo ennalta?
Häkkisen mukaan asia liittyy ihmisen eloonjäämisvaistoon. On palattava Afrikan savannille, saalistavaa leijonaa pelkäävän ihmisen nahkoihin.
– Hän voi tehdä kahdenlaisia virheitä: joko leijona jää huomaamatta ja leijona näkee ja syö ihmisen. Tai sitten hän on pikkaisen yliherkkä, luulee kahahtavaa oksaa leijonaksi ja juoksee karkuun.
Evoluutio on luonnollisesti suosinut jälkimmäisiä virheitä tekeviä ihmisiä. Siitä syystä ihmisestä on tullut vähän luuloherkkä.
– Meillä on taipumus ylitulkita maailmaa. Nähdä merkityksiä ja yhteyksiä siellä, missä niitä ei ole, Häkkinen sanoo.
Tämä selittää Häkkisen mukaan myös enneunia ja näkyjä.
– Lievä yliherkkyys tuo alttiuden myös enneunille, kokemuksille jännittävistä sattumuksista.
5. Dostojevskin jumalkokemuksen takana saattoi olla ohimolohkoepilepsia
Vielä yksi esimerkki outoja kokeneesta kirjailijasta: Fjodor Dostojevskista. Venäläiskirjailija pohti ihmisen ja Jumalan suhdetta usein kirjoissaan. Dostojevskilla oli kuitenkin myös vahvoja, omakohtaisia jumalkokemuksia.
– Kokemus siitä, että hän yhtäkkiä tapaa jumalallisen olennon. Kuin henki laskeutuisi maan päälle.
Häkkisen mukaan Dostojevskin dramaattisen kohtaamisen takana oli kirjailijan sairastama ohimolohkoepilepsia.
– Se liittyy ohimolohkossa oleviin aivotoiminnan häiriöihin.
6. Kuoleva saattaa nähdä valoa tunnelin päässä – mutta kaikki eivät sitä näe
Yksikään ihminen ei tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ihmisen luomiin kuolemamyytteihin liittyy kuitenkin kulkeminen pitkin tunnelia, jonka päässä näkyy kirkasta valoa. Ja mahdollisesti kuolleiden läheisten kohtaaminen.
Myytit johtuvat siitä, että monet kuolemaa lähellä käyneet ovat kertoneet yhtäläisiä kokemuksia vastaavista näyistä. Niitä on dokumentoinut kattavasti amerikkalainen tutkija Raymond Moody.
– Yhden ihmisen kokemukset eivät yleensä ole yhtenäinen sarja, vaan osa niistä, Häkkinen sanoo.
Kokemusten tarkkaa syytä ei tiedetä, koska kuoleman porteilla käyvien aivotoimintaa on vaikea tutkia. Ilmiön kuitenkin epäillään liittyvän ohimolohkojen toimintaan sinä aikana kun ihmisen sydän on pysähtynyt.
– Mutta alle kymmenen prosenttia elvytykseen joutuvista ihmisistä kokee tällaisen dramaattisen kokemuksen. Syytä tähän ei tiedetä.
7. Kuoleman uhatessa sekunnit venyvät – syynä välittäjäaineet?
Kaikki tietävät varmasti myös kliseen elämän filminauhasta, jota kelataan toivonsa jo menettäneen ihmisen silmien edestä.
Sekin pohjautuu lähellä kuolemaa käyneiden ihmisten kertomuksiin. Häkkinen havainnollistaa tositarinalla sveitsiläisestä professorista, joka putosi vuorenrinteeltä.
– Pudotus oli 50 metriä, eli kesti muutaman sekunnin. Niiden aikana hän koki valtavan määrän asioita, mietti omaisiaan, luentoa joka hänen oli tarkoitus pitää, ruusunpunaisia pilviä.
Kokemuksen saattavat synnyttää välittäjäaineet joita ihmisen aivot vapauttavat, kun ihminen luulee kuolevansa. Silloin ajan taju muuttuu, Häkkinen sanoo.
– Kokemus ajasta on aivojen muokkaama. Kuolemanhetkellä aivotoimintaan tulee välittäjäaineiden ryöppy. On epäilty, että se liittyy ihmisten kuolemankokemuksiin.
Se on ihan mukavakin ajatus, tohtori tuumaa.
– Kuolemahan on ikävä asia. Mutta on mukava ajatus, että ihminen ei vain humpsahtaisi pimeään, vaan leijailee valoon.