Jos pesällisen munia pyöräyttänyt emo on yhtä painava kuin virtahepo, miten onnistuu hautominen niin, että munat säilyvät ehjinä? Siihen on saatu Kiinasta 70–100 miljoonan vuoden takainen vastaus 40 kivettyneen dinosauruksenpesän tutkimuksissa.
Pesät kuuluivat höyhenpeitteisille dinosauruksille oviraptoreille. Höyhenten lisäksi niissä oli muutoinkin jo linnun näköä, muun muassa lyhyt mutta jykevä papukaijannokka ja monilla tuuheahöyheninen pyrstö. Höyhenellisistä dinosauruksista kehittyivät linnut.
Toisin kuin useimmat dinosaurukset, oviraptorit hautoivat muniaan, kunnes poikaset putkahtivat liitukauden maisemiin. Yleensä dinosaurukset tyytyivät hautaamaan munansa ja jättämään jälkeläiset hautumaan omia aikojaan.
Oviraptorien nimi, "munarosvo", on epäreilu erehdys: Koska ensimmäinen oviraptorin fossiili löytyi munafossiilien päältä, paleontologit päättelivät otuksen olleen varastamassa toisen lajin munia. Vasta myöhemmin selvisi, että ne olivat sen omia.
Ei lämpöä, mutta silti suojaa
Oviraptorilajeja oli vuosimiljoonien aikana kymmeniä. Niitä ei voitu erotella munien fossiilien perusteella, mutta tutkijat päättelivät munien koosta lajien koon. Pienimmät olivat jopa vain muutaman kymmenen kilon painoisia, suurimmat suorastaan kaksitonnisia.
Pienimmät oviraptorilajit istuivat munien päällä kuin linnut. Tutkimusta johtanut Kohei Tanaka japanilaisesta Nagoyan yliopistosta arvelee, että se onnistui vielä 200-kiloisiltakin oviraptoreilta.
Suuret lajit sen sijaan kaivoivat ison pesäkuopan ja asettelivat puikulaperunan muotoiset munat renkaaksi sen reunoille. Hautoja asettui kuopan keskelle, ei munien päälle.
Vaikka munat jäivät sillä tavoin ilman emon ruumiin suoraa lämpöä, ne saivat suojaa pedoilta ja huonolta säältä, päätellään Royal Societyn Biology Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.
Munankuorien tutkimus osoittaa, että pienillä ovirapotrilajeilla ne olivat paksuja eli tarkoitettu kestämään painoa. Isojen lajien munissa sen sijaan oli varsin hauras kuori. Siitäkin tutkijat päättelevät, ettei painonsietokyvylle ollut tarvetta.
Munien väri yllätti
Viime vuonna julkaistussa kiinalais-ranskalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että oviraptorin munan sisällä oli 35–40 astetta eli suurin piirtein yhtä lämmintä kuin tipun sikiöllä kanan hautomassa munassa. Tähän tulokseen tultiin kuorien ja sikiöiden jäänteiden happi-isotooppitutkimuksilla.
Myös munien väri selvisi viime vuonna yhdysvaltalais-saksalaisessa tutkimuksessa. Tulos oli yllätys, sillä vakiintuneen käsityksen mukaan munat olivat olleet valkoisia.
Niin oletettiin, koska kaikkien nykyisten liskojen, krokotiilien, kilpikonnien ja monien lintujenkin munien kuorista puuttuu pigmentti. Värilliset linnunmunat oli päätelty myöhemmän evoluution tuotteiksi.
Kahden oviraptorilajin munankuorien molekyylipaleontologinen tutkimus kuitenkin osoitti, että niissä oli biliverdiiniä ja protoporfyriinia, jotka nykylinnuilla tarkoittavat sinivihreitä munia. Dinosaurusten aikaan sävy oli luultavasti ennemmin vihreä kuin sininen, jotta munat olivat hyvin piilossa ruohikkoisessa maastossa, tutkimuksessa arveltiin.