”Autamme Sinua saamaan lapsen helpoimmalla, nopeimmalla, turvallisimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla.”
Näin kertoo selvällä suomenkielellä sijaissynnytyspaketteja välittävä ruotsalainen Tammuz Nordic Surrogacy nettisivuillaan.
Välitystoimiston perustaja on tukholmalainen Eduardo Afonso. Hänestä tuli kerralla kahden tytön isä nelisen vuotta sitten. Sinkkumies oli haaveillut vanhemmuudesta pitkään – lopulta toive toteutui Thaimaassa sijaissynnyttäjän avulla.
Afonso kertoo puhelimitse, että munasolujen luovuttajan, sijaissynnyttäjän ja lakimiesten avun hän etsi itse.
– Aluksi oli hyvin vaikea löytää oikeita tahoja, joihin ottaa yhteyttä. Se kävi kyllä selväksi, että auttajia löytyy paljon. Mutta suurin työ olikin aluksi karsia luotettavat tahot epäluotettavista.
Vaivannäkö kuitenkin kannatti sillä lopulta haave isyydestä toteutui vuonna 2014 Bangkokissa.
Muiden tien Afonso halusi tehdä helpommaksi ja perusti kaksi vuotta sitten tiettävästi ensimmäisen pohjoismaisen sijaissynnytysjärjestelyissä auttavan välittäjätahon.
Ruotsalainen välittäjä toimii myös Suomessa
Eduardo Afonson perustamassa välitysyrityksessä työskentelee kuusi ihmistä: kaksi täysipäiväistä ja neljä osa-aikaista. Afonson mukaan heillä on omakohtaista kokemusta sijaissynnytysjärjestelyistä ulkomailla.
Nordic Surrogacy toimii tiiviissä yhteistyössä Tammuz nimisen israelilaisyrityksen kanssa, joka kertoo nettisivuillaan olevansa johtavia sijaissynnytys- ja hedelmöityspalveluja tarjoavia yrityksiä.
Käytännössä Ruotsissa toimiva välittäjä tarjoaa Tammuzin palveluja pohjoismaalaisille asiakkaille pohjoismaisilla kielillä. Tiivis yhteistyö ja Tammuzin nimi näkyvät myös palvelua esittelevillä nettisivuilla.
Sijaissynnytykset tapahtuvat Ukrainassa, Albaniassa ja Yhdysvalloissa. Afonso kertoo, että näiden kahden vuoden aikana Pohjoismaissa on heidän avullaan syntynyt neljä perhettä, ei kuitenkaan vielä Suomessa.
– Olemme keskittyneet aluksi lähinnä Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan, mutta olemme pitäneet kaksi tilaisuutta kiinnostuneille myös Helsingissä.
Myös suomalaisviranomaiset seuraavat asiaa
Suomessa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on kiinnittänyt huomiota ruotsalaisvälittäjään. Lakimies Tuula Stark kertoo, että juuri markkinointi suomen kielellä suomalaisille on herättänyt viranomaisten mielenkiinnon.
– Me kuitenkin valvomme vain Suomessa tapahtuvaa terveydenhuollon henkilökunnan toimintaa. Eli meidän on syytä puuttua asiaan vain siinä tapauksessa, että suomalaisen terveydenhuollon toimijat osallistuvat sijaissynnytysjärjestelyihin, Stark tähdentää.
Valvira on tiedottanut asiasta myös Kilpailu- ja kuluttajavirastoa, jossa ei ole kuitenkaan päätetty onko markkinoinnissa jotain sellaista, minkä vuoksi asiaa pitäisi tutkia tarkemmin.
Stark pohtii yleisellä tasolla myös sitä, antaako palvelujen välittäminen liian myönteisen kuvan sijaissynnytysjärjestelyistä. Lapsen tuominen Suomeen ja vanhemmuuden virallistaminen kun ei aina ole yksinkertaista.
Tammuz Nordic Surrogacyn Eduardo Afonso vakuuttaa, että he toimivat eettisesti aina kunkin maan lain ja asetusten mukaisesti. Heillä on parhaillaan käynnissä selvitystyö suomalaisen asianajajan kanssa siitä, miten sijaissynnytyslapsen vanhemmuuden virallistaminen Suomessa käytännössä voisi onnistua.
– Haluamme olla mahdollisimman avoimia ja rehellisiä. Mutta tiedämme, että ylitsepääsemättömiä ongelmia ei pitäisi olla, koska suomalaiset tekevät sijaissynnytysmatkoja jo nyt esimerkiksi Venäjälle, Afonso sanoo.
Ruotsissa pohditaan lakimuutoksia
Åbo Akademin tutkijatohtori Lise Eriksson tekee parhaillaan tutkimusta suomalaisten sijaissynnytysjärjestelyistä. Tällä hetkellä hän työskentelee vierailevana tutkijana Uppsalan yliopistossa Ruotsissa.
Eriksson on haastatellut suomalaisia, joilla on kokemuksia sijaissynnytyksistä kotimaassa ennen kuin se vuonna 2007 kiellettiin sekä ulkomailla tehdyistä kaupallisista sijaissynnytysjärjestelyistä.
– Ruotsalaisiin ja norjalaisiin verrattuna suomalaiset eivät ole olleet erityisen aktiivisia kansainvälisillä sijaissynnytysmarkkinoilla. Olen kuitenkin haastatellut ihmisiä, joilla on ollut sijaissynnytysjärjestelyjä esimerkiksi venäläisillä klinikoilla, Eriksson kertoo.
Siitä, miten moni suomalainen on käynyt läpi sijaissynnytyksen ulkomailla, ei ole tilastoja eikä tarkkaa tietoa. Ruotsissa on Erikssonin mukaan arvioitu, että maahan tulee vuosittain noin viisikymmentä sijaissynnytyslasta ulkomailta.
Ruotsissa onkin vireillä lakimuutoksia liittyen sijaissynnytyksiin. Sijaissynnytyksiä sinänsä ei olla laillistamassa, mutta Ruotsin lakiehdotus helpottaisi sijaissynnytyslasten vanhemmuuden määrittelyä.
Tällä halutaan varmistaa lapsen pääsy kotimaahan ja lapsen etu: se ettei tämä jää ilman kansalaisuutta tai virallisia vanhempia. Eriksson uskoo, että mikäli suomalaisten sijaissynnytysjärjestelyt ulkomailla lisääntyvät, on Suomessakin edessä sama keskustelu.
– Jotkut sijaissynnytyslapsen kanssa Suomeen ulkomailta palanneet haastateltavani ovat kokeneet, että viranomaiset ovat kohdelleet heitä kuin rikollisia. Tämä kuvaa sitä, että asia on kiistanalainen. Se voi johtaa myös pitkään käsittelyaikaan, Eriksson kertoo.
Helpointa on silloin, jos ainakin toinen vanhemmaksi haluavista on lapsen biologinen vanhempi, jolloin esimerkiksi isyys voidaan todeta DNA-testin avulla. Jos kummallakaan ei ole geneettistä linkkiä lapseen, vanhemmuuden virallistaminen on hankalampaa.
Välitystoimistojen roolia voi myös arvostella
Sijaissynnytyksen avulla vanhemmiksi tulleita suomalaisia haastatellut tutkijatohtori Lise Eriksson ei pidä sijaissynnytyksiä välittävien tahojen toimintaa täysin ongelmattomana.
– Niitä voidaan kritisoida siitä, että ne tekevät rahaa kaupallisten sijaissynnytysjärjestelyjen avulla ja käyttävät hyväksi lapsettomien ihmisten epätoivoista tilannetta.
Erikssonin mukaan sijaissynnytysten hinta voi nousta korkeaksi, jos esimerkiksi hedelmöityshoito ja sijaissynnyttäjän raskaaksitulo eivät heti onnistukaan.
Eduardo Afonso kertoo, että heidän kauttansa sijaissynnytysjärjestelyt esimerkiksi Ukrainassa maksavat 50 000 - 65 000 dollaria eli noin 42 000 - 55 000 euroa. Hinta riippuu siitä käytetäänkö esimerkiksi omia vai lahjamunasoluja.
Välittäjän toimistomaksu on 15 000 dollaria eli lähes 13 000 euroa.
– Sillä summalla annamme vanhemmiksi haluaville kaiken avun ja laillisen tuen, Afonso vakuuttaa.
Heillä on myös takuu siitä, että järjestely on käynnissä niin kauan, että hedelmöitys ja raskaaksi tuleminen onnistuu. Samalla hinnalla voidaan siis vaihtaa munasolujen luovuttajaa tai sijaissynnyttäjää.
Siitäkin voidaan keskustella, pitäisikö sijaissynnyttäjän ja perheen välillä olla läheisempi suhde.
Lise Eriksson, tutkijatohtori
Tutkija Lise Erikssonin mielestä tällaisten takuiden antaminen on sekin kyseenalaista, kun puhutaan niin herkästä asiasta kuin hedelmöityksestä, raskaaksi tulemisesta ja lapsen syntymästä.
– Mutta olen kyllä kuullut, että ihmiset ovat olleet myös tyytyväisiä siihen, että tällaista juridista tukea järjestelyissä on saatavilla. Ja myös siitä, että heidän ei tarvitse ottaa itse yhteyttä sijaissynnytyksiä välittäviin klinikoihin. Mutta siitäkin voidaan keskustella, pitäisikö sijaissynnyttäjän ja perheen välillä olla läheisempi suhde, Eriksson pohtii.
Erikssonin omat tutkimushaastattelut näyttäisivät antavan tukea sille, että vähiten ongelmia on niin sanotuissa altruistisissa eli pyytettömissä ja ei-kaupallisissa sijaissynnytysjärjestelyissä, joita Suomessakin tehtiin aiemmin esimerkiksi sukulaisten tai ystävien kesken. Näin voitiin toimia vuoteen 2007 saakka , jolloin uusi hedelmöityshoitolaki kielsi toiminnan.
Ensi vuonna voimaan tulevaan uuteen äitiyslakiin on kirjattu periaate, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti. Lisäksi mahdolliseen sijaissynnytysjärjestelyyn lähteneen, äidiksi haluavan on lain mukaan pitänyt asua vähintään vuosi maassa, jossa lapsi syntyy. Uusi äitiyslaki voi siis hankaloittaa sijaissynnytysjärjestelyjä tulevaisuudessa.
Lue lisää:
Tästä pääset Apu-lehden artikkeliin: Sijaissynnytys on kielletty kaikissa Pohjoismaissa. Muuttuuko tilanne?
24.5 muokattu uutta äitiyslakia koskevaa kohtaa oikeusministeriöltä saadun tiedon perusteella: Korjattu, että äidiksi haluavan on pitänyt asua lapsen syntymämaassa vähintään vuosi. Aiemmin lauseessa luki, että sijaissynnyttäjän on pitänyt asua maassa vähintään vuosi. Poistettu Lise Erikssonin sitaatti aiemman väärintulkinnan vuoksi.