Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Mikä yhdistää Patrik Lainetta, Lauri Markkasta ja Pikkuhelmareita? Voittajatyyppien sukupolvi uudistaa täydellisesti Suomen urheilukulttuurin

Henrik Dettmann ja Mikael Kotkaniemi keskustelivat Z-sukupolven huimasta menestyksestä ja ennakkoluulottomuudesta Urheiluhullut-ohjelmassa.

Patrik Laine lähikuvassa.
Kuva: AOP
Jussi Paasi
Avaa Yle-sovelluksessa

Kuuntele Urheiluhullut Yle Areenasta

Mikael Kotkaniemi pudistelee päätään ja päästää pienen naurunpyrskähdyksen. Reaktion on saanut aikaan hänen poikansa Jesperi. Vuonna 2000 syntynyt Jesperi Kotkaniemi on yksi ikäluokkansa parhaita jääkiekkoilijoita koko maailmassa. Hän kuuluu sukupolveen, joka ei pelkää sanoa kovia tavoitteita ääneen.

Mikael Kotkaniemi, 49, valmentaa Porin Ässiä, ja Jesperi pelaa joukkueessa. Ässät kuuluu SM-liigan keskikastin seuroihin, mutta se ei estä Jesperiä tavoittelemasta taivaita.

– Poikani oli Ässien juniorigaalassa jakamassa palkintoja. Häntä haastateltiin siellä juniorien edessä ja kysyttiin, että mitkä ovat ensi vuoden tavoitteet. Jesperi sanoi, että pyttyä lähdetään hommaamaan kotiin, superlupauksen isä kertoo.

Karhukaupungissa mestaruutta on jääkiekossa päästy juhlimaan harvakseltaan. Porilaisseura voitti Suomen mestaruuden kaikkien yllätykseksi vuonna 2013. Edellinen kulta tuli vuonna 1978.

– Niin, Ässien mestaruus ei ole mitenkään raamatussa kuulutettu juttu, Mikael Kotkaniemi tuhahtaa.

Hän pelasi itse Ässissä 1990-luvun puolivälissä ja saavutti porilaisseurassa pronssia. Hyvistä menestysmahdollisuuksista huolimatta Kotkaniemi ei olisi koskaan voinut edes kuvitella sanovansa ääneen mitään sellaista, joka pojalta tulee suusta automaattisesti.

– Kun Jesperi huutaa tuollaista, niin minulle tulee sellainen olo, että ole nyt hiljaa. Minun sukupolveni ei todellakaan huutanut. Oltiin nöyrästi nurkassa hiljaa ja hävettiin. Mutta nämä tulee tuosta vaan ja paiskaa menemään, Kotkaniemi nauraa.

Toiminta ei jää Z-sukupolvella vain huutelun tasolle. Jesperi Kotkaniemi voitti Pikkuleijonien riveissä viime kuussa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Joukkue ei hävinnyt Venäjällä pelatussa turnauksessa yhtään ottelua. Kotkaniemi oli yksi joukkueen ratkaisupelaajista.

Z-sukupolvi uskaltaa unelmoida

Z-sukupolveksi kutsutaan 1990-luvun puolivälissä tai 2000-luvun alussa syntyneitä nuoria. Suomalaisessa urheilussa tämä sukupolvi on osoittautunut todelliseksi voittajatyyppien ikäluokaksi. Kirkkaimpina tähtinä tuikkivat Patrik Laine, Lauri Markkanen ja Sebastian Aho.

Henrik Dettmann on valmentanut Markkasta koripallomaajoukkueessa. NBA:ssa loistavan tulokaskauden pelannut nuorukainen on Dettmannin mukaan loistava esimerkki siitä, mistä uudessa sukupolvessa on kyse.

– Lauri uskaltaa olla oma itsensä ja asettaa tavoitteita. Nämä nuoret näkevät mahdollisuuksia, eivät uhkia, ja polku on olemassa. Oleellinen asia on se, että he uskaltavat unelmoida. Uusi sukupolvi ei aseta itselleen rajoituksia. Ja silloin on paljon enemmän saavutettavaa, Dettmann sanoo.

Lauri Markkanen
Kuva: Jonathan Daniel / AFP / Lehtikuva

Dettmann, 60, haluaa muistuttaa samalla, että muutos nuorten asenteissa, tavoissa ja ajattelussa ei koske vain urheilijoita.

– Urheilu ei ole mikään irrallinen ilmiö tässä yhteiskunnassa. Tämä on ihan luonnollinen seuraus siitä, miten lapset kasvavat ja miten heitä kasvatetaan. Me opimme oppimaan koulussa. Nyt kouluissa koko filosofia on täysin erilainen kuin se, jonka esimerkiksi minä olen käynyt läpi, Dettmann kertoo.

”Nuoret ovat helppoja valmennettavia”

Alle 17-vuotiaiden tyttöjen jalkapallomaajoukkue on Z-sukupolven tuorein menestystarina. Suomi sijoittui tällä viikolla päättyneissä EM-kisoissa kolmanneksi kukistaen Hollannin ja Englannin kaltaiset perinteikkäät jalkapallomaat. ”Pikkuhelmarit” selviytyi samalla marraskuussa pelattavaan MM-turnaukseen.

Maajoukkueen tekninen johtaja Marianne Miettinen kertoo, että tyttöjen menestykseen on vaikuttanut merkittävästi se, että pelaajat ottavat vastuuta tekemisistään entistä hanakammin.

– He uskaltavat sanoa mielipiteitään, ottaa kantaa, ja he valmentavat myös itse itseään. Iso kulttuurimuutos on tapahtunut. Turvallinen toimintaympäristö on myös yksi tekijä, joka siinä auttaa, Miettinen sanoo.

Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue juhlii MM-kisapaikkaa
Kuva: Lehtikuva

Voisi kuvitella, että nuoret, jotka tähtäävät lajissaan maailman terävimmälle huipulle, vaatisivat valmentajilta paljon. Kuinka valmentajat käsittelevät näitä tulevia tähtiä?

– Nämä nuorethan ovat helppoja valmennettavia, koska heitä on ohjattu ottamaan itse vastuuta. Ja tähtiluokan pelaajat, kuten Markkanen, ovat ottaneet tämän ohjauksen parhaiten vastaan, Dettmann sanoo.

Nuorille ei toimi malli, jossa ylempää annetaan toimintaohjeet, joita urheilija noudattaa. Mikael Kotkaniemi näkee Z-sukupolvessa samoja asioita kuin Marianne Miettinen. Kotkaniemen mukaan kasvuprosessin vahvistaminen on valmentajan yksi tärkeimmistä tehtävistä.

– Nuoret ovat aikaisempia sukupolvia enemmän kiinnostuneita siitä, miten heitä valmennetaan ja miten he voivat tulla paremmiksi. Kyse on heidän unelmastaan. 17–18-vuotiaat vasta rakentavat omaa identiteettiään. Unelmalle ja kasvulle pitää antaa tilaa, antaa tilaa tulla sellaisiksi ihmisiksi kuin he ovat tulossa. Kasvuprosessia pitää vahvistaa, jotta heistä tulee parempia ihmisiä ja urheilijoita, joiden itseluottamus kasvaa, Kotkaniemi kertoo.

"Jumalauta me saadaan turpaan!"

Koko kansakunnan silmille uuden sukupolven ennakkoluulottomuus rävähti nähtäväksi tammikuussa 2016, kun Suomi voitti kotikisoissa jääkiekon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Joukkueen pelaajat antoivat medialle toinen toistaan pelottomampia ja itseluottamusta uhkuvia haastatteluita. Kaukalossa he todistivat kovat puheensa perustelluiksi ja kansa hullaantui totaalisesti PuLa-Ahosta (Jesse Puljujärvi - Patrik Laine - Sebastian Aho).

Katkerat tappiot Neuvostoliitolle, Tshekkoslovakialle tai Ruotsille eivät paina tätä sukupolvea. Lajista riippumatta Z-sukupolvi lähtee aina urheilussa siitä, että he voivat voittaa. Ja usein myös voittavat.

– He eivät ole nähneet niitä Suomen 1–10-tappioita. Ei heillä ole minkäänlaista mielikuvaa sellaisesta. Heillä on mielikuva siitä, että he ovat tasavertaisia kilpailijoita kaikkien muiden kanssa. Ei ole menneisyyden painolastia, Dettmann sanoo.

Mikael Kotkaniemi muistaa lajinsa murskatappiot ja menneisyyden painolastin hyvin. Hän kertoo osuvan tarinan jääkiekkomaajoukkueen takavuosikymmenten asenteesta.

– 1970-luvulla Suomen jääkiekkomaajoukkue leireili, en nyt muista missä. Joukkue oli valmistautumassa MM-kisoihin, ja pelaajat saivat henkistä valmennusta. Siellä pelaajat sitten makailivat jumppasalin lattialla ja henkinen valmentaja mentoroi heitä: ”Sieltä tulee vastaan Neuvostoliitto… tänä vuonna me olemme heitä parempia… me voimme voittaa heidät… suggeroikaa sitä mielessänne…”. Timo Sutinen nousi jumppasalin lattialta ylös ja huusi kovaan ääneen: ”Jumalauta me saadaan turpaan!”.

Urheiluhullut suorana lähetyksenä maanantaisin Radio Suomessa kello 18.05 ja podcastina Yle Areenassa.

Kuuntele uusin Urheiluhullujen lähetys Yle Areenasta

Lue myös:

Minna Lindgrenin pakina: "Tuomari on idiootti eikä valmentajaa tarvitse uskoa" - vieläkö mietitte, miksi juniorivalmentajista on pula?

Marianne Miettisen kolumni: Valmentajana voit sanoa lapselle yhden asian, joka muuttaa toisen ihmisen elämän

Suosittelemme