Oudot, isot, mustat linnut hätkähdyttivät rannikon kalastajia. 1970-luvulla merimetso oli harvinainen näky. Silloin rannikolla viivähti muuttomatkalla olleita pohjoisatlanttisen alalajin lintuja. Niiden tieteellinen nimi on Phalacrocorax carbo carbo.

Merikarvialainen kalastaja Kalevi Ahonen muistaa, miten vanhemmat kalastajat totesivat: ”Se on pojat viimeinen kevät nyt, sillä tuonen risti istui kivellä”.

Merikarvialainen kalastajapariskunta Kalevi ja Pirjo Ahonen ovat tunteneet merimetson tulon kalansaaliissaan. Kuva: Elina Niemistö / Yle

1990-luvun jälkeen Phalacrocorax carbo sinensis on levinnyt pitkin rannikkoa. Se oli hävitetty sata vuotta aiemmin, mutta nyt se tekee vahvaa paluuta. Selkämerellä, Merikarvian edustalla kalastavien Kalevi ja Pirjo Ahosen kalansaaliissa se on tuntunut.

– Se on sen romahduttanut, sanoo Kalevi Ahonen ykskantaan.

Joskus merimetsoja istuu sotilaallisissa riveissä ahvenverkkojen lähellä. Silloin tietää, että saalista ei tänään ihmiselle tule.

– Eikä sieltä tule. Merimetso on taitava saalistaja, hajottaa koko kalaparven ja vie niin paljon kuin vaan ehtii, täsmentää Pirjo Ahonen.

Kalastajat ahdingossa

Ahosten kalansaalis on pienentynyt. Kun edellisinä vuosikymmeninä saattoi saada 40–50 kiloa ahvenia, nyt määrä on 5–10 kiloa. Saaliin vähenemiseen tosin on muitakin syitä kuin merimetso.

Laajemmasta vaikutuksesta meren kalakantoihin ei ole kiistatonta tieteellistä näyttöä. Kun iso määrä lintuja tulee samalla paikalle kalastajien kanssa, saalistaa osan ja karkottaa loput kalat, vaikutus on paikallisesti merkittävä.

Kalastajille ongelma on todellinen. Kiintiöt ovat pienet, säädökset tiukat, hylkeet hajottavat rysiä ja vievät osan saaliista. Yhtään lisää ei kaivattaisi. Siksi merimetso ei saa kalastajilta sympatiaa.

– 2000-luvulla puolet ykkösryhmän kalastajista on joutunut lopettamaan hylkeiden ja merimetsojen takia. Eli syynä ovat molemmat. Jos suunta jatkuu, kalastajilla ovat käsillä saattohoidon viimeiset vuodet, sanoo Kalevi Ahonen murheellisena.

Häirintä siirtää

Ahosen mielestä merimetsoa pitäisi voida metsästää. Kausi ajoittuisi heti keväällä ennen pesintäaikaa, kun lintu palaa muuttomatkaltaan. Pelkkä häirintä vain siirtää ongelman toiseen paikkaan.

Ahonen nostaa varastostaan muovilevystä tehdyn merimetsokuvan ja laittaa sen puuhun roikkumaan. Vaikkei hän pidä häirintää riittävänä keinona, on hän itse kehittänyt toimivan karkottimen. Sitä on testattu Airisto-Velkuan kalastusalueella Turun seudulla. Se on toiminut erinomaisesti.

Kalevi Ahosen kehittämää merimetsokarkotinta on testattu Turun seudulla Airisto-Velkuan kalastusalueella onnistuneesti. Kuva: Elina Niemistö / Yle

– Mutta sitä ei tiedä, kauanko se toimii, jos ne tottuvat siihen, selittää Ahonen.

Tai kuten Airisto-Velkuan kalastusalueen kalataloussuunnittelija Timo Saarinen kuvailee.

– Se on vähän kuin roskapöntön tyhjentämistä naapurin puolelle.

Kalastajien tunne on, että mitään ei tehdä. Asiaa on puitu monessa työryhmässä, mutta merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.

"Kalastajat vain valittavat"

Merimetso on EU:n lintudirektiivin ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu eläin. Kalastajien mielestä Suomi noudattaa liian kiltisti EU-säädöksiä ja poikkeamislupia myönnetään kitsaasti.

– Olo on sellainen, että kalastajia pidetään uhkana: ne vain valittavat ja käyvät pienten eläinten kimppuun. Kalastajat ovat päivittäin merellä, näkevät ongelman ja heikot kalansaaliit. Joku syy siihen täytyy olla, että saaliit aina vain pienenevät, pohtii Pirjo Ahonen.

Kumpikaan ei tunnustaudu luonnon viholliseksi, vaan heidän mielestään merimetso heikentää monimuotoisuutta.

– Jos tätä luonnonsuojelun piikkiin tehdään, niin luonnon täytyisi olla monimuotoinen. Ei vain niin, että yhtä lajia suojellaan, huomauttaa Kalevi Ahonen.

Vaikutus kalakantoihin?

Merimetso syö pääasiassa alle 25 sentin kokoista kalaa, silakkaa, kivinilkkaa, muikkua, pikkusiikaa ja ahventa. Tutkimustulokset merimetsojen vaikutuksista kalakantoihin ovat olleet ristiriitaisia. Vaikutuksia on ollut vaikea kiistatta todentaa, sillä hylkeet ja petokalat, sekä muut linnut käyttävät pienempiä kaloja ravinnokseen. Myös meren kunto ja kesän lämpötilat vaikuttavat kalakantojen kehitykseen.

Kuva: Lukijan kuva

Ensimmäinen pesintä

– Se oli hieno hetki! Lintuharrastajalle on hirveän kova juttu, kun saa olla ensimmäisenä todistamassa uuden pesimälajin tuloa Suomeen, muistelee espoolainen ornitologi Jörgen Palmgren.

Palmgren oli 23. toukokuuta 1996 laskemassa lintuja Raaseporin saaristossa. Hän toimi silloin Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden lintukurssin assistenttina. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat silloin uhanalaiset räyskät.

– Siellä oli silloin Itämeren suurin räyskäkolonia. Tarkoitus oli laskea kurssilaisten kanssa räyskät Blekharun-nimiseltä luodolta.

Merimetsojen pesimäkoloniat

Kurssin vetäjä Torsten Stjernberg nousi pienelle, noin 50 x 50 metrin kokoiselle luodolle. Hämmästys oli suuri, kun luodolta löytyikin viisi merimetson pesää.

Yli 20 vuotta myöhemmin Palmgren ihmettelee merimetsoon kohdistuvan vihan raivokkuutta.

– Silloin en osannut ajatella, mitä tästä seuraa.

"Tämähän on ilmiselvää trollausta"

Merimetsojen invaasio, tuhansia lintuja liikkeellä! Saa ampua! Sosiaalisessa mediassa merimetsojen liikkeitä seurataan vimmaisesti.

Mustasaarelainen yrittäjä ja biologi Timo Lumme on hämmentynyt. Hän ei itse ole merimetsojen totaalisuojelun kannalla, mutta ei ymmärrä merimetson demonisointia.

Timo Lumpeen mielestä merimetso on hyvin kuvauksellinen lintu. Varovaisen linnun kuvaaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Leppoisasti jutteleva lintumies tuohtuu hetkeksi.

– Aika naurettavaa on sekin, että maallikko, joka hädin tuskin erottaa peipposta variksesta, on yhtäkkiä kauhean kiinnostunut merimetsojen alalajeista!

Vaikka keskustelu on ollut välillä turhauttavaa, Lumme on päättänyt olla siinä mukana ja oikoa kansan keskuudessa eläviä vääriä tietoja.

– Merimetso ei ole vieraslaji eikä se sotke vesiä. Tottakai kolonioitten ympärillä saattaa haittoja olla, mutta jos ajatellaan kokonaisuutta, merimetso korjaa ihmisen tekemiä virheitä.

Timo Lumme on sitä mieltä, että väärää tietoa merimetsoista levitetään tarkoituksellisesti.

– Tämähän on ilmiselvää trollausta. Jotkut sitä tekevät ja ainoana vaikuttimena on, että saataisiin mielipiteet mahdollisimman epäedullisiksi merimetsoja kohtaan.

Merimetsoille on tilaa

Timo Lumme on asunut 15 vuotta Merenkurkun saaristossa Södra Vallgrundin kylässä. Hän isännöi siellä vanhaa saaristolaishuvilaa Villa Bulleråsia, jossa hän tarjoaa asiakkailleen kokous- ja ravintolapalveluita.

– Muutama kuukausi sen jälkeen, kun olimme muuttaneet tänne, tuossa rannalla grillimajan takana kivellä istui merimetso.

Hetki on jäänyt mieleen, koska silloin vielä merimetso oli Raippaluodon saaristossa harvinainen vieras.

– Olihan se mukava näky.

Timo Lumme on nähnyt, miten merimetso on asettunut asumaan Raippaluodon saaristoon. Koskaan hän ei ole pelännyt oman bisneksensä puolesta.

– Kaksi koloniaa on suhteellisen lähellä ja silloin tällöin niitä lentää tästä yli, mutta ei niistä mitään välitöntä haittaa ole.

Kuva: Tuomo Björksten / Yle

Kanta kestää sääntelyä

Viime vuosina keskustelu merimetsoista on ollut erityisen kuumaa juuri Pohjanmaalla. Vastustaminen on saanut jo vainon piirteitä. Oikeus on otettu omiin käsiin, kun luottamus viranomaisiin on mennyt.

Timo Lumme päättelee, että osasyy tilanteen kärjistymiseen on ollut hidas lupamenettely. Merimetsojen aiheuttamia paikallisia haittoja ei ole päästy torjumaan ajoissa.

– Eihän siinä ole mitään järkeä. Hidastelu vaan lisää ihmisten ärtyneisyyttä tilanteessa, jossa viranomaisten kunnioitus ei näillä seuduin ole muutenkaan kovaa luokkaa.

Lumme sanoo, että merimetsokanta kestää kyllä sääntelyä. Toimenpiteiden pitää olla kuitenkin sellaisia, että ne vaikuttavat suoraan pesintätulokseen. Lintujen karkottamisessa paikasta toiseen hän ei näe mitään järkeä.

– Eli öljyä laineille siinä mielessä - jos sitten munillekin.

Metsästettäväksi lajiksi?

Kansanedustaja Reijo Hongisto (sin.) on yksi, joka saa jatkuvasti yhteydenottoja merimetsojen vastustajilta.

– Puheluja tulee lähinnä kalastajilta ja mökkien omistajilta. Jos merimetsoyhdyskunta tulee pesimään viereen, niin jokainen joka on kulkenut lähistöllä, on nähnyt, että se on aivan kaameaa. Siellä on saaret valkoisen vellin peitossa ja haju on kuvottava, selittää Hongisto.

Hongisto tunnetaan metsästäjänä ja hän oli myös se, joka esitti naakan siirtämistä luonnonsuojelulaista metsästyslain piiriin. Asia on edennyt lakivalmisteluun. Samanlainen temppu on nyt suunnitteilla merimetson suhteen. Hongisto istuu maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja uskoo sitä kautta onnistuvansa parhaiten vaikuttamaan.

Kansanedustaja Reijo Hongisto (sin.) haluaisi merimetson metsästettäväksi lajiksi. Kuva: Pasi Takkunen / Yle

EU-tason vai kansallinen päätös?

Lakimuutos on kuitenkin monimutkaisempi asia. Merimetson siirtäminen metsästyslain piiriin edellyttäisi muutosta EU:n lintudirektiivin liitteeseen. Se on liite II, jossa luetellaan metsästyslain soveltamisen piiriin sopivat lajit. Merimetso ei niihin kuulu.

– EU-lainsäädäntö on merimetson kohdalla ankarampi kuin naakan kohdalla. Se on kansainvälisen suojelun piirissä ja vaatii EU:lta hyväksynnän. Mutta EU ei tee muutoksia, jos ei Suomi ano ja pyydä. Meidän täytyy olla aktiivisia, toteaa Reijo Hongisto.

Moni kuitenkin uskoo, että kansallisilla päätöksillä voidaan päästä samaan lopputulokseen. Tarvitaan vain päivitetty kannanhoito-ohjelma, joka sisältää tarkan suunnitelma siitä, miten paljon merimetsoja voi olla ja missä.

Mökkiläiset paskanhajussa

– Kun sattui olemaan sopiva tuuli, ihan kuin minkkitarhassa olisi ollut, muistelee merikarvialainen mökkiläinen Reijo Holmi hajua, joka tuli noin 800 metrin päässä olevilta pesintäsaarilta.

Hänen mökkinsä sijaitsee juuri Merikarvian Lankoslahdella, jonne syntyi koko rannikon isoin merimetsoyhdyskunta. Suurimmillaan eli vuonna 2015 lintuja arvioitiin olevan yli 20 000 pienellä alueella, pesiä oli noin 4000.

– Alussa ajattelin, että sehän on hieno iso lintu. Mutta en silloin vielä tiennyt, mitä on edessä, muistelee Holmi.

Kuva: Marina Nyqvist

Vesien likaantumista

Pian vesi ja vesikasvit alkoivat muuttua. Uiminen saunan päälle ei enää kiehtonut, eikä astioita voinut tiskata merivedellä.

– Parhaiten huomasi veden likaisuuden katiskasta. Jos se oli pari viikkoa vedessä, se muuttui niin likaiseksi, että se piti nostaa ylös ja putsata, kertoo Holmi.

Ahvenia ei enää tullut. Aiemmin Holmin katiskalla nousi parhaillaan jopa 250 ahventa, mutta nyt enää muutama kymmenen. Pilkkijät lähtivät Lankoslahdelta, koska mitään ei enää noussut. Mökkien arvo putosi.

Samaan aikaan Merikarvian seurakunta joutui laittamaan Nuortenniemen leirikeskuksen uimarannan uintikieltoon.

Mökkiläisen mukaan katiskaa sai parin viikon välein puhdistaa Merikarvian Lankoslahdella silloin, kun merimetsokanta oli isoimmillaan. Kuva: Reijo Holmi

Häirintä on tehonnut

Poikkeamislupia merimetson häätöön haettiin monena vuonna, kunnes 2015 vihdoin tuli lupa häirintään. Sen jälkeen luodoilta on hävitetty vanhoja pesiä, pidetty erilaisia pelottimia, kuten muovinauhoja ja paineilmalla ylös nousevia hahmoja sekä kaasutykkejä. Ne ovat paukkuneet nyt kolmena keväänä.

Merimetsot ovat lähteneet pois, siirtyneet muualle.

Holmin mukaan luonto on alkanut heti elpyä ja luodot jälleen vihertää, ahvenkin palannut. Pelottaa kuitenkin, palaavatko merimetsot, kun luvallinen häirintä päättyy.

Operaatio Juckasgrynnan

Vaasan kaupungin rantoja huuhtelevan Eteläisen Kaupunginselän kerrotaan olevan Suomen parasta ahvenen poikastuotantoaluetta.

Koska ruokaa on Vaasan edustalla tarjolla yllin kyllin, löysivät merimetsot tiensä kaupunginlahdelle 2014. Siitä asti linnut ovat pesineet pienellä 0,3 hehtaarin Juckasgrynnanin luodolla.

Matkaa pesäpaikoilta on kaupungin rantaan vain 500 metriä.

Korsnäs-Maalahden kalastusalue käynnisti tänä keväänä merimetson munien öljyämisoperaation Juckasgrynnanilla. Ruotsissa ja Tanskassa käytetty toimenpide otettiin nyt ensimmäistä kertaa käyttöön Suomessa.

Öljy estää ilman pääsyn munan kuoren läpi ja pysäyttää sikiön kehittymisen.

– Munat öljyttiiin rypsiöljyllä talkootyönä, meitä oli kahdeksan öljyäjää siellä ja teimme työtä pareittain, kertoo kalastusalueen isännöitsijä Marina Nyqvist.

Juckasgrynnanin luodolla öljyttiiin tuhansia munia. Operaatio toteutettiin talkootyönä. Kuva: Marina Nyqvist

Luodolla oli pesiä vieri vieressä noin 1200.

– Linnut lähtivät luodolta heti kun tulimme sinne, mutta palasivat myös melkein samantien kun lähdimme.

Kalastusalueen saaman luvan mukaan jokaiseen pesään on jätettävä yksi koskematon muna, jotta linnulle syntyisi hoivattavaksi poikanen. Oletus on, että tällöin se ei munisi uudelleen ja merimetsojen määrä alueella lähtisi laskuun.

Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Virkamiehet ruotuun

Kalastusalueella on lupa munien öljyämiseen kevääseen 2020 saakka. Luvan ehdot eivät täysin tyydytä, mutta silti kalastajat toivovat, että munien öljyäminen tuottaa tulosta. Heidän mittansa alkaa olla täysi.

– Suomeen on tehtävä uusi merimetson kannanhoitosuunnitelma ja lupamenettely on saatava joustavammaksi, vaatii Marina Nyqvist.

Pohjanmaan kalastajat saavat tukea muualta Suomesta. Airisto-Velkuan kalatalousalueen suunnittelijan Timo Saarisen mukaan Saaristomerellä iloitaan siitä, että Pohjanmaalla on tekemisen meininki.

– Nyt pitää rohkeasti laittaa virkamiehet ruotuun.

Missä merimetso saa olla?

Juhani Hannila kiikaroi pieniä saaria Kokkolan edustalla. Merimetsot eivät tällä hetkellä täällä pesi, mutta niitä näkee usein, etenkin muuttoaikaan. Alueen isoimmat yhdyskunnat asuvat hieman etelämpänä, Uudenkaarlepyyn edustalla.

Merimetso on tullut tutuksi Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtajalle ja Kokkolan ympäristösihteerille. Hän on myös ollut alueellisen merimetsotyöryhmän jäsen.

Työryhmän tapaamisissa jouduttiin aluksi käyttämään kohtuuttomasti aikaa sille, että päästiin tosiasioista yksimielisyyteen.

– Vastakkainasettelu oli kovaa, sellainen lynkkausmieliala, että laji saa nyt häipyä, sanoo Hannila.

Lintu- ja luontojärjestöt jättivät eriävän mielipiteen työryhmän loppuraporttiin, jossa esitettiin merimetson rajua vähentämistä.

Rehevöitymisen seurausta

Hannila on todennut yhdyskuntia seurattuaan, että merimetso ei karkota muita lintuja, päinvastoin: se toimii suojana petoja vastaan monille vesilinnuille. Eikä merimetso pysty yksin rehevöittämään vesistöjä ja tuhoamaan saaria.

– Jos Suomessa on kymmeniä tuhansia saaria ja merimetso pesii 20 metsäisellä saarella eli puhutaan reilusta kymmenestä hehtaarista. Se ei ole merkittävä vaikutus, pohtii Hannila.

Metsäisten pesimäsaarten pinta-ala oli Suomen ympäristökeskuksen mukaan viime kesänä 17 hehtaaria. Koko rannikolla merimetso pesii noin 80 saarella tai luodolla, niistä suurin osa on puuttomia.

Hannila muistuttaa, että merimetso viihtyy täällä, koska ihmisen rehevöittämä rannikko tarjoaa sille runsaasti ravintoa.

– Rannikkovedet pitäisi saada kuntoon ja rehevöityminen kuriin. Se rajoittaisi myös merimetsokantaa. Mutta siihen on pitkä tie, joten tässä käydään vielä monta keskustelua, hymähtää Hannila.

Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Hannila kiikaroi lintuja Kokkolan edustalla. Kuva: Elina Niemistö / Yle

Syntipukki

Merimetsoa vihataan siksi, että se on iso, musta lintu, levinnyt nopeasti ja uusi ilmiö. Näin tiivistää Hannila. Hän uskoo, että jos sen lisääntyminen olisi tapahtunut hitaammin tai se olisi pikkulintu, ihmiset sietäisivät sitä paremmin. Siitä on tehty myös syntipukki.

– Merimetso on sopiva syypää niihinkin asioihin, joille ei ole keksitty mitään selitystä.

Silti on hänkin huolissaan. Merimetso voi saada aikaan merkittävää vahinkoa, jos se majoittuu sisäjärville tai isojen kalojen kutupaikoille jokisuille.

– Jos se uhkaa kalakantaa, esimerkiksi taimenen kutua jossain jokisuulla, hyväksyn, että se häädetään. Mutta hallitusti.

Hän myös kehottaa pohtimaan asiaa toisin päin.

– Missä ovat ne alueet, joissa merimetso saa olla? Pitäisi olla osoitettuna myös kyllä-alueita, muistuttaa Hannila.

Kuva: Tuomo Björksten / Yle

Tuonen lintu, kaunis lintu

Merimetso on varovainen lintu ja sen pakoetäisyys on pitkä. Sen ovat huomanneet myös ne muutamat pyssymiehet, jotka ovat luvan kanssa mutta turhaan yrittäneet saada lintuja tähtäimeensä.

Mustasaaressa Södra Vallgrundin vesillä Timo Lumme ohjaa veneensä lähemmäs merimetsoluotoa ja kiinnittää kameraansa pisimmän putken.

– Pitää hiipiä varovaisesti, jos haluaa saada merimetsosta hyvän kuvan.

Lumme sanoo näkevänsä vihatussa linnussa paljon kauneutta.

– Kaukaa katsottuna se näyttää mustalta, mutta kun tarkkaan katsoo sopivassa valossa, sen höyhenpinta on hyvin eläväinen.