32-vuotias Tytti Ripatti on hämillään. Hän on saanut valtavan palauteryöpyn sen jälkeen, kun kertoi Ylelle elämästään väkivaltaisessa suhteessa ja selviytymisestään siitä. Juttu nousi viikonloppuna yhdeksi Yle Uutisten kaikkien aikojen luetuimmista jutuista.
– Viestejä on jo lähemmäs sata, ja koko ajan tulee lisää. Etenkin miehiltä on tullut todella paljon tsemppiviestejä ja kannustusta, Tytti Ripatti kertoo.
Viestejä on jo lähemmäs sata, ja koko ajan tulee lisää.
Tytti Ripatti
Hämmentynyt tunne johtuu siitä, että tuntemattomilta tulleet viestit ovat auttaneet Ripattia saavuttamaan taas uuden etapin toipumisen tiellä.
– Ennen juoksin karkuun ja yritin olla näkymätön. Nyt olenkin hyvin näkyvästi esillä eikä pelota tai ahdista ollenkaan. Olen todella positiivisesti yllättynyt.
Tarina rohkaisi myös useita kymmeniä muita naisia kertomaan omista väkivallan kokemuksistaan julkisesti.
Erot sukupolvien välillä
Naiset puhuivat jutun herättämissä Facebook-keskusteluissa omilla nimillään. Osa heistä kertoi olevansa parhaillaan väkivaltaisessa suhteessa ja miettivänsä nyt avun hakemista.
– Kun joku puhkaisee hiljaisuuden, toisten on helpompi liittyä mukaan. Hän, joka kertoo ensimmäisenä, tekee isoimman työn ja raivaa tilaa muillekin. Sillä on ihan valtava merkitys, sanoo perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen Ensi- ja turvakotien liitosta.
Suuri osa avautuneista on nuoria tai nuorehkoja, alle 40-vuotiaita naisia. Turvakodeista apua hakevat naiset ovat samanikäisiä, ja monilla heistä on lapsia. Nuorten naisten on helpompi puhua asiasta, koska he ovat kasvaneet väkivallattomaan kulttuuriin. Kun turvakoteja alettiin perustaa 1970-luvulla, parisuhdeväkivaltaa ei tunnustettu.
– Väkivaltaa mitätöitiin yhteiskunnallisesti. Silloin kysyttiin, onko väkivaltailmiötä parisuhteessa edes olemassa, tarvitsevatko naiset turvakoteja. Vanhempi sukupolvi muistaa sen ja on ehkä kasvanut siihen kulttuuriin.
Muukkosen mukaan lainsäädännöllä on ollut vaikutuksensa asenteisiin. Keskustelu perheväkivallasta muuttui avoimemmaksi esimerkiksi sen jälkeen, kun lasten fyysinen kuritus kiellettiin lailla vuonna 1984.
Aina tekijän vastuulla
Kaikki palaute ei ole ollut myönteistä. Jotkut Tytti Ripatin tarinan lukeneet ovat ihmetelleet, miksi kukaan jää suhteeseen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Ensi- ja turvakotien liiton tilastojen mukaan noin joka kolmas nainen palaa väkivaltaisen miehensä luo.
Kehittämispäällikkö Tiina Muukkosen mukaan asia ei useinkaan ole mustavalkoinen.
– Voi olla lapsia, yhteinen asuntolaina ja hyviä hetkiä, joiden varaan ajatus suhteen jatkamisesta rakentuu. Uhri saattaa pitää lyöntiä poikkeustilanteena, joka on korjattavissa.
Uhrin syyllistäminen on täysin absurdia. Väkivalta on aina tekijän vastuulla.
Tiina Muukkonen
Lyöjä voi myös olla hyvin katuva ja parantaa tapansa. Muukkonen muistuttaa, että väkivalta on aina tekijän eikä uhrin vastuulla. Uhrin syyllistäminen on turhaa ja jopa vahingollista.
– Se on täysin absurdia. Vahvat “eroa, hullu” -tyyppiset kannanotot voivat aiheuttaa sen, ettei uhri pysty rehellisesti kertomaan tyhmiksi leimattuja tunteitaan toista osapuolta kohtaan. Sen jälkeen hänellä ei välttämättä ole ketään, jolle puhua.
Suomen luvut Euroopan kärkeä
Osa Tytti Ripatin tarinan lukeneista hämmästeli faktaa, jonka mukaan jopa joka kolmas suomalaisnainen on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. EU:n perusoikeusvirasto julkaisi naisten kokemaa väkivaltaa koskevan tutkimuksensa (siirryt toiseen palveluun) tulokset vuonna 2014.
Tutkimus oli maailmanlaajuisesti laajin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa kartoittava tutkimus. Siihen haastateltiin yhteensä 42 000 naista.
Tulosten mukaan 30-39 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa parisuhteessa. Suomi on näillä luvuilla Euroopan kärjessä yhdessä Tanskan ja Latvian kanssa.
Monet miehet ovat kyseenalaistaneet sitä, miksi Suomessa puhutaan vain naisten kokemasta väkivallasta. Ensi- ja turvakotien liiton mukaan naisten kokema väkivalta parisuhteessa on huomattavasti yleisempää ja raaempaa kuin miesten. Turvakotien asiakkaista vain muutama prosentti on miehiä.
Lisäksi Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, joiden pyrkimyksenä on tuoda esiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
– Suomessa sentään tunnustetaan ja tunnistetaan myös miehiin kohdistuva väkivalta. Muualla Euroopassa näin ei välttämättä ole. On kulttuureja, joissa miesten kokemasta väkivallasta ei edes saa puhua, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen.
Mistä apua?
Ensi- ja turvakotien liiton asiakasmäärä kääntyi kovaan kasvuun viime vuonna. Tiina Muukkonen sanoo, että suuri osa väkivallasta pysyy silti edelleen piilossa kodeissa.
– Irrottautuminen väkivallasta ja parisuhteesta ei ole niin yksinkertaista, ja siksi apua kannattaa hakea.
Apua parisuhdeväkivaltaan voi hakea esimerkiksi Nettiturvakoti-sivustolta (siirryt toiseen palveluun). Sieltä löytyvät Suomen kaikki turvakodit, ja chat on aina avoinna. Väkivallasta kärsiviä auttavat myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen organisoima Nollalinja (siirryt toiseen palveluun)sekä Rikosuhripäivystyksen (siirryt toiseen palveluun)palvelut.