Sairaanhoitaja Hinke Meijer on käyttänyt asiakkaansa suihkussa. Nyt hän vetää pyörätuolissa istuvan miehen jalkoihin tukisukkia. Ensin sininen Ikea-kassin muovilta näyttävä putkilo, sitten ihonvärinen pitkä sukka.
Asiakas, jo vanhempi mies, kampaa harmaantuneita hiussuortuviaan ja juttelee hyväntuulisesti. Hän on yksi kotihoitoa tarjoavan Buurtzorgin asiakkaista.
Buurtzorg on ravistanut hollantilaista kotihoidon kenttää. Se on onnistunut leikkaamaan kotihoidon kuluja ja saattanut siis löytää ratkaisun kasvavaan ja kalliiseen, Suomellekin tuttuun ongelmaan.
Yhtiön nimi tarkoittaa löyhästi käännettynä naapuriapua, sillä sen kaltaiseen työhön Buurtzorg sanoo pyrkivänsä.
Buurtzorgin työkulttuuri poikkeaa perinteisestä. Yhtiöllä ei nimittäin ole lainkaan keskijohtoa; ei siis yhden yhtä pomoa! Meijer ja hänen sairaanhoitajakollegansa päättävät työstään itse.
Ihmetystä ei aiheuta ainoastaan pomojen puute. Yhtiö maksaa sairaanhoitajille keskimääräistä parempaa palkkaa ja tuottaa silti palvelua, jonka kustannukset pysyvät kurissa. Vaikuttaa siltä, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Hinke Meijer istuu ihan kiinni miehessä, ja kun sukat on saatu jalkaan, hän nousee ylös. Taputtaa miestä olkapäälle ja hymyilee. Molempien suusta putoilee muutama sana paksua, kurkusta asti sorisevaa hollantia.
Sen, että tämän asiakkaan luona käy pääsääntöisesti juuri Meijer, huomaa jopa ulkopuolinen.
Tämä on tyypillistä Buurtzorgille, kuten pitkät hoitosuhteetkin. Meijer kertoo, että asiakkaan kuollessa hoitaja käy tapaamassa leskeä vielä muutaman kerran jälkihoidon merkeissä. Syntynyttä ihmissuhdetta ei voi katkaista leikaten.
Buurtzorgin hoidettavaksi haluaisi moni. Jopa liian moni, sillä kaikkia ei voida ottaa asiakkaaksi saman tien.
Hinke Meijer nappaa kirkkaan sinisen olkalaukkunsa, tuulelta suojaavan pusakkansa ja hyvästelee asiakkaan. Ollaan Amsterdamissa, joten ulko-oven vieressä on parkissa pyörä. Sillä Meijer polkaisee kanaalin yli muutaman sadan metrin päässä olevaan toimistoon.
Kirkon lisäsiivestä vuokratun toimistohuoneen ikkunan alalaidassa on pieni sininen kyltti, jossa lukee valkoisin kirjaimin yrityksen nimi. Täällä Hinke Meijer ja hänen kollegansa, yksitoista muuta sairaanhoitajaa tapaavat toisensa liki päivittäin lounaalla.
Vaikkei hollannin kielestä ymmärrä sanaakaan, lämmin tunnelma välittyy naurusta ja eleistä. Olisi helppo kuvitella, että ison puisen pöydän ääreen on kokoontunut joukko ystäviä.
– Olemme me sitäkin, Meijer sanoo. Muut nyökyttelevät.
Tämän pöydän ääressä he ovat kuitenkin ensisijaisesti kollegoita, jotka päättävät yhdessä sen, miten heidän vastuulleen annetut ihmiset pitäisi hoitaa, kuinka usein heidän luonaan kannattaa käydä ja milloin. Meijer ja tämän kollegat ovat yhtä mieltä siitä, että se on Buurtzorgissa parasta.
"Buurtzorgilla kaikki tuntevat olevansa vastuussa ja myös kantavat vastuun."
Sairaanhoitaja Hinke Meijer
Meijer aloitti työt Buurtzorgissa viisi vuotta sitten. Hän pitää sitä työuransa parhaana päätöksenä.
– Olen työskennellyt muualla sekä johtotehtävissä että rivisairaanhoitajana. Tavallisesti johto päättää ja työntekijät saattavat protestoida. Buurtzorgilla kaikki tuntevat olevansa vastuussa ja myös kantavat vastuun. Se on todella hienoa.
Pöydän ääreen kokoontuneet kollegat toistavat samaa.
Täällä kukaan ei sanele ohjeita tai päätä yksin siitä, miten asiat tiimeissä tehdään. Jossain toisessa tiimissä saatetaan esimerkiksi käyttää sairaanhoitajille tyypillistä valkoista työasua, täällä työasuksi on valittu omat vaatteet.
Ongelmatilanteita varten Buurtzorgilla on valmentajia. He eivät puutu tiimien työhön, mutta auttavat tarvittaessa ratkomaan ristiriitoja tai muita murheita. Sääntönä kuitenkin on, että tiimien on keksittävä ratkaisu itse.
Tiukkoja sääntöjä on yksi: tiimissä saa olla vain 12 sairaanhoitajaa. Sitä isommalla porukalla homma ei toimi.
Almelon pikkukaupungissa sijaitsevasta Buurtzorgin pääkonttorista annetaan tiimeille budjetti ja maksetaan palkka.
"Tavoitteenamme oli muuttaa terveydenhuoltojärjestelmää."
Jos de Blok, Buurtzorgin perustaja ja toimitusjohtaja
Buurtzorgin perusti Jos de Blok yhdessä muutaman muun sairaanhoitajan kanssa vuonna 2006.
Hoitajana pitkään työskennelleen de Blokin tavoite oli ylevä: palauttaa asiakas hoitotyön keskiöön.
– Hoidon laatu oli Hollannissa ongelma. Meidän tavoitteenamme oli muuttaa terveydenhuoltojärjestelmää, de Blok aloittaa.
De Blok kertoo, että kotihoidon heikkoon laatuun olivat kyllästyneitä asiakkaiden lisäksi myös sairaanhoitajat. Heitä turhautti tehdä mekaanista ja pirstaloitunutta työtä, jota ei aina ehtinyt tehdä ammattietiikan mukaan. Kolmas ongelma oli kotihoidon nopeasti kasvanut hinta.
Epäilijöitä de Blokilla riitti ja riittää yhä, eikä ihme. Hyvän ja halvemman hoidon yhdistelmä kuulostaa mahdottomalta. Yhtiötä ja sen nokkamiestä on kritisoitu jyrkästikin, mutta palataan siihen hieman myöhemmin.
Jos de Blok selittää säästöjen syntyvän siitä, että kaikki hoitotoimet suorittaa yksi ja sama ihminen. Siksi hoitotunteja tarvitaan lopulta vähemmän, ja pitkällä aikavälillä tämä säästää rahaa. Yleensä Hollannissa, kuten Suomessakin, matalammin koulutetut hoitajat tekevät eri töitä kuin korkeammin koulutetut sairaanhoitajat.
Buurtzorgin työntekijöillä on kaikilla sairaanhoitajan koulutus. Tuntihinnaltaan Buurtzorg onkin itse asiassa kalliimpi kuin moni muu.
Epäilijöitä Jos de Blokilla riittää yhä, eikä ihme. Hyvän ja halvemman hoidon yhdistelmä kuulostaa mahdottomalta.
Mallia Buurtzorgille on haettu muutaman vuosikymmenen takaa, jolloin Hollannissa työskenteli vielä kotisairaanhoitajia.
De Blok antaa kiitosta myös hoitajien mukana tablettitietokoneissa kulkevalle "erittäin nokkelalle" tietojärjestelmälle.
– Kehitimme oman ohjelmistomme, jonka vaatimukseksi asetimme, että sen tulee auttaa hoitajia, ei kerryttää hallinnollisia töitä, hän sanoo.
Runsaassa kymmenessä vuodessa Buurtzorg on kasvanut vauhdilla.
Yhdellä tiimillä aloittaneella yhtiöllä on nykyisellään 850 tiimiä. Työntekijöitä on yli 14 000, joista noin kymmenentuhatta on sairaanhoitajia ja neljätuhatta sosiaalityöntekijöitä.
Asiakkaita Buurtzorgilla on satatuhatta. Yhdellä noin kymmenen hengen sairaanhoitajatiimillä asiakkaita on 40–60.
Kasvu on mahdollista jatkossakin, sillä kotihoidon tarve kasvaa, kun 17 miljoonan asukkaan Hollanti ikääntyy nopeasti. Ennusteen mukaan jo ensi vuonna hollantilaisista seitsemän miljoonaa on iältään yli 50-vuotiaita. Kuten Suomessa, myös Hollannissa tavoite on pitää ihmiset kotona mahdollisimman pitkään.
Suomessa on totuttu siihen, että terveyspalveluita tuottavat yhtiöt tekevät rahaa. Buurtzorg sen sijaan toimii säätiömallilla eikä tavoittele voittoa. Jos ja kun tuloja kertyy, Buurtzorg käyttää ne esimerkiksi työntekijöiden kouluttamiseen.
Tässä mielessä Buurtzorg ei ole Hollannissa poikkeus, sillä palveluntuottajista kaikki eivät tavoittele voittoa, vain osa tekee niin.
Buurtzorg toimii säätiömallilla eikä tavoittele voittoa.
Kun Euroopan maiden terveydenhuoltoa laitetaan paremmuusjärjestykseen, Hollanti on usein ykkönen. Paitsi hoidon laatuun, hollantilaiset ovat tyytyväisiä myös hoitoon pääsyn nopeuteen.
Tuotantokustannuksiltaan hollantilainen terveydenhuolto on eurooppalaista keskitasoa. Kuten muuallakin, erityisen kallista on pitkäaikaishoito – ja vanhustenhoito.
Vaikka houkutus on suuri, Hollannin sosiaali- ja terveyspalveluita ei voi suoraan verrata Suomeen. Koko järjestelmän rahoitus on järjestetty tyystin toisin. Hollannissa terveydenhoito katetaan vakuutuksin. Palvelut on yksityistetty kokonaan, ja valinnanvapaus jyllää.
Tiivistettynä näin: Jokaisella täysi-ikäisellä hollantilaisella on pakollinen sairausvakuutus. Niitä tarjoavat yksityiset yritykset, jotka sitten hankkivat vakuutetuilleen hoitoa yksityisiltä palveluntarjoajilta.
Kaikki perustuu kilpailutukseen. Palveluntarjoajat kilpailevat sopimuksista vakuuttajien kanssa ja vakuuttajat kilpailevat asiakkaista eli hollantilaisista. Vakuutusmaksun suuruus ei ole sidottu ihmisen terveydentilaan, vaan jokainen maksaa vakuutuksestaan tietyn summan – keskimäärin noin sata euroa kuussa. Osa vakuutusmaksusta lähtee suoraan palkasta, varattomia auttaa kunta.
Osa maksuista menee yhteiseen pottiin, josta katetaan erikoissairaanhoito ja pitkäaikaishoito. Erikoissairaanhoidon ja pitkäaikaishoidon kattava vakuutuksen osa on jokaisella hollantilaisella valtion puolesta automaattisesti.
Sairastuessaan ihminen menee suoraan palveluntarjoajan luo, joka lähettää laskun vakuuttajalle. Myös sairausvakuutusyhtiöt ovat yksityisiä, mutta niiden tarkoituksena ei yleensä ole tavoitella voittoa.
Peruspaketti kattaa paljon, mutta esimerkiksi muiden kuin alaikäisten hammashoito jää sen ulkopuolelle. Muut kuin pitkäaikaissairaat joutuvat myös yleensä maksamaan erikoissairaanhoidosta.
Hollannissa terveydenhoito katetaan vakuutuksin. Palvelut on yksityistetty kokonaan, ja valinnanvapaus jyllää.
Yksi selvä yhteneväisyys Hollannin kanssa Suomesta löytyy.
– Suomalainen työterveyshuolto on itse asiassa hyvin pitkälle Hollannin terveydenhuollon mallin mukaista, sanoo Jukka Kärkkäinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Reformit-yksikön ylilääkäri.
Vakuutuspohjaista rahoitusmallia kyllä testattiin hetken aikaa Suomessakin, mutta Kelan tekemälle kokeilulle ei löytynyt riittävän vahvaa poliittista siivittäjää. Hyvin toiminut, kustannustehokkaaksi osoittautunut kokeilu haudattiin 1990-luvun alkupuolella. Miksi?
Kärkkäinen ei tiedä vastausta. Osasyyksi hän arvelee lama-aikaa sekä sitä, että terveyspalveluiden valtionohjaus heikkeni merkittävästi ja niiden järjestäminen siirtyi kunnille.
Hollannissa kunnat eivät järjestä terveyspalveluita, mutta niiden vastuulla on esimerkiksi erityisryhmistä huolehtiminen. Valtio taas on vastuussa hoidon saavutettavuudesta ja laadusta, mutta ei sen tuottamisesta.
Viranomaiset valvovat tarkasti sekä palveluntuottajia että vakuuttajia, sanoo taloustieteilijä Lucy Kok, joka johtaa Amsterdamin yliopiston yhteydessä toimivan tutkimuslaitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköä.
Kokin mukaan hollantilaisessa järjestelmässä on parasta se, että järjestelmä mahdollistaa valinnanvapauden, kilpailun ja innovaatiot, kuten esimerkiksi Buurtzorgin syntymisen ja kasvun.
Haittapuoli on, etteivät hollantilaiset Kokin mukaan luota vakuutusyhtiöihin, ja niiden tekemiin valintoihin hoidon tarjoajien osalta suhtaudutaan epäillen. Silti ihmiset eivät juuri vaihda vakuuttajaa.
Järjestelmää on uudistettu 2000-luvulla, mutta siitä huolimatta ongelmat pysyvät samoina: väestö ikääntyy ja kulut uhkaavat karata käsistä.
Siksi hyvänä ja halpana itseään markkinoiva Buurtzorg menestyy.
"Buurtzorgille tuli lisää ja lisää asiakkaita, joten lopulta heidän oli sanottava, etteivät he voi hoitaa enempää kuin sopimukset sallivat."
Lucy Kok, taloustietelijä
Buurtzorg on ollut menestystarina monella mittarilla. Se on valittu Hollannin parhaaksi työpaikaksi useana vuonna peräkkäin ja haalinut asiakkaita ripeällä tahdilla. Välillä liiankin ripeällä.
Vaikka terveyspalveluyritys voi pitkällä tähtäimellä kasvaa Hollannissakin miten suureksi tahansa, vuositasolla kasvua määrittävät vakuuttajien kanssa tehdyt sopimukset. Potilaita saa vuoden aikana kerätä vain sen verran kuin vakuuttajan kanssa on sovittu, ja rahaa saa vain sovitusta määrästä.
Jos asiakkaita on enemmän kuin sovittu, ei rahaa siltikään saa kesken vuoden lisää.
– Siitä tuli Buurtzorgille melkoinen ongelma, sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia tutkinut Lucy Kok sanoo.
– Heille tuli lisää ja lisää asiakkaita, joten lopulta heidän oli sanottava, etteivät he voi hoitaa enempää kuin sopimukset sallivat.
Buurtzorgista oli siis tavallaan tullut liian suosittu.
Kilpailijoiden mielestä Buurtzorg tuntuu menestyneen liiankin hyvin. Sen väitetään valinneen hoidettavakseen vain hyväkuntoisimpia asiakkaita. Kilpailijat uskoivat myös, että hallitus on antanut Buurtzorgille epäreilua kilpailuetua.
Kilpailijoiden vaatimuksesta Hollannin hallitus teetti selvityksen kotihoitoa tarjoavista yrityksistä. Selvityksen mukaan Buurtzorgin asiakasrakenteessa ei ollut mitään muista poikkeavaa. Päähavainto oli, että Buurtzorgin suoraan tarjoama hoito tosiaan oli noin 20 prosenttia halvempaa kuin kotihoito keskimäärin.
Tämä selittyy sillä, että vaikka Buurtzorg maksaakin hoitajilleen hieman keskimääräistä parempaa palkkaa, se käyttää hoitotunteja muita vähemmän. Mutta kun tarkasteluun otettiin potilaan hoidon kokonaishinta, tulokset muuttuivat.
– Buurtzorgin asiakkaat kävivät hieman muita useammin sairaalahoidossa, mikä nosti potilaan kokonaispaketin hintaa, Lucy Kok selittää.
Kok huomauttaa, että Buurtzorg pysyi silti noin viisi prosenttia keskimääräistä halvempana.
Siitä, miksi Buurtzorgin potilaat päätyivät hieman useamman sairaalaan, ei ole tutkimustietoa. Voisiko kyse olla siitä, että kokeneet sairaanhoitajat ovat passittaneet ihmisiä jatkohoitoon matalalla kynnyksellä? Vai siitä, että hoitotuntien pienemmillä määrillä on kielteisiä seurauksia?
– Se voi hyvin olla vain sattumaa tai mitä hyvänsä. Asiaa ei ole tutkittu, Kok sanoo.
Tutkijan mielestä Buurtzorgin menestyksen selittää työntekijöiden viihtyminen työssään.
– Jos de Blok on selvästi taitava mainosmies, mutta yhtiön kaikkein isoin etu on se, että työntekijät ovat epäilemättä onnellisia. Ja voin kuvitella, että sairaanhoitajien onnellisuus parantaa myös hoidon laatua.
"Jos de Blok on selvästi taitava mainosmies, mutta yhtiön kaikkein isoin etu on se, että työntekijät ovat epäilemättä onnellisia."
Lucy Kok, taloustieteilijä
Ainakin Hollannin entiseen terveysministeriin de Blokin puheet ovat tehonneet, sillä hän halusi äitinsä juuri Buurtzorgin hoitoon.
Pienessä Almelon kaupungissa yhä asuva Jos de Blok on joidenkin mielestä Hollannin terveydenhuollon uudistanut sankari. Toiset etsivät hänestä konnaa.
Keväällä de Blokin nostivat hetkeksi uutisiin Buurtzorgin yhtiöjärjestelyt.
Hollannin veroviranomainen kritisoi de Blokin tapaa järjestää hallintayhtiön ja osakeyhtiöiden välisiä varoja. Läpinäkyvyyden vaatimuksen jälkeen de Blok etäännytti itseään muiden kuin hallintayhtiön johdosta ja maksoi hieman yli miljoonan euron varainsiirrot takaisin hallintayhtiölle.
De Blokilla itsellään on tiukka näkemys siitä, sopivatko terveydenhoito ja rahan tekeminen yhteen.
– On huono juttu, jos tuoton tekemisestä tulee pääasia. Terveydenhuolto on hyvin subjektiivista: voit myydä mitä vain asiakkaalle, joka luottaa sinuun, hän sanoo.
Siksi De Blokin mukaan hoitoa eivät saisi ohjata kaupalliset tavoitteet.
Mielipiteineen Jos de Blok on kysytty mies. Usein iso osa hänen ajastaan meneekin haastatteluiden antamiseen, sillä Buurtzorgista ollaan kiinnostuneita kymmenissä maissa.
Hollannin lisäksi Buurtzorg toimii tai on aloittamassa toimintaa runsaassa kahdessakymmenessä maassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kiinassa, Intiassa, Britanniassa ja Ruotsissa. Kiinnostusta on de Blokin mukaan ollut myös Suomessa, joten ehkä täälläkin nähdään pian Buurtzorgista mallia ottanut yksikkö.
– Etenkin Britannian ja Pohjoismaiden suhteen odotukseni ovat suuret, de Blok toteaa.
Suomessa soteuudistusta on perusteltu keskittämisestä koituvilla hyödyillä. Pohjoismaita jossain määrin tunteva Jos de Blok suhtautuu sosiaali- ja terveyspalveluiden keskittämiseen yleisellä tasolla epäillen.
Keskittämisellä luodaan hänen mielestään paljon turhia rakenteita ja ylimääräisiä hallinnon tasoja. Se taas vähentää työntekijöiden vapautta ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön.
– Se on pahinta, mitä voi tehdä, de Blok sanoo – vaikkei Suomen sote-uudistuksen yksityiskohtia tunnekaan.
Hollannin lisäksi Buurtzorg toimii tai on aloittamassa toimintaa runsaassa kahdessakymmenessä maassa.
Myös kotimaassaan de Blok on kysytty konsultti. Toimitusjohtaja tapaa ja lobbaa terveysvakuuttajia sekä virkamiehiä ministeriöistä ja muista organisaatioista.
– Moni haluaa oppia meiltä. Minut palkataan puoleksi päiväksi ja sitten keskustelemme siitä, miten he voisivat aloittaa muutosprosessin. Ja näitä tapaamisia on myös muiden alojen kanssa, ei vain terveydenhuollon, de Blok sanoo.
De Blokin mielestä Buurtzorgin toimintamalli on käyttökelpoinen muuallakin kuin terveydenhuollossa, aina kouluista pankkeihin.
Yhtiön suosio onkin saanut monet jäljittelemään mallia, jossa työtä tehdään pienissä tiimeissä ja keskijohto poistetaan kokonaan. Ihan näin helppoa reseptiä työkulttuurin uudistamiseen ei de Blokin mukaan kuitenkaan ole.
– Jos ihmiset luulevat voivansa kopioida sitä, miten me teemme asiat, he pettyvät. Ei tätä voi kopioida sellaisenaan.
Buurtzorg on nimittäin perustajansa mielestä useamman asian summa. Yksi tärkeimmistä rakennuspalikoista on työkulttuuri: Osaavat ihmiset, jotka sitoutuvat työhönsä.
Eikä pomoista eroon pääseminen ole päätavoite, vaan väline siihen, että asiakkaita voidaan palvella paremmin.
Lue myös:
Näillä neljällä yksinkertaisella keinolla vanhusten kotihoitoa voidaan parantaa