Tänä viikonloppuna on juhlittu koulujen päättymistä, ja se on näkynyt myös Helsingin Tokoinrannassa. Vajaan tunnin kestoinen juoksumatka Eläintarhanlahden ympäristössä tuo ploggaajille etenkin ruokaan ja juomaan liittyvän saaliin, jonka erikoisuutena on metallinen postilaatikko.
– Tyhjiä karkkipusseja ja erilaisia kääreitä: kyllähän tästä huomaa selvästi, että eilen on vähän bailattu, Helena Marttila toteaa.
– McDonald's nousee sieltä ehdottomasti esiin – tupakantumppien ohella, Heini Sandén jatkaa.
– Roskista voi päätellä, että ilmeisesti täällä syödään ja juodaan paljon, ihan tässä rannan tuntumassa, Charlotta Enckell-Päätalo sanoo.
Muovin aikakausi huolestuttaa
Ploggaus eli roskajuoksu on rantautunut vähitellen Suomeenkin. Ideana on juosta ja poimia samalla roskia, eli yhdistää liikunta ympäristötekoon. Ruotsissa ploggauksesta on jo kasvanut trendi-ilmiö, Suomeen sitä on ollut tuomassa muun muassa Siivouspäivä-tapahtuma.
– Vuosi sitten ryhdyttiin uutisoimaan siitä, kuinka lähes 80 prosenttia kaikesta ikinä valmistetusta muovista on päätynyt luontoon. Tällainen uutisointi on herätellyt ihmisiä ja se on myös yksi syy siihen, miksi näitä ploggaus-tapahtumia on maailmalla ryhdytty järjestämään, Johanna Kohvakka Siivouspäivästä kertoo.
Atlantin jättiläismäinen muovijätepyörre havaittiin jo vuonna 1985, mutta se on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi. Asialle ei ole tehty mitään, ja sittemmin vastaavia pyörteitä on löydetty lisää.
– Tilanne ei ehkä ole vielä niin akuutti, että se vaarantaisi ihmisen olemassaoloa. Luulen, että vähitellen ryhdymme kuitenkin tajuamaan, että luonnon monimuotoisuuden kannalta tämä ei ole hyvä asia, Kohvakka jatkaa.
Kohvakan mukaan muovia tulee luontoon ja ympäristöön varsin yllättäviltä tahoilta.
– Länsimaissa mikromuovia päätyy eniten mereen hulevesien mukana esimerkiksi autonrenkaista, teiden pinnoitteista ja yleensäkin liikenteestä. Myös pyykkäämisen yhteydessä mereen joutuu mikromuovia.
Hälyttävät uutiset ovat tuoneet ihmisiä ploggauksen pariin, ja näin on käynyt myös Heini Sandénille.
– Etenkin merien roskatilanne on viime vuosina ollut hätkähdyttävää seurattavaa. Me emme halua, että tulevaisuuden Helsinki muuttuu samanlaiseksi paikaksi kuin Bali, jossa muoviroska peittää tällä hetkellä hiekkarantoja, Sandén sanoo painokkaasti.
Tokoinrannassakin on nähtävillä, että muovi ja muu roska on löytänyt tiensä myös mereen. Kepeästi keinuvilla aalloilla kelluu muovipusseja, erilaisia pakkauksia sekä kaljatölkkejä.
Esimerkiksi vesilinnut saattavat luulla muoviroskaa ravinnoksi, pistellä sitä poskeensa ja lopulta kuolla.
Roskaaminen on laiskuutta ja välipitämättömyyttä
Eniten Tokoinrannassa (ja joskus muuallakin pääkaupunkiseudulla) ihmetyttää se, että vaikka aluetta täplittävät lukuisat roskikset, niihin ei aina vaivauduta roskia viemään.
Esimerkiksi ploggaus-tapahtuman aikana rantaa pitkin käyskentelevä nuori mies heittää huolettomasti tyhjän tupakka-askin muovikelmuineen maahan, vaikka roskis sijaitsee näköetäisyydellä. Puistonpenkkien vierustoille taas on jätetty tyhjiä ruoka- ja alkoholipakkauksia.
– Ehkä se on tietynlaista välinpitämättömyyttä. Voidaan ajatella, että joku ne kuitenkin korjaa, Charlotta Enckell-Päätalo pohtii.
Heini Sandénin mukaan syy roskaamiseen voi olla myös etenkin kesäisessä Suomessa varsin yleinen humalatila.
– Sen voi päätellä täältä löytyneistä roskista. Humalassa tulee varmaankin roskattua helpommin.
Ympäristössä saattaa lojua ikävämpiä yllätyksiä kuin käytetty muovipussi tai hampurilaispakkaus.
– Itseäni häiritsee pienten lasten äitinä, kun maastosta löytyy ruisku. Itse asiassa näin on käynyt aina, kun olen plogannut. Se harmittaa kovasti, Helena Marttila toteaa.
Helsingissä on useita paikkoja, joihin käytettyjä ruiskuja voi palauttaa. Miksi niitä sitten löytyy usein pienten lasten leikkipaikkojen lähettyviltä?
– Oma veikkaukseni on laiskuus, se ruisku on niin helppo nakata maastoon. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen roskaamiseen. Tosin luulen, että tupakantumppien kohdalla kyse on tietämättömyydestä. Ihmiset luulevat, että ne maatuvat nopeasti, mutta niissähän on muovia ja erilaisia myrkkyjä, Marttila sanoo.
Itse asiassa tupakantumpin maatuminen kestää toistakymmentä vuotta.
Kestotuotteita ja lajittelua
Tokoinrannassa tapaamamme ploggaajat haluavat kannustaa myös muita ihmisiä ympäristötekoihin. Esimerkiksi Helena Marttila toimii tuoreen Zero Waste Finland -yhdistyksen puheenjohtajana. Sen ideana on jätteistä vapaa elämä.
– Tietenkin tuollaisen elämäntyylin viettäminen on nyky-yhteiskunnassa vaikeaa. Tärkeää on kuitenkin se, että jätteet edes lajiteltaisiin ja roskat vietäisiin roskikseen, se on se ykkösjuttu. Saippuan voi myös ostaa palana, kestotuotteita voi suosia ja take away -ruokaa ja kaikkea ylimääräistä voi yrittää välttää, Marttila luettelee.
Charlotta Enckell-Päätalo pyrkii lajittelemaan kaiken jätteen ja hyödyntämään kestokasseja muovipussien sijaan.
– Itse kuulin äskettäin, että esimerkiksi spagettia voi hyvin käyttää muovipillin sijaan, Enckell-Päätalo vinkkaa.
Entäpä sitten se ploggauksen liikunnallinen puoli? Ploggaukseen liittyvä kumartelu tuntunee ainakin reisilihaksissa.
– Tämä on kyllä tehokas liikuntamuoto, itse asiassa paljon tehokkaampi ja monipuolisempi kuin perinteinen juokseminen, Heini Sandén toteaa.
Heti ei tule ajatelleeksi, että ploggaus kohentaa myös käsivoimia.
– Yleensä lenkin loppupuolella roskasäkki alkaa painamaan niin paljon, että siinä saa samalla myös käsitreeniä. Valitettavasti roskatilanne on usein sellainen, Sandén summaa.
Lisää ploggauksesta Ylen Mennään metsään -kampanjassa.
