Susikannan painopiste on siirtynyt itäisestä Suomesta läntiseen Suomeen, jossa maaliskuussa oli noin 70 prosenttia Suomen susista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusimman kanta-arvion mukaan maaliskuussa 2018 Suomessa oli yhteensä 20 susilaumaa. Vuosi sitten 14.
Lisäksi Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvia rajalaumoja oli viisi.
Eniten susikanta on vahvistunut Pohjanmaalla, missä keskustelu susihavainnoista on käynyt tänä vuonna kiivaana.
Susien määrän kasvua läntisessä Suomessa selittävät Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan useat tekijät. Useimmat läntiseen Suomeen asettuneet susiparit ovat saaneet pentuja keväällä 2017.
Susien ravintotilanne on läntisessä Suomessa oleellisesti parempi kuin itäisessä Suomessa. Itäisen Suomen susimäärän vähenemisen syitä ei tiedetä.
Susilaumoja eniten lännessä
Läntisellä kannanhoitoalueella oli Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maaliskuussa 2018 16 susilaumaa. Susien kokonaismäärä oli yhteensä 108–122, kun se vuotta aikaisemmin oli 70–80.
Läntisen alueen susimäärä on kasvanut edellisestä arviosta noin kolmanneksella. Suurin muutos on Pohjanmaalla, missä susien määrä on kaksinkertaistunut.
Itäisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä yhdeksän laumaa, joista viisi asusti valtakunnan rajan molemmin puolin. Alueen kokonaissusimäärä oli pienetynyt 52–57 yksilöön, kun se vuotta aiemmin oli 75–90.
Poronhoitoalueella liikkui ainoastaan muutama yksittäinen susi.
Suomen susikannan kokonaismääräksi Luonnonvarakeskus arvioi 165 - 190 sutta, jossa on vajaa kymmenys enemmän kuin vuotta aiemmin. Viime vuoden kanta-arviossaan Luke määritteli Suomen susikannan kooksi 150–180 sutta.
Tämän vuoden määrään on laskettu puolet itärajan molemmin puolin sijoittuvilla reviireillä elävistä susista kuten aiemmissakin kanta-arvioissa on tehty. Kun myös rajareviireillä elävät sudet lasketaan Suomen susikantaan, susien kokonaismääräksi saadaan 180–205 sutta.
Maaliskuun susikanta edustaa metsästyskauden jälkeistä tilannetta, jolloin susien määrä on alhaisin. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä suden pennut syntyvät huhti-toukokuussa.
Ensimmäistä kertaa pentuja saava naaras synnyttää keskimäärin 3,7 pentua ja vanhemmat naaraat yleensä hiukan enemmän.
Suden kanta-arvioon tehty maaliskuun tilanteen pohjalta, koska silloin on kattavimmat aineistot arvion tekemiseen. Lumipeitteen ansiosta saadaan runsaasti jälkihavaintoja sekä uloste- ja virtsanäytteitä DNA-analyyseihin.
Suden kannanhoidollinen metsästys toteutettiin vuosien 2015-2016 talvina. Vuonna 2016 ammuttiin 43 sutta, mutta kokonaisuudessaan kanta väheni 78:lla eläimellä. Metsästystä arvosteltiin siitä, että liian monta laumaa johtavaa alfayksilöä kuoli.
Laitilan Kaivolassa pikkulapsia ei päästetä yksin pihalle
Lounais-Suomessa susikanta on kasvanut viime vuosina. Tiheään asutulla alueella susista tehdään näkö- ja jälkihavaintoja päivittäin.
Laitilan Kaivolassa tilanne kärjistyi niin paljon, että neljä pienten lasten vanhempaa ja isovanhempaa jätti keväällä adressin maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle, jossa vaadittiin muutosta susipolitiikkaan.
Tuloksena oli suojelijoiden moitesoittelua laitilalaisille. Kahden pienen lapsen äiti Susanna Arvela-Jalonen on tuohtunut. Hänen mukaansa maalta kyllä halutaan luomutuotteita syötäväksi, mutta kuka ne viljelee, jos pelätään asua siellä.
Kaivolan kylä ei ole mikään uinuva vanhusvoittoinen taajama, vaan sinne on aktiivinen kyläyhdistys houkutellut lapsiperheitä.
Nyt kaivolalaisia kuitenkin vaivaa pelko. Pieniä lapsia ei uskalleta jättää yksin pihalle leikkimään ja marjastusreissut ovat lyhentyneet kylän laitamille. Vanhempia hirvittää, kun koululaiset pyöräilevät susien kanssa samoilla reiteillä.
– Ihmiset ei uskalla enää pikkulapsia päästää yksin pihalle, vaan aina täytyy olla vahdissa joku, koska ei tiedä, mistä ne tulee ja koska ne tulee. Kaivolan kylässäkin kolmen vuoden aikana ei ole yhtään semmosta taloa, ettei susi olisi pihalla käyny, sanoo Kari Jalonen.
Jalonen toimii myös paikallisena petoyhdyshenkilönä ja hänen riistakameraansa on tallentunut lukuisia susikuvia viime vuosien aikana.
Susihavaintoja tehdään jatkuvasti, mutta vahingot ovat jääneet vähäisiksi. Yksi koira ja jokunen lammas on tapettu, kun susille riittää syötävää alueen peuroista.
– Ne ovat aika kilttejä susia ollut kyllä, ettei ole mitään enempää riehuneet eikä peljätelly ihmisiä. Mutta kuitenkin kylän naisväki, kun marja-ajat tulee ja muutenkin, he ovat hyvin lähellä kylän reunoja. Ei mennä kauas metsään enää marjallekaan, ei uskalleta. Pelko on kaikilla, kuvailee Kaivolan tilannetta Kari Jalonen.
Sudenkaatolupia ei heltiä helpolla
Vaikka susihavainnot ovat arkipäiväisiä Laitilassa, lupaa pihakäyntejä tekevien eläinten poistamiseen ei saa. Laitilan seudun riistanhoitoyhdistyksen kaatolupa-anomus tyssäsi jo alueelliseen riistakeskukseen.
Susihavainnoista on ilmoitettu muutaman kerran poliisille, mutta he eivät ole vaivautuneet paikan päälle. Sudet vaihtavat maisema niin äkkiä, että niitä tuskin olisi enää näkyvissä poliisin ehtiessä paikalle.
Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Miika Yli-Karro kertoo, että metsästäjien kapinahenki kuohahti alkuvuodesta ja he kieltäytyivät kirjaamasta susihavaintoja Tassu-järjestelmään. Tassu on suljettu tietokanta, jonka havaintotietoja Luonnonvarakeskus hyödyntää susiarvioissaan. Merkintöjä siihen tekevät petoyhdyshenkilöt.
Metsästäjien luottamus Luken arvioihin on matalalla, koska heidän havainnoillaan ei tunnu olevan merkitystä kanta-arvioihin.
– Aikuisia susia on todettu, että olisi 20. Siihen kun, tulevat pennut päälle, niin puhutaan 25–26 suden määrästä, Miika Yli-Karro kertoo.
Kanta on kasvanut Laitilan seuduilla muutamassa vuodessa ja sitä on käynyt arvioimassa myös Luonnonvarakeskuksen Antti Härkälä. Kaivolan lähisuolla hän arvioi talvella olleen kahdeksan suden lauman, kertoo Kari Jalonen.
Sekä Jalonen että Yli-Karro hyväksyvät sudet Suomen luontoon kuuluviksi, mutta kyliin ne eivät kuulu.
– Kyllä susi tänne kuuluu, ei se siitä ole kiinni. Mutta näin ihmistiheillä alueilla niin ei ei. Tämä on käsittämätön yhtälö, puistelee päätään Miika Yli-Karro.
Kari Jalosen mukaan nykyinen karkoituspuuhastelu ei auta.
– Pitäisi riittää, että soittaa poliisille ja poliisi antaa heti luvan, että saa poistaa. Eikä ruveta mitään kikkailemaan ja häätämään niitä. Se on lasten leikkiä. Kyllä täytyy olla selvempää tuo homma, että miten tehdään, kun susi ei kylään kuulu.
Luonnonvarakeskuksen raportti luettavissa allaolevasta linkistä. (lisätty 6.6. 14:39)
LUKE: Susikanta Suomessa maaliskuussa 2018
Lue myös
Pekka Juntin kolumni: Susivihan anatomia – kaikki tietävät, että susia tapetaan salaa
Pelkoa, vihaa ja suojelua: Seitsemän kysymystä ja vastausta susista
Sudet tappoivat kaksi koiraa – Ruokolahdella ollaan valmiudessa eläinten karkottamiseen