YLITORNIO Tuossapa sopiva talon paikka, mietti Antti-Jussi Yliharju juuri ostamallaan tontilla kuusi vuotta sitten. Myöhemmin hän tosin oppi, että taloa ei kannata rakentaa tontin matalimpaan paikkaan.
– En tiennyt talon rakentamisesta mitään. Hullunahan minua pidetään, Yliharju nauraa.
Talo seisoo nyt tontin korkeimmalla kohdalla.
Turussa syntynyt Antti-Jussi Yliharju, 41, ja hänen japanilainen vaimonsa Katsumi Yliharju, 37, rakentavat Ylitornion Raanujärvelle omavaraista elämää, jonka keskuksena vanhoista hirsistä ja kierrätysmateriaaleista rakentuva ekotalo toimii.
Yliharju on joutunut tekemään monta työvaihetta itse kokeilemalla, sillä kirjoitettua tietoa perinnetalon rakentamisesta on rajallisesti.
Oman haasteensa tuo ajatus omavaraisuudesta.
– Työtä riittää, mutta mieluiten teen jotain ihan omanlaista, Yliharju sanoo.
Hirret 1800-luvulta, tekniikka tätä päivää
Ekotaloprojekti alkoi vanhasta kivijalasta, jota Antti-Jussi Yliharju etsi tulevan kodin perustaksi. Kivijalka löytyi ja siitä tehtiin kaupat.
Käsinveistetyn graniittisen kivijalan mukana tuli loputkin talosta: hirsikehikko, kattotuolit, vanhat ikkunat ja ovet. Vähän erilainen talopaketti.
– Tämä on Tervolan Kaisajoen vanha kyläkoulu, Yliharju kertoo yli satavuotiaan talon suuressa pirtissä.
Antti-Jussi Yliharju on ammatiltaan muotoilija. Hän johtaa talvisin isoja lumirakennusprojekteja ja on kiinnostunut siitä, miten asiat toimivat, tai miten vaikkapa talo rakennetaan.
– Lähdin rakentamaan tätä taloa kuin isoa veistosta.
Tontin perhe osti vasta talokauppojen jälkeen. Ensimmäisenä ruvettiin etsimään vanhaa kaivoa, josta saataisiin taloon vesi.
– Antti ei saanut nukuttua, kun ei tiennyt, missä kaivo on, Katsumi Yliharju kertoo huvittuneena.
Mies kuljeskeli tontilla ja teki koekaivauksia sinne tänne, mutta kaivoa ei löytynyt.
Viimein tontille käveli entinen kyläläinen, jolle metsittynyt pihapiiri oli lapsuudesta tuttu. Hän harppoi määrätietoisin askelin keskelle kuusikkoa.
– Sieltä se kaivo löytyi. Hän käveli suoraan oikeaan paikkaan, Antti-Jussi Yliharju kertoo.
Nyt kaivo on kunnostettu perheen käyttöön. Kaivosta tulee vesi sisälle taloon vain keittiöön, kylpyhuoneeseen ja vessaan, jotka sijaitsevat kaikki talon samassa nurkkauksessa. Vuodon sattuessa ongelma on helppo paikantaa.
Kaupungissa omavaraisuus on hankalampaa
Tällä hetkellä Yliharjut asuvat vuokralla Raanujärven kyläkoulun päätyasunnossa. Lapset Miija, 9, Aatu, 7, ja Katariina, 4, kulkevat pihan poikki päiväkotiin ja kouluun, jossa on vain 16 oppilasta.
Uuden talon rakennustyömaalle on metsän läpi alle sata metriä. Vaikka unelmien ekotalo ei ole vielä valmis, perhe on ottanut Raanujärvellä ison harppauksen kohti omavaraista elämää.
– Kaupungissa ekologisesti eläminen oli hankalampaa. Täällä olemme saaneet opetella omavaraisuuteen pikkuhiljaa, Antti-Jussi Yliharju sanoo.
Yliharjut tapasivat 17 vuotta sitten Katsumin kotikaupungissa Japanin maaseudulla, lähellä Tokiota. Suomalainen reppureissaaja istui tavanomaista iltaa karaokebaarissa viettäneen naisen viereen.
– Minulla oli aikoinaan suomalainen kirjekaveri Koskenkorvasta. Oli hauska sattuma, että Antti istui juuri minun viereeni, Katsumi kertoo.
Suomalainen reppureissaaja Antti-Jussi istui karaokebaarissa Katsumin viereen.
Häitä juhlittiin Hokkaidossa vuosi ensitapaamisen jälkeen ja neljä vuotta myöhemmin Yliharjut muuttivat Suomeen.
Lappiin he tulivat Antti-Jussin kesätyön perässä ja jäivät, kun molemmille löytyi opiskelupaikka Lapin yliopistosta Rovaniemeltä. Raanujärvelle Yliharjut muuttivat, koska halusivat pois kaupungista ja koulun päätyasunto tuli sopivasti vuokralle.
Ennen Suomeen muuttoa Antti-Jussi Yliharju oli asunut ulkomailla 19-vuotiaasta lähtien ja hänellä oli tarve löytää maailmasta oma paikka.
– Minulla ei ole ollut juuria missään. Haluan tarjota ne omille lapsilleni.
24-metrinen tuulivoimamasto ja 12 aurinkokennoa
Kaivon löytymisestä on nyt kuusi vuotta. Sittemmin Yliharjun isäntä on perehtynyt perinnerakentamisen yksityiskohtiin vaihe vaiheelta päivätyönsä ohessa. Hän opettaa teollista muotoilua Lapin yliopistossa, 60 kilometrin päässä Raanujärveltä.
Katsumi Yliharju puolestaan on huolehtinut lastenhoidosta ja Kassun kodista, pienestä majoitusyrityksestä, joka toimii perheen kodin alakerrassa.
Kassun koti majoittaa japanilaisia vieraita ja tarjoaa heille tavallisia suomalaisia elämyksiä, kuten marjastusta, sienestystä, sukan kutomista, patikointia ja hiljaisuutta.
Japanin suurkaupungista tulevalle pikkuruinen Raanujärvi itsessään on elämys.
– Monet haluavat laittaa meidän kanssa ruokaa tai käydä mustikassa. Yksi vieras vietti melkein koko lomansa vattupuskassa talon takana, koska rakasti vadelmia, Yliharjut kertovat.
Matkailutoiminnan ohessa tekstiilisuunnittelijaksi opiskellut Katsumi on harjoitellut perinnekäsitöitä. Työhuoneesta löytyvät niin kangaspuut kuin rukkikin. Ja paljon erivärisiä, kasveilla ja marjoilla värjättyjä lankoja.
Talonrakennuksessa seuraava vaihe on omavaraisen sähköjärjestelmän viimeistely. Hybridijärjestelmän on määrä toimia tuulivoimalla ja aurinkoenergialla. Aggregaatti pärähtää käyntiin silloin, kun edellä mainittujen teho ei riitä lataamaan akkuja.
Talvella pelataan sitten vähän vähemmän pleikkaria.
Antti-Jussi Yliharju
24-metrinen tuulivoimamasto odottaa pystytystä talon takana.
– Maston tulee olla tarpeeksi korkealla, että varmasti tuulee. Meillä on yksi turbiini ja toinen hankitaan myöhemmin.
Aurinkopaneelit toimivat jo ja niillä pärjätään hyvin pohjoisen valoisten kesien yli.
250 watin aurinkokennoja on 12. Osan niistä Antti-Jussi suunnittelee asentavansa räystään alle, talon seinälle, kuten Japanissa on tapana.
– Sapporossa, joka on maailman lumisinta seutua, kennoja on talojen seinällä, jolloin niitä ei tarvitse olla koko ajan puhdistamassa lumesta.
Perhe on varautunut siihen, että sähköjärjestelmä vaatii parantelua vielä käyttöönoton jälkeenkin. He ovat myös laskeneet, että olennaisinta omavaraisella sähköjärjestelmällä elämisessä on, että minimoi oman sähkönkulutuksen.
– Talvella pelataan sitten vähän vähemmän pleikkaria, isäntä virnuilee.
Vadelmanlehti on parasta karkkia
Turun betonilähiössä kasvanut Antti-Jussi Yliharju koki ekoherätyksen Walesissa, jossa hän perehtyi kestävään muotoiluun. Nykyään ajatus ekologisesta elämäntyylistä ulottuu myös ravintoon ja lähipitseria on vaihtunut lähimetsän antimiin.
Katsumin lapsuudenkodissa on aina eletty osittain omavaraisena.
– Japanissa on tapana kerätä keväällä luonnon antimia, Suomessa villivihannesten kerääminen ei ole vielä niin tavallista, Katsumi miettii.
Myös lapset ovat oppineet syömään villivihanneksia. Karkin sijasta Yliharjuilla herkutellaan vadelmanlehdillä, jotka ovat Katsumin mukaan todella makeita.
Keväällä kerätään kuivattavaksi myös koivun- ja viinimarjanlehtiä. Nokkosta poimitaan uuden talon tontilta löytyvän kuusivanhuksen alta. Maitohorsmaa puolestaan dippaillaan muiden vihannesten mukana hunajalla ja misotahnalla maustettuun majoneesi-dippiin.
Japanissa käydessään perhe herkuttelee myös saniaisilla, joista kotkansiipi on myrkytön.
– Ne näyttävät kameleontin hänniltä ja koostumus on kuin katkaravulla, Antti-Jussi innostuu ja muistuttaa vielä, että saniaiset ovat kotkansiipeä lukuunottamatta myrkyllisiä.
Japanissa kotkansiipeä poimitaan mahdollisimman varhain keväällä, kun ne ovat vain 8-10 sentin korkuisia. Ensin katkaistaan pois varren tumma ja kova osa, joka pestään ja liotetaan vedessä.
– Sitten ne paistetaan voissa pannulla kuin sienet. Suolaa, pippuria, soijakastiketta, ehkä valkosipulia. Syödään riisin kanssa, Yliharjut vinkkaavat.
Se oli kauhea kulttuurishokki, kun Rovaniemellä söin kebabia.
Katsumi Yliharju
Antti-Jussi Yliharju oli aiemmin nirso. Ruoasta mies kiinnostui ensimmäisen kerran armeijaiässä, kun tupakaveri kokkasi siihen aikaan harvinaista herkkua nuudelia. Hän muistaa myös, millainen herkullinen ruokamaailmoja avaava elämys oli, kun Turkuun avattiin ensimmäinen kebabravintola.
Katsumiin ensimmäinen kebabannos ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta.
– Se oli kauhea kulttuurishokki, kun Rovaniemellä söin kebabia. Kauhea kasa ruokaa ja kaikki sekaisin, Katsumi selittää.
Japanissa ruoan ulkonäkö ja koostumus ovat yhtä tärkeitä kuin ruoan maku. Jokainen, joka on nähnyt kauniisti asetellut sushiannokset, voi vain kuvitella, miltä liha-ranskalais-mättö soosilla ja salaatilla japanilaisen silmiin näyttää.
– Japanissa syödään kalamaria, joka ei maistu millekään, mutta joka tuntuu miellyttävältä suussa, sitä on mukava syödä, Antti-Jussi kertoo esimerkkinä.
Antti-Jussi Yliharjun mielestä Japaniin ei kannata edes matkustaa, jos ei ole valmis syömään paikallisia ruokia.
– Ruoka on tärkeä osa japanilaista kulttuuria. Tutustuin vuodenaikojen mukaan syömiseen Japanissa, mies sanoo ja hämmentää hellalla porisevaa korvasienikeittoa.
Sesonkien mukaan syöminen on Yliharjuillakin ekologisemman ruokavalion perusta. Korvasientä syödään alkukesästä, kun kangasmetsät ja hakkuuaukeat tarjoavat herkkua ilmaiseksi.
Kalaa perhe saa tutulta kalastajalta. Naapurin verkoilla nousee lähijärveltä kuhaa, ahventa, haukea ja madetta.
– Madetta ei täällä juuri syödä, joten naapuri tuo ne meille. Se on yksi parhaan makuisia kaloja.
Antti-Jussi aikoo opetella metsästämään, kun talokiireet helpottavat. Metsästää voisi ainakin lintuja, mahdollisesti jäniksiä ja ehkä hän pääsisi mukaan hirviporukkaankin. Taloon on jo tulossa irlanninsetteri, jonka voisi opettaa seisomaan lintua.
Edullista ja terveellistä ekoelämää
Kun asuu kaukana kaupungista, tulee käytyä harvemmin kaupassa. Yleensä Yliharjun perheen ruokaostokset hoitaa Antti-Jussi, Katsumin tekemän kauppalistan mukaan.
Elämäntyyli vaatii suunnitelmallisuutta.
– Ostamme suuria määriä. On tässä sekin, että kun ei pääse illalla kioskille, niin ruvetaan tekemään itse.
Kun Yliharjut asuivat Japanissa, heillä ei ollut varaa pastaan tai mysliin, jotka ovat Japanissa kalliita.
– Antti tykkää lasagnesta, joten meidän piti opetella tekemään itse pastaa, Katsumi kertoo.
Nykyään Yliharjuilla valmistetaan myös mädätettyä soijapapua, nattōa. Se on perinteinen japanilainen ruoka, joka tehdään hapatetuista soijapavuista. Juustoiselle umamille maistuvasta proteiinipitoisesta ruoasta tehdään esimerkiksi misotahnaa.
Samurait kehittivät ruoan sotareissulla vahingossa, kun laittoivat riisinkortteeseen käärityt soijapavut satulan alle.
Antti-Jussi Yliharju
Nattōn alkuperä juontaa samuraiden aikaan.
– Samurait kehittivät ruoan sotareissulla vahingossa, kun he laittoivat riisinkortteeseen käärityt soijapavut satulan alle. Päivien kuluessa, kun ei ollut enää muuta syötävää, haisevat pavut kaivettiin satulan alta ja syötiin, Antti-Jussi kertoo.
Terveellisyys on yksi syy omavaraiseen ja luontoa kunnioittavaan elämään. Varsinkin lasten syntymisen jälkeen Yliharjut alkoivat kiinnittää enemmän huomiota ravintoon.
– Ihmiset ovat aina eläneet asioilla, jotka löytyvät läheltä ja he ovat olleet terveitä. Olen käynyt Okinawassa, jossa eletään pisimpään maailmassa. Kaikilla on siellä oma kasvimaa, Antti-Jussi sanoo.
– Iso syy elämäntapaan on myös se, että on halvempaa elää näin.
Kompostikäymälä ja ulkosauna
Ekologisesti eläminen ei ole helppoa, sillä nykyinen systeemi ei varsinaisesti kannusta omavaraisuuteen. Ruokavalioonsa voi toki vielä vaikuttaa, mutta talonrakentamisen kohdalla kuvaan astuu byrokratia.
– On tämä ollut välillä kauheaa taistelua. Missään ei oteta esimerkiksi huomioon, että tuotamme taloon sähkön itse. Esimerkiksi vanhat ikkunat eivät käy.
Seinässä on ilmasulkupaperina Raanujärven paperinkeräyslaatikosta poimittua Lapin Kansaa.
Yliharjut ovat halunneet rakentaa talon ilman muovia.
Seinässä on hirttä vasten puukuitulevyä ja ilmasulkupaperina Raanujärven paperinkeräyslaatikosta poimittua Lapin Kansaa. Puukuitulevyn päälle Antti-Jussi Yliharju suunnittelee laittavan pinkopahvin. Näin seinässä on vain yksi rakennusaine, puu. Silloin se käyttäytyy niin kuin pitääkin.
Vaikka pariskuntaa pidetään vähän hulluna, ovat he saaneet osakseen myös ihailua.
– Ihmiset ovat sanoneet, että hyvä, kun joku tekee. Että kaikkea ei pidäkään hyväksyä kyseenalaistamatta.
Ensirakentajien onni on ollut, että he eivät ole työvaiheisiin ryhtyessään tienneet, kuinka kova homma kussakin pikku projektissa on.
Jo uuni itsessään on taideteos.
Oli vaikea löytää muuraria, joka lähtisi tekemään perinteisen uunin perustuksia myöten. Lopulta tuli suositus paikallisesta muurarista, joka innostui projektista, jossa saisi rakentaa uunin alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan.
Rovaniemeläinen muurari Reijo Ojanperä rakensi uunia puoli vuotta. Antti-Jussi Yliharju toimi apupoikana ja kantoi tiiliä sisälle sitä mukaa, kun muurarimestari käski.
– Uuninpohjan valoin itse. Se on ollut ehkä kaikkein kamalin työvaihe taloa rakentaessa.
Uunin pohja nieli valtavan määrän betonia, eikä työtä voinut jättää kesken, ettei pohja jämähdä ennen aikojaan. Hän muistaa pukanneensa kottikärryllä betonia aamukolmeen saakka.
– Nyt ymmärrän, miksi betoniautoa käytetään, mies sanoo ja puistelee päätään.
Kova työ kannatti, sillä uunista tuli komea ja se toimii niin kuin pitääkin. Leivinuuni, takka ja puuhella kierrättävät lämpöä uunin sisään, eikä energiaa kulu hukkaan. Myös hellan päällä oleva huuva on suunniteltu niin, että se varaa tehokkaasti lämpöä.
Ruoanlaittoa varten pirtin keittiönurkkaukseen on jätetty tilaa kaasuliedelle. Isäntä on luvannut hankkia myös ison ja hienon tiskikoneen, joka nykyisestä asunnosta puuttuu. Myöhemmin taloon asennetaan aurinkokeräin käyttöveden lämmittämiseksi.
Kompostikäymälän kiinteä aines kompostoituu mullaksi.
Talon valtava pirtti on toiminut vanhan kyläkoulun luokkahuoneena. Huonekorkeus on ainakin 3,5 metriä. Luokkahuone on rakennettu yhden hirren verran korkeammaksi kuin muut tilat, ilmeisesti ilmanvaihdon takia.
Talon toisessa päädyssä on iso kamari, jossa on oma varaava tulisija. Sen vieressä on eteinen, josta aukeavat ovet kodinhoitohuoneeseen, kylpyhuoneeseen ja vessaan.
Vessa on kompostikäymälä, joka erottelee juoksevan ja kiinteän tavaran. Neste menee 5000 litran umpisäiliöön ja kiinteä jäte jää kompostikäymälän sisään. Pöntöstä menee ulos tuuletusputki, joka pitää hajut loitolla ja kuivattaa kiinteän jätteen. Kiinteä aines kompostoituu mullaksi.
Taloon on rakennettu harmaavesisuodatin. Sisälle tulee tavallinen suihku, mutta peseytyminen hoidetaan pääosin pihalle rakennettavassa ulkosaunassa.
– Kosteusongelmia tuli vasta, kun alettiin rakentaa saunoja sisälle taloihin. Ja kun vesi ei tule hanasta, huomaa paremmin paljon sitä kuluu, Antti-Jussi Yliharju miettii.
Saunalle on jo katsottu paikka kasvimaan ja talon välistä.
Raanujärvellä ei ole mitään ja siellä on kaikki
Yliharjut elävät lappilaisella pikkukylällä kansainvälistä arkea. Kaikki perheenjäsenet puhuvat japania ja suomea. Kieltä vaihdetaan sujuvasti joskus kesken lauseen.
Naapurit ovat sveitsiläisiä ja juuri raivatulle omakotitaloalueelle on muuttamassa ainakin yksi kanadalainen pariskunta. Myös Kassun kotiin saapuvat matkailijat tuovat tuulahduksen maailmalta ja Japanin vähän lähemmäksi Suomea.
Katsumin isä kävi viime keväänä ensimmäistä kertaa Suomessa. Se oli vaarin ensimmäinen ulkomaanmatka ja samalla ensimmäinen lentomatka, eikä hän ollut nukkunut lentokoneessa silmäystäkään.
Raanujärvelle päästyään Japanin isoisä oli kuin kotonaan. Hän kuljeskeli luonnossa ja kertoi lapsenlapsille, että keväällä maasta pilkistävä peltokorte on herkkua ja sitä lapset kantavat edelleen äidille valmistettavaksi.
Vessan lattiaan on asennettu lattialämmitys, jos energia joskus riittäisi sellaiseen luksukseen.
Antti-Jussi Yliharju
– Pitkän ja pimeän talven jälkeen on ihanaa, kun luonnossa on taas kaikkea poimittavaa, Katsumi sanoo.
Yliharjut eivät elä yltäkylläisyydessä, mutta heiltä tuntuu löytyvän kaikkea.
Koulu on aivan kodin vieressä, tiivis kyläyhteisö pitää huolen omistaan ja valokuitua riittää moderniin tarpeeseen. Kaapit ovat pullollaan yrttejä, vihanneksia, marjoja ja erilaisia itsevalmistettuja ruokia. Pian valmistuu myös unelmien ekotalo.
– Tämä on laadukasta elämää, kun saa asua ja elää näin. Jo se on itsessään arvokasta. Näin tuntee elämän rikkaaksi.
Talo valmistuu ehkä jo jouluksi, ehkä ensi vuonna. Se ei tunnu olevan pariskunnalle niin tärkeää, sillä Yliharjut suhtautuvat omavaraisen elämän rakentamiseen niin kuin tähänkin asti: oppimiskokemuksena.
He ovat varautuneet siihen, että ekotalo vaatii vielä käyttöönoton jälkeenkin paljon työtä - ja suhtautuvat tulevaisuuteen varovaisen toiveikkaasti.
– Vessan lattiaan on asennettu lattialämmitys siltä varalta, että energia joskus riittäisi sellaiseen luksukseen, Yliharjun isäntä sanoo ja hymyilee leveästi.
