Avoin tiede, joka sallii kenen tahansa lukea tutkijoiden julkaisuja, on muuttunut vaaran paikaksi tieteentekijöille. Tutkijoiden sähköpostiin tulee jatkuvana virtana julkaisutarjouksia ties minkälaisista paikoista, jotka lupaavat avointa julkaisua. Jos näihin tarttuu, luvassa voi olla ongelmia.
Epärehellisiä toimijoita on moneksi, kirjoittaa Anna-Sofia Ruuth Vastuullinen tiede -verkkosivuilla maaliskuussa julkaistussa Kuinka välttää saalistajajulkaisuja? -artikkelissaan.
Käytännössä hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun luvataan todella nopeaa julkaisua open acces- eli avoimesti kaikille. Tieteelliselle julkaisemiselle kuuluvaa vertaisarviointia ei ole, tai se luvataan nopeasti. Julkaisemisen hinta on myös alhainen huippujulkaisuihin verrattuna.
Osa lehdistä toimii harmaalla alueella julkaisemalla kiistanalaisia artikkeleita, joissa esitetyt tulokset ovat huonosti perusteltuja. Tutkijoille tarjotaan myös osallistumisia olemattomiin konferensseihin ja pyydetään 300–500 euron osallistumismaksua.
Taas yksi tarjous
Tampereen teknillisen yliopiston kirjaston johtava tietoasiantuntija Susanna Nykyri pyörittelee käsissä printattua sähköpostia. Hieman maailmaa syleilevästi nimetty International Journal of Current Advanced Research -julkaisu haluaisi häneltä artikkelin.
Hiukan kummastuttaa, kun kirjoituksen aihetta ei edes haluta tietää, penätään vain nopeasti lähettämään artikkeli eteenpäin.
– Tässä ei kysytä yhtään sitä, mitä minulla olisi heille tarjota, vaan suoraan lähdetään tarjoamaan sitä, mitä kautta voin lähettää käsikirjoitukseni heille.
Nopea julkaisuaikataulu myös hämmästyttää.
– He ovat julkaisemassa seuraavan numeronsa jo tässä kuussa, eli aika haipakkaa meinaavat vertaisarviointiprosessin hoitaa, koska yleensä siinä menee minimissään kuukausi.
Nykyri kertoo eri julkaisijoiden taustojen selvittämisen olevan nykyään jokapäiväistä työtä. Omassa yliopistossakin joku aina haksahtaa houkuttelevaan kansainväliseen julkaisutarjoukseen.
– Ikävä on todeta, että kyllä meillä TTY:lläkin on näitä yksittäistapauksia vuosittain. Voidaan sanoa ehkä yksi viiva kolme, Susanna Nykyri sanoo.
Kyseessä on useimmiten nuori tutkija, joka ei vielä tunne tarkkaan julkaisukäytäntöjä. Tai sitten on kiire saada artikkeliväitöskirjaan julkaisuja, jotta tohtorinväitös onnistuisi. Tällöin tulee ongelmia.
– Katsotaan, että mihin tämä ihminen on sitten jo sitoutunut. Mihin pystymme vaikuttamaan ja saadaanko artikkeli vedettyä pois, jos ollaan vielä accepted manuscript (hyväksytty käsikirjoitus) –tilassa, eikä sitä ole julkaistu.
– Mutta sitten ongelma onkin isompi, jos se on menty julkaisemaan ja on ajateltu, että se olisi osa väitöskirjaa. Siinä ollaan isommissa ongelmissa, koska väitöskirjajulkaisun osaksi tällaisia ei kyllä yleensä hyväksytä, Susanna Nykyri sanoo.
Väärässä paikassa julkaistuja artikkeleja ei yleensä liitetä tieteentekijän julkaisuluettoon, jonka perusteella häntä arvioidaan esimerkiksi hakuprosesseissa. Samalla kyseenalaistuu myös tutkijan oma harkintakyky.
Saalistajajulkaisujen määrä kasvaa koko ajan
Tilanne on muuttunut viime aikoina, sillä saalistajulkaisujen määrä on räjähtänyt kasvuun vuoden 2012 jälkeen.
Tampereen yliopiston vararehtori Seppo Parkkilan mukaan sähköposti tulvii hänellekin tarjouksia jopa meijerialaan viittaavista, oudoista julkaisuista, vaikka Parkkilan professuuri lääketieteessä on anatomia.
– Se on hyvä bisnes, joka tuottaa tietysti tuloja näille saalistajajulkaisijoille, ja tämä on varmasti se suurin syy, Seppo Parkkila sanoo.
Hän ohjeistaakin pysyttelemään tunnettujen julkaisijoiden parissa, vaikka normaalin parin tuhannen euron sijaan tarjottaisiin julkaisumahdollisuutta muutamalla kympillä. Tutkijat ovat joutuneet maksamaan jo pitkään, jotta ovat saaneet artikkeleitaan esille. Meriitti kasvaa, jos saa artikkelinsa kansainväliseen huppujulkaisuun.
– Näin on toimittu vuosikymmenten ajan ja julkaisijat ovat maksaneet omista julkaisuistaan. Tässä tapauksessa nämä saalistajajulkaisijat hyvin aggressiivisesti houkuttelevat julkaisemaan heidän lehdissään, ja se suuri ongelma on se, että heillä tyypillisesti ei ole tieteellistä vertaisarviointia siinä määrin kuin kunnollisissa tieteellisissä julkaisusarjoissa on, Parkkila kuvailee.
Suomalaistutkijoiden apuna on Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä julkaisufoorumi, jossa eri artikkeleja julkaisevat lehdet tai kustantamot on pisteytetty. Näiden pisteiden mukaan tutkimustuloksista jaetaan myös rahaa yliopistoille.
Laajemmin avoimen julkaisun kustantamoita ja lehtiä on luokiteltu DOAJ:n sivuilla, joilta löytyy luettelo avoimen julkaisun nimikkeistä, mutta myös musta lista saalistajajulkaisijoista. Alalla toimii myös kaupallisia yhtiöitä. Tätä asiaa ovat selventäneet Mika Holopainen, Marjo Kuusela ja Markku Roinila artikkelissaan journal.fi-sivulla.
Coloradon yliopiston kirjastovirkailija ja apulaisprofessori Jeffrey Beall piti aiemmin mustaa listaa saalistajajulkaisuista vuodesta 2009. Se katosi, kunnes vastaava lista ilmestyi uudelleen näkyviin. Bealliä syytettiin rikollisesta toiminnasta, mikä sai listan katoamaan.
Who's Afraid of Peer Review?
Science-huippujulkaisun kirjeenvaihtaja John Bohannon testasi saalistajajulkaisuja lähettämällä heppoisen artikkelin useaan eri paikkaan. Operaatio Who's Afraid of Peer Review? tuotti mielenkiintoisen tuloksen.
Tekaistun artikkelin aiheena oli mullistava syöpälääke, jonka tuloksista nyt kerrottiin. Sitä tarjottiin julkaistavaksi yli kolmeensataan eri paikkaan ja 60 prosenttia hyväksyi sen julkaistavaksi, vaikka artikkelin tutkimustulokset olivat tuulesta temmattuja. Ne olisi ollut helppo osoittaa vääräksi, jos vertausarviointia olisi ollut.
Tampereen yliopiston vararehtori Seppo Parkkilan mukaan monen saalistaja- tai petojulkaisun jäljet johtavat Intiaan. Internetin sivuilla voi törmätä hyvin erilaisiin valejulkaisuihin.
Osa on täydellisesti tekaistuja sivustoja, joilla on usein hyvin yleisesti tieteeseen viittaava nimi. Oma lukunsa ovat tieteellisten julkaisujen vaikuttavuutta kuvaavat valesivut.
Kokonaan kaapattuja lehtiä on ollut esimerkiksi islantilainen jäätikköjen tutkimusta seuraava Jökull. Kaapatussa versiossa luvattiin julkaista paljon muutakin, mutta sivusto näytti hyvin uskottavalta.
Nopea julkaisu, pikainen vertaisarviointi, epämääräinen toimituskunta ja halpa open access -julkaisuhinta ovat hyvin tyypillisiä piirteitä tarjouksista, joita satelee suomalaisten tutkijoiden sähköposteihin päivittäin. Suurin osa näistä Dear scientist -posteista menee suoraan roskakoriin.
Mutta maailmassa julkaistaan vuosittain pari miljardia tiedeartikkelia, joista yli 40 000 päätyy myös saalistajulkaisuihin.
Suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut julkaisevat vuosittain noin 30 000 tieteellistä artikkelia, jos mukaan lasketaan vertaisarvioimattomatkin julkaisut.
Tutkija maksaa useimmiten
Tiedejulkaisemisen on arvioitu maksavan maailmanlaajuisesti tutkijoille kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Jos ja kun osakin siitä päätyy valejulkaisujen tekijöille, niin intialainen tai muunmaalainen tekijä on siitä tyytyväinen.
Oma lukunsa ovat isot tiedekustantamot, kuten Elsevier. Sen muhkeat voitot ovat herättäneet pahennusta tutkijapiireissä. Aiheesta on kirjoittanut muun muassa brittiläinen The Guardian: Is the staggeringly profitable business of scientific publishing bad for science?
Suomalaiset tutkijat ovat vastustaneet maailman suurimman tieteellisen julkaisujen kustantajan toimintaa. Elsevierin tunnetuimpia julkaisuja ovat The Lancet ja The Cell, kaikkiaan niitä on 1850 kappaletta.
Nykyistä julkaisujärjestelmää kritisoivat ovat nostaneet esiin ongelman, joka syntyy siitä, että tiedeyhteisö on sekä kaupallisten julkaisijoiden sisällöntuottaja että maksava asiakas. Tutkijat tekevät myös ilmaistyötä, kun laativat vertaisarviointeja muiden tutkijoiden artikkeleista.
Suomessa ja maailmalla on ollut Elsevierin-vastaisia boikotteja, jolloin tutkijat ovat kieltäytyneet vertaisarvioimasta kustantamon julkaisuihin menossa olleita artikkeleita. Kustantamo onkin joutunut taipumaan ja tinkimään maksuistaan.
Tänä vuonna suomalaiset yliopistot ja tutkimusorganisaatiot neuvottelivat uuden julkaisusopimuksen Elsevierin kanssa. Siinä sovittiin alennuksista avoimen julkaisun lisämaksuihin.
Avoin julkaisu on kuitenkin tulossa yhä laajemmin käyttöön ja sitä vaatii muun muassa Suomen Akatemia myöntäessään rahoitusta tutkimuksiin.
Aiheesta lisää Helsingin yliopiston verkkosivuilla: Yliopistot pääsivät sopimukseen tiedekustantaja Elsevierin kanssa, avoimen julkaisemisen tavoitteita ei saavutettu.