Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kun sen kuulee, tietää, että kaikki on maailmassa hyvin. Sen on sanottu olevan kuin runo. Se on meditatiivinen kokemus. Siitä on tehty laulu. Eräs bändi on ottanut nimensä sen tekstistä.
Sää rannikkoasemille. Merisää.
Yli 90 vuoden ajan on kerrottu radiossa säätiedotus rannikkohavaintoasemilta. Itse asiassa kyseinen tiedotus on vanhempi kuin Yleisradio, jonka radiokanavilta merisäätiedotus tulee useaan kertaan päivän aikana. Radio Suomen puolella kerrotaan suomenkielinen Merisää ja Yle Vegan puolella ruotsinkielinen Sjörapport.
Se on osa Yleisradion viranomaistoimintaa, josta säädetään laissa (Helsingin Sanomat, vain tilaajille). Tämän vuoksi Merisää lähetetään kaikkialle Suomeen, vaikka se koskettaakin vain rannikkoa.
Merisään merkitys
Tekniikan kehittyminen ei ole poistanut Merisään merkitystä: radio on edelleen nopea ja varma tapa saada tiedot veneilijöille myös avomerellä, jossa älylaitteilla ei välttämättä ole kenttää.
Merisäätä kuuntelevat usein merellä liikkuvat, jotka arvioivat omia merimiestaitojaan ja oman aluksensa kykyä toimia vallitsevassa tai ennustetussa säätilassa.
– Usein vene on suojaisessa paikassa, eikä siellä oleva säätila kerro sitä, mitä se merellä on. Häijynä meri on armoton. Nämä säähavainnot kertovat ihmisille, ettei sinne ole asiaa mennä, toteaa Ilmatieteen laitoksen meteorologi Mikael Frisk.
Havainnot löytyvät tietenkin myös niitä tuottavan Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta.
Merisäällä tuntuu olevan muitakin merkityksiä radion kuuntelijoille, sillä tiedotusta kuunnellaan ympäri Suomea – vaikkei merta olisi lähelläkään.
Merisää on meditatiivinen hetki sen lukijalle, mutta se on sitä monelle kuuntelijallekin.
– Lisäksi palautteen perusteella tiedämme tämän: kun merisää tulee, kuuntelijat tietävät, että maailma on paikoillaan – kaikki on hyvin. Ei ole mitään hätää, sanoo Radio Suomen juontaja Paula Jokimies.
Jos kaikki pimentyisivät
Jos kävisi niin, että kaikki 38 rannikkohavaintoasemaa pimenisivät samanaikaisesti, eikä niitä saataisi heti takaisin toimintaan, epävarmuus lisääntyisi – ja kiire.
– Ainakin meidän päässä tällainen tilanne aiheuttaisi hirveästi tohinaa, naurahtaa Ilmatieteen laitoksen meteorologi Mikael Frisk.
Vakavasti ottaen, se toisi epävarmuutta merellä liikkumiseen.
– Lisäksi jos tilanne jatkuisi pidempään, ennusteet heikkenisivät, emme voisi seurata millä nopeudella ja mihin asti esimerkiksi jokin sääilmiö on merellä edennyt.
Vaikka tarkemmat ennusteet heikkenisivät, yleisennusteet pätisivät kuitenkin vielä pitkään.
Lisäksi säähavaintojen puuttuminen vaikuttaisi laivaliikenteeseen. Joissakin paikoissa satamat ovat niin haastavia, että niihin pääsee vain tietynlaisen tuulen vallitessa. Esimerkiksi Maarianhamina on yksi näistä satamista: jos tuulirajat ylittyvät tietyllä tuulen suunnalla, muun muassa Helsinki–Tukholma-alukset eivät pysähdy Maarianhaminassa lainkaan.
– Tieto vallitsevasta säästä tulee satamassa olevasta sääasemasta. Jos sitä ei saada, päätöksenteko on tietenkin vaikeampaa. Lisäksi isojen laivojen kohdalla voi tarvita hinaajaa: päätös sen käyttämiseen tehdään tuulen perusteella.
Syitä tietojen puuttumiseen
Kukin havaintoasema mittaa juuri sen paikan havaintoa, missä laitteet sijaitsevat. Jos kyseessä on iso saari, voi sen toisella puolella olla hyvinkin erilainen sää kuin siellä, missä laitteet ovat.
Esimerkiksi tuulen mittauksessa saaren vaikutus näkyy: se heikentää tuulta.
– Siksi olemme joutuneet monissa paikoissa nostamaan tuulimittarit korkeammalle kuin standardit ohjeistavat. Siinä toki tehdään karhunpalvelus sitten avoimemmalta puolelta puhaltavan tuulen suhteen. Ne lukemat ovat turhan kovia, Mikael Frisk sanoo.
Rajulla tuulella ero tavoitekorkeudelta mitattavaan tuulen nopeuteen voi olla pari–kolme metriä sekunnissa. Vastaavasti saaren suojanpuolella tuuli voi olla alle puolet saaren tuulenpuolen lukemista.
Frisk toteaa, että aina olisi parasta mittareiden olla samalla korkeudella joka paikassa, koska silloin tulokset olisivat vertailukelpoisia. Mutta osassa havaintoasemia ainut paikka laitteistolle on esimerkiksi korkean majakan huippu.
Toisinaan merisäätiedotuksesta puuttuu jonkin aseman tiedot. Tämä saattaa johtua useammasta erilaisesta syystä, jotka voi jaotella kahteen kategoriaan: säähavaintoasemalla olevat viat tai tietoliikenneyhteyksissä olevat ongelmat.
– Varsinkin silloin, kun jonkin aseman tietoja ei saada, ihmisiltä tulee kysymyksiä asiasta. Esimerkiksi saaressa mökillään oleva kesäasukas kaipailee säähavaintoja, jotta voi päättää pystyykö lähtemään pienellä avoveneellä merelle, sanoo Frisk.
Rannikkohavaintoasemat huolletaan kerran vuodessa, sillä kylmät, kosteat ja suolaiset olosuhteet vaikuttavat laitteisiin. Asemilla on lämpötila-, kosteus-, ilmanpaine- ja tuulimittarit sekä joissakin myös esimerkiksi näkyvyyttä ja pilvisyyttä mittaavia laitteita.
Flunssakausi on Merisään lukijan koettelemus
"Haapasaaressa lämmintä 15 astetta, tuuli pohjois-luoteesta 7 metriä sekunnissa, selkeää ja näkyvyyttä 50 kilometriä. Kotka Rankki 14, pohjoinen 5, selkeää 42. Orrengrund 14, pohjois-luode 7, selkeää 20."
– Merisään kertomiseen pitää keskittyä, pitää ymmärtää mitä lukee. Silloin se on helppoa, mutta aina voi tapahtua jotakin yllättävää. Esimerkiksi tekniikka pettää tai tiedot eivät meinaa tulla ajoissa. Sitten on tietysti flunssakausi. Se on ehkä merisään lukijan pahin koettelemus, kun ääni ei ole kunnossa, Paula Jokimies kertoo.
Samoilla linjoilla on Radio Suomen tuottaja Päivi Nieminen, joka on myös pitkän uransa aikana lukenut Merisään useita kertoja.
– Mietin aina ihmistä, joka vastaanottaa Merisään radion toisessa päässä. Että kuuntelija saisi mahdollisimman selkeästi infon, mitä tarvitsee. Se kalastamaan menevä vanhempi herrasmies odottaa tietoja merivedenkorkeudesta, kun niistä riippuu, syökö kala vai ei.
Niemisen mieleen on jäänyt yksi Merisää, jonka lukeminen aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Hän huomasi studioon mennessään, että tiedot olivat vain ruotsiksi.
– Ajattelin, että olen tätä hommaa niin kauan tehnyt, että kyllähän tämän nyt siinä samalla käännän. Mutta se oli aika tuskien taival. Selvisin siitä, mutta en tiedä, oliko se kuuntelijoille nautintoa.
Paula Jokimiehen mielestä yksi kauneimpia asioita mitä Merisäästä on sanottu, on kuultu J. Karjalaisen suusta: "Merisää on kuin runo".
– Ne sanat kätkin sydämeeni, että tuo täytyy muistaa lukiessa.
36 Suomessa, yksi Ruotsissa ja yksi Virossa
Rannikkohavaintoasemia on tällä hetkellä 38 kappaletta. Niiden säätiedoista koostuva Merisää muuttuu joskus, kun jokin asema poistuu ja jokin lisätään. Esimerkiksi viime vuonna Ristnan asema vaihtui Vilsandin asemaksi (Helsingin Sanomat).
Kahta asemaa lukuun ottamatta ne sijaitsevat Suomen aluevesillä. Gotska Sandön on Ruotsin puolella ja Vilsandi Viron.
Rannikkohavaintoasemat Suomenlahdelta Perämerelle eli siinä järjestyksessä kuin ne radiosta kuuluvat: Haapasaari, Kotka Rankki, Orrengrund, Emäsalo, Kalbådagrund, Eestiluoto, Harmaja, Mäkiluoto, Bågaskär, Jussarö, Hanko Tulliniemi, Russarö, Vänö, Utö, Bogskär, Vilsandi, Gotska Sandön, Rajakari, Fagerholm, Kumlinge, Nyhamn, Märket, Isokari, Kylmäpihlaja, Tahkoluoto, Sälgrund, Bredskäret, Strömmingsbådan, Valassaaret, Kallan, Tankar, Ulkokalla, Nahkiainen, Raahe, Oulu Vihreäsaari, Marjaniemi, Kemi I ja Ajos.