PORVOO Kolmen naisen tyttöjengi seikkailee maailmassa, joka vaikuttaa elokuvan lavasteilta. Paikka sijaitsee jättömaalla sirkuksen naapurissa.
Yksi tarinan päähenkilöistä sairastuu vakavaan masennukseen.
Emmi Valven tekeillä olevassa sarjakuvassa Girl Gang Bang Bang pohditaan muun muassa sitä, miten läheiset voivat auttaa masennukseen sairastunutta ihmistä.
Siitä Valvella on omakohtaista kokemusta. Hän sairastui vakavasti vuosia sitten.
Porvoossa asuva Valve sai viime vuonna huomiota omaelämäkerrallisella sarjakuvaromaanillaan Armo, jossa taiteilija kuvasi mielen sairautta henkilökohtaisten kokemusten kautta.
Valve työsti teosta kolme vuotta.
– Sen kanssa tuli olo, että voisin tehdä välillä jotain muuta. Kolme vuotta on aika pitkä aika pyöritellä omia traumojaan ja tuijottaa omaan napaansa, Valve sanoo.
Syntyi Girl Gang Bang Bang, jota sarjakuvataiteilija luonnehtii terapiahankkeeksi. Päähenkilöiden esikuvina ovat olleet Valven koirat.
– Tämä on täysin kuvitteellinen ja huumoripitoinen hanke, joka alkoi vitsistä, vaikka itse sarjakuva on lähtenyt liukumaan synkempiin teemoihin, Valve toteaa.
Yksi sarjakuvan naisista on saanut lapsen sirkuksessa asuvan miehen kanssa. Teoksen ”mimmit” ovat Valven mukaan antisankareita, joiden reaktiot eivät ole aina kaikkein kypsimpiä.
– Sirkus on antanut minulle mahdollisuuden piirtää karikatyyrejä kaikenlaisista ihmisistä, koska voin panna ne sinne sirkukseen, Valve hymyilee.
”Tein sarjakuvaa ja hoidin lasta”
Suomalainen sarjakuva elää kiinnostavaa aikaa. Sen osoittaa Yle Teemalla pyörivä neliosainen dokumenttisarja Sarjakuvaelämää, joka on toistaiseksi mittavin katsaus kotimaiseen nykysarjakuvaan televisiossa.
Emmi Valve on yksi monista sarjan sarjakuvataiteilijoista.
Vaikka suomalaista nykysarjakuvaa arvostetaan myös ulkomailla, Suomessa se on yksi hiljaisista taidemuodoista, joka tunnetaan huonosti.
– Tämän kokoisesta maasta tulee tosi paljon todella laadukasta sarjakuvaa, josta kukaan ei tiedä mitään, Valve harmittelee.
Itse hän ryhtyi sarjakuvataiteilijaksi hieman yli kaksikymppisenä.
Valve oli valmistunut graafikoksi omien sanojensa mukaan alimmalla mahdollisella tittelillä, mutta graafikon työ ei kiinnostanut häntä.
Samaan aikaan tuleva sarjakuvataiteilija huomasi olevansa raskaana.
– Sarjakuva on minulle intohimoasia. Tein sellaisen ratkaisun, että keskityn sarjakuvan tekoon kolmeksi vuodeksi, eli niin kauaksi aikaa kuin ajattelin voivani olla lapsen kanssa kotona.
Sarjakuvasta tuli Valven ammatti, vaikka leipä on kiven takana.
– Tässä sitä ollaan. Se vauva on nyt kymmenen vuotta, eikä rahaa tule vieläkään mistään, Valve sanoo.
Oman työn markkinointi on osa taiteilijan työtä, ja Valve kertoo matkustaneensa viime vuonna noin sata päivää Suomessa ja ulkomailla, enimmäkseen sarjakuvafestivaaleilla sekä erilaisten näyttelyjen, työpajojen tai yhteistyöprojektin takia.
– Me suomalaiset sarjakuvataiteilijat olemme todella verkottuneita, ja suomalainen sarjakuva tunnetaan etenkin Euroopan sarjakuvapiireissä, Valve toteaa.
”Kohdallani tehtiin virheitä”
Porvoolaisen pienkerrostalon kivijalassa työskentelevä Valve pinoaa samassa tilassa toimivan piengallerian pöydälle Armo-sarjakuvaromaanejaan.
Työhuoneella ei ole tietokoneita eikä skriinejä. Ne ovat lakanneet kiinnostamasta häntä työvälineinä.
– Käsin tekeminen on minulle tärkeää, Valve toteaa.
Gallerian ovessa on vanha mainos maailman pienimmästä elokuvafestivaalista, joka pidettiin siellä.
Tilaan ahtautui yli sata ihmistä katsomaan lyhytelokuvia.
Nyt galleria on jäissä, eikä sen tulevaisuudesta ole vielä tehty päätöksiä.
Armo-teoksen myötä Valve on joutunut vastaamaan usein kysymykseen siitä, saiko hän riittävästi mielenterveyspalveluja, kun hän sairastui.
Hän vierastaa kysymystä, sillä Valve ei halua leimautua pelkästään mielenterveyspalvelujen arvostelijaksi.
Hänen suhteensa niihin on kaksijakoinen.
– Minun kohdallani tehtiin isoja virheitä, mutta toisaalta minua pidettiin hengissä, Valve toteaa.
Hän kuvailee avoimesti kokemuksiaan sarjakuvaromaanissaan, ja hänelle on kerrottu, että teosta ovat lukeneet sekä mielenterveyshoitoalan ammattilaiset että mielenterveyspotilaat.
– Se on sekä yllättävää että todella positiivista, jos alalla työskentelevät ammattilaiset löytävät kirjasta jotain sellaista, jota he haluavat jakaa, Valve iloitsee.
Hänelle oli vaikeaa hyväksyä hoitohenkilökunnan alituinen vaihtuvuus.
– Vitsailin, että joudun vastaamaan joka viikko uudelle ihmiselle samaan kysymykseen siitä, olenko ajatellut tappaa itseni.
Siihen meni Valven mukaan vuosia.
Sittemmin hän on käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta tarkastella omia potilastietojaan verkossa.
Sieltä Valve on löytänyt muun muassa hänestä tehtyjä diagnooseja.
Omasta mielensairaudesta kertomisella on ollut lieveilmiönsä.
– Aika moni ajattelee Armo-teoksen jälkeen, että olen vakavasti mielisairas, vaikka olen tehnyt sen mielestäni tosi selväksi, että olen parantunut, Valve sanoo.
Sarjakuvataiteilijan perheeseen kuuluu myös toinen sarjakuvataiteilija. Valve on naimisissa Pertti Jarlan kanssa. Hänet tunnetaan Fingerpori-sarjakuvasta.
Neliosainen Sarjakuvaelämää tiistaisin Yle Teemalla klo 20.00. Koko sarja on katsottavissa Yle Areenassa.
