Keravan Veräjäkujalla on lauantaisena iltapäivänä leppoisa tunnelma. DJ soittaa vinyylevyiltä hip hop -biittejä, pieni pop up -kahvila tarjoaa kuumaa juotavaa ja makoisaa purtavaa. Spraymaalipurkit kolisevat ja sihisevät kuin pienet käärmeet.
Nesteen entinen huoltoasema on saanut purkutuomion, mutta ennen lopullista kuoliniskua se nousee vielä kerran tuhkasta kuten Feeniks-lintu – täynnänsä värikkäitä graffiteja ja maalauksia.
Graffititaiteilijalle tämänkaltainen purettavaksi tuomittu rakennus on tilaisuus, jota ei voi ohittaa.
– Harvalla meistä on sellaista työhuonetta tai ylipäänsä tilaa, jossa voisi maalata jotakin tällaista, eikä tämänkaltaisia paikkoja löydy ulkoakaan pilvin pimein. Myös sijainti on huippu – tie menee ihan vierestä ja tänne on hyvä näkyvyys. Lisäksi on kivaa päästä testaamaan erilaisia pintoja ja erilaisia ulottuvuuksia, graffititaiteilija Marko "Acton" Saarelainen toteaa.
Pinnoilla Saarelainen viittaa tiileen ja maalattuun teräkseen, joilla jo vuosia tyhjillään ollut kahvio-huoltoasema on verhoiltu. Tavallisesti Saarelainen maalaa kirjaingraffiteilla oman taiteilijanimensä, mutta tällä kerralla vihreävoittoisessa maalauksessa lukee Herkko, joka on hänen poikansa nimi.
– Päädyin pidempään nimeen kun huomasin, että täällä on tilaa maalata vaikka kuinka paljon.
Huoltoasemaa koristetaan perinteiseen graffitityyliin, mutta sinne tehdään myös seinämaalauksia. Ville Valkeisenmäki ja Henrietta Jylhä sutivat tummankeltaista maalia valkealle, ajan patinoimalle seinäpinnalle. Mallina on pariskunnan Bobo-koira, joka edustaa japanilaista shiba-rotua. Myös seinämaalauksesta tulee japanilaistyylinen.
– Harvoin pääsee tekemään seinämaalauksia laillisesti mihinkään isompaan pintaan. Tässä on mukavaa myös se, että koska olen Keravalta kotoisin, tämä Nesteen huoltoasema on minulle hyvin tuttu paikka, Jylhä kertoo.
Maailmalla purkutaide on jo ilmiö
Viime aikoina purkutaide on saanut jalansijaa ympäri Suomea. Keravalla toteutettiin purkutaidehanke jo vuonna 2016, jolloin yli sata taiteilijaa teki maalauksia lähes 5000 neliömetrin kokoiseen liikekiinteistöön.
Viime vuonna Järvenpäässä maalattiin Perhelän kortteli, kun taas Tuusulassa Jokelan vanha päiväkoti sai uuden ilmeen. Pasilan entisellä asemalla järjestettiin Purkajaiset-tapahtuma, ja sinne tehtiin muraaleja ulkomaalaisten taiteilijoiden voimin. Mäntyharjulla taas maalattiin viime kesänä purkutuomion saanut kerrostalo aivan uuteen uskoon.
Uusimpia kotimaisia purkutaidekohteita edustaa Helsingin Kyläsaaressa sijaitseva rakennus, joka on aiemmin ollut moottoripyöräkerho Bandidosin hallinnassa.
– Kulttuuri- ja taidepuolen ihmiset ovat kroonisen persaukista jengiä, jonka rahalliset resurssit ovat hyvin vähäisiä. Samaan aikaan Suomi on täynnä tyhjillään olevia rakennuksia. Purkutaiteen kohdalla isketään kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tarve ja tilaresurssit. Mielestäni on todella turhanaikaista seisottaa taloja tyhjillään, graffititaiteilija Jouni "Psyke" Väänänen toteaa.
Väänänen vetää Purkutaide-projektia, jonka ideana nimenomaan on kartoittaa ja avata tyhjillään olevia tiloja taide- ja kulttuuritoiminnalle – "taidetta purettaviin kiinteistöihin", kuten projektin slogan kulkee.
Suomeen purkutaide on rantautunut maailman isoista metropoleista. Pariisissa toteutettiin vuonna 2013 iso purkutaidehanke, ja Berliinin viimevuotisesta, 165:n taiteilijan The Haus -projektista tuli hitti, jonne jonotettiin jatkuvasti.
– Maailmalla tämä on yhä enemmän ja enemmän trendaava juttu. Suomessa olemme pyrkineet Purkutaide-projektin tiimoilta luomaan tästä kansallista ilmiötä, Väänänen sanoo.
Purkutaiteen arvo tulee tilapäisyydestä
Mutta mitä järkeä sitten oikeastaan on tehdä aikaa ja vaivaa vaativa taideteos paikkaan, joka voidaan purkaa pois hetkenä minä hyvänsä? Jouni Väänäsen mukaan osa purkutaiteen arvosta tulee nimenomaan sen tilapäisyydestä ja hetkellisyydestä.
– Kun teimme toissa vuonna Keravalla purkutaidetta, innostuivat paikalliset siitä sen verran voimakkaasti, että he olivat suorastaan murheellisia, kun rakennukset purettiin. Ehkä he ymmärsivät, että kyseinen taide oli heille merkityksellistä ja että se antoi heille elämyksiä, ja että menetyksen tunne itsessään oli arvokas kokemus.
Marko Saarelaisen mukaan taas purkutaiteen tilapäisyys toisaalta harmittaa, mutta toisaalta koko prosessista löytyy runsaasti hyviäkin puolia.
– Yksi selkeä osa graffititaidetta on performanssi eli itse maalaustilanne. Tällaisissa tapauksissa pääosissa ovat myös yhteisöllisyys ja hyvä fiilis. Täytyy muistaa, että nykyisin kaikki ne seinät, joihin saa maalata luvallisesti ovat väliaikaistapauksia. Eli tässä hommassa kamera on välttämätön asia – sinnehän ne muistot sitten jäävät, Marko Saarelainen summaa.
