Sorvileirin koneet käynnistetään aamulla kello 8 ja sammutetaan kello 18. Välillä pidetään kahvi- ja ruokatauko. Muuten sorvataan.
– Tämä on hengähdystauko arjesta. Kun muuten on ympäri vuoden aktiivinen, niin täällä saa koko viikon keskittyä vain sorvaamiseen, sanoo leirikonkari Timo Palomäki Kurikasta. Hän on mukana leirillä jo 15:ttä kertaa.
Entisen lentosotakoulun palohalliin rakennetussa sorvihallissa Kauhavalla lastu lentää. Sorvauspisteitä on parikymmentä, niin kuin sorvaajiakin. Näitä aikuisten kesäleiriläisiä yhdistää yhteinen intohimo puun työstämiseen.
– Seuran vuoksi tänne tulin. Täällä näkee vakikaverit, kertoo muutaman kerran leirillä käynyt hämeenlinnalainen Jori Stubb.
– Täällä löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asiosta. Ja täällä on paljon osaajia sekä uusia tuttavuuksia, sanoo myös puuseppämestari Kari Kulmakorpi Seinäjoelta. Hän on yksi tämän kesän leirin järjestäjistä.
Ylläpitoa ja edistämistä
Kun sorvileirillä ei sorvata, puhutaan sorvaamisesta. Tekniikoista, välineistä, puusta ja uusista ideoista.
– Yksi suosittu puheenaihe ovat välineet, joita käytetään. Vaikka pyörimisliike on aika vanha keksintö, niin välineet ovat vuosisatojen aikana muuttuneet ja kehittyneet, Kari Kulmakorpi sanoo.
Leirin järjestäjiä huolettaa sorvaamisen vähentyminen koulussa. Kansalaisopistoissa sorvauskursseja järjestetään, mutta koulussa sen opetus on vähentynyt. Leirillä pyritäänkin siirtämään sorvaustaitoa eteenpäin ja ylläpitämään sitä.
Jokaisella leirillä myös esitellään uusia tekniikoita ja taitoja. Tänä kesänä uutta on muun muassa intiaanien korinpudontaa muistuttava basket illusion -tekniikka .
Osallistujien tavoitteena on sekä ylläpitää olemassaolevia taitojaan että oppia uutta.
Lastuistaan sorvari tunnetaan
Puuseppämestari Martti Koivumäki Ilmajoelta kuuluu myös tämänkesäisen leirin järjestäjiin. Hänellä on vuosien kokemus puun työstämisestä. Leiriläisille Koivumäki on esitellyt tänä kesänä esimerkiksi kynäsorvaamista.
Koivumäen mukaan hyvän sorvarin tunnistaa lastuista. Ensikertalaiselta syntyy todennäköisesti tikkua, mutta mestarin sorvatessa jätteenä on hienompaa tai rouheampaa lastua riippuen puun tuoreudesta.
– Lastuista ja lopputuloksesta näkee, onko taltta ja työasento kunnossa sekä otteet oikeat, Koivumäki sanoo.
Kuulemma joku joskus on saanut aikaiseksi jopa nelimetrisen lastun.
Suosikkipuut
Jokaisella sorvarilla on omat suosikkityönsä ja suosikkipuunsa. Kotimaisista puista Koivumäen suosikkeja ovat tervalepät ja raita. Ne ovat sekä sopivan kevyitä että tiheitä ja helposti saatavissa.
Kari Kulmakorvelle mieluisimpia työstettäviä ovat kotimaiset puut, mukaan lukien puutarhan omena- ja kirsikkapuut. Joskus sellainen puu, joka ei kelpaa muualle, on sorvarille aarre.
– Muihin töihin kelpaamattomat osat ovat näissä töissä löytöjä. Vioista ja virheistä, joita puuhun on tullut, löytyy hienoja yksityiskohtia.
Sorvileirin työnäyttelyssä on esillä toinen toistaan kauniimpia esineitä. Käy ilmi, että usein sorvaaminen aloitetaan kynttilänjalasta, mutta mestarien käsissä puu saa käsittämättömiä muotoja.
Vioista ja virheistä, joita puuhun on tullut, löytyy hienoja yksityiskohtia.
Kari Kulmakorpi
Taitavissa käsissä yhdestä palikasta syntyy esimerkiksi usean sisäkkäisen pallon kokonaisuus. Toisaalta liimaamalla saadaan aikaiseksi erilaisia kuvioita, joita työstää.
"Pitää kuunnella puuta"
Kokenut sorvari tuntee puun ja tietää, mitä odottaa.
– Kun työstettävä kappale ohenee, sen ääni muuttuu. Pitää olla hereillä ja kuunnella puuta, Timo Palomäki kuvailee työstämisprosessia.
Ja jos yllätyksiä tulee, nekin voi kääntää voitoksi.
– Joskus sisällä voi olla vastassa vaikka musta oksa, mutta sen voi käyttää koristeena, sanoo Jori Stubb, jonka sorvaamia kulhoja on esilllä näyttelyssä.
Puuseppämestarit ry:n sorvijaoston kesäleiri on järjestyksessään jo 25. Leirin aikana leiriläisille on kertynyt noin 50 sorvaustuntia ja syntynyt liuta uusia koriste- tai käyttöesineitä.
Onnellisia leiriläisiä
Siinä, missä lapset kotiutuvat leireiltään väsyneinä, mutta onnellisina, nämä leiriläiset lienevät etupäässä onnellisia. Tällä täysi-ikäisten leirillä nimittäin nukutaan yöt.
– Tottakai nukutaan, 10 tuntia. Kun päivän täällä seisoskelee, mielellään jo nukkuukin, Jori Stubb nauraa.