BUKAREST. Valmentaminen ulkomailla on aina haastava kokemus etenkin sellaisessa paikassa, jossa kulttuuri poikkeaa kotimaasta. Koripallo – laji Romaniassa on sama, mutta lähes jokainen päivä tuo mukanaan yllätyksiä. Eikä puhuta vain urheilullisista seikoista.
Jukka Toijala valmentaa toista vuotta koripalloa Romanian suurseurassa, Steaua Bucurestissa. Ennen Toijalan palkkaamista seura on pysynyt pitkään poissa parrasvaloista. Viime vuonna Susijengin apuvalmentajana toimiva Toijala johdatti Steauan finaaleihin 21 vuoden tauon jälkeen ja onnistui tällä kaudella toistamiseen samassa suorituksessa.
Finaalipaikka on ollut merkityksellinen Toijalalle myös henkilökohtaisesti. Viime kauden suoritus toi hänelle jatkosopimuksen, joka oli muotoa 1+1. Sopimuksen optio-osa ensi kaudesta realisoituu, koska joukkue saavutti ehtona olevan finaalipaikan. Toijalan pesti on jo nyt kestänyt kauemmin kuin kahden edeltäjänsä; he saivat potkut vain noin puolen vuoden rupeaman jälkeen.
Joukkueen apulaismanageri haki minut lentokentältä. Reilun puolen tunnin automatkalla ehdimme sivuta maan korruptiota, kerjäläisiä kaduilla, infran huonoa kuntoa ja vaikka mitä. Mutta etenkin jäin miettimään managerin puheita, kun hän heitti epäilyn tuomarien saamista lahjuksista. Houkutus siihen on varmasti olemassa, sillä ottelupalkkiot ovat pieniä ja tuomaroinnin taso kirjavaa.
Steaua ei ole lahjontaan syyllistynyt, minkä serbialainen apuvalmentaja väittää antavan muille kilpailuetua. Se ei ole ainoa asia, mistä Toijala ja serbivalmentaja ovat olleet eri linjoilla. Valmentajien erilaisuus on ollut rikkaus ja kääntynyt joukkueen vahvuudeksi. Roolit poikkeavat tässä tapauksessa normaalista, sillä apuvalmentaja on se, joka on ensimmäisenä kritisoimassa joukkueen ja varsinkin sen juniorit. Päävalmentaja Toijalan toimiessa rauhoittelijana.
Se on varmasti hyvä valinta, sillä yksi syy Toijalan palkkaukselle ohi nimekkäiden balkanilaisten valmentajien oli se, että seuraan haluttiin valmennuskulttuurin muutosta. Pohjoiseurooppalainen ihmisläheinen johtaminen on tunnustettu jo täälläkin Euroopan kolkassa.
Virallisesti serbialainen ei ole edes joukkueen apuvalmentaja. Otteluiden pöytäkirjaan nimetään paikallinen valmentaja, sillä säännöt kieltävät kahden ulkomaalaisvalmentajan käytön. Ensi vuonna joukkuepenkkialueella sallitaan vain yksi ulkomaalaisvalmentaja, joten sääntöä ei pysty ainakaan samalla tavalla kiertämään. Sääntömuutos on aika luonnollinen, sillä paikalliset valmentajat ovat mukana päättämässä säännöistä ja haluavat näin suojata omia työpaikkojaan.
Säännöt muuttuvatkin tiuhaan. Tänä vuonna yksi sääntöerikoisuus on se, että koko ensimmäisen 10 minuutin erän ajan on pakko peluuttaa vähintään yhtä alle 23-vuotiasta romanialaispelaajaa. Ensi vuonna miesten maajoukkuevalmentajan vaatimuksesta sääntö muuttuu koskemaan koko ensimmäistä puoliaikaa. Tämä asettaa haasteita joukkueiden rotaation suunnitteluun.
Mutta vaikka käytännöt ovat kirjavia, sarjan urheilullinen taso on huippuluokkaa. Palkkabudjetit ovat esimerkiksi Korisliigaan nähden moninkertaisia ja sarja viliseekin eri maiden maajoukkuemiehiä. Romaniassa tienasi elantonsa myös yksi pelaaja Susijengistä: Matti Nuutinen edusti kuudenneksi runkosarjassa sijoittunutta Pitestiä. Nuutinen ei ole ainoa suomalaisille tuttu nimi. Romanian liigassa pelaa useita Korisliigassa mainetta niittäneitä amerikkalaispelaajia, joiden palkkapyynnöt ovat nousseet suomalaisille seuroille liian korkeiksi.
Rahakkaimmilla joukkueilla pelkkä palkkabujetti on yli miljoona euroa. Tässäkin valossa Toijalan valmentaman Steauan saavuttamaa finaalipaikkaa voidaan pitää huippusuorituksena, sillä joukkue maksaa vuodessa palkkoja vain puolet tästä. Toisin kuin Suomessa iso osa ammattilaisseurojen rahoituksesta on peräisin yhteiskunnalta: lakiin on kirjattu pykälä joka mahdollistaa jopa viiden prosentin osuuden kaupungin budjetista sijoittamisen urheilun tukemiseen. Bukarestin kaupungin osalta tämä tarkoittaa jopa noin 20 miljoonan euron pottia.
Steaua on hoitanut raha-asiansa asiallisesti. Palkat ovat olleet ajoissa. Sama ei ole kaikilla seuroilla. Yksi nimekäs seura ei ole hoitanut palkkavelvoitteitaan ja sai langettavan päätöksen kansainväliseltä koripalloliitolta. Liiton sääntöjen mukaisesti joukkueen pitäisi aloittaa seuraava kausi kahta sääntöpykälää alempaa, mutta asian käsittely on vielä kesken.
Finaaleissa Bucuresti kohtasi Oradean, jolla oli kotietu. Kaksi ensimmäistä peliä pelattiin Oradeassa, jonka jälkeen siirryttiin Bukarestiin.
Steaua hävisi ensimmäisen pelin, mutta onnistui toisessa pelissä ottamaan kovan vierasvoiton oltuaan takana jo 19 pistettä. Se ei ole ensimmäinen kerta, kun joukkue on osoittanut poikkeuksellista venymistä; Steaua nousi välierissä 0–2-tilanteesta 3–2-voittoon ja puolivälierissäkin se oli tappiolla voitoin 1–2.
Ensimmäisestä kotifinaalista tuli vastoin kovia odotuksia pannukakku. Pelaajat näyttivät alusta alkaen väsyneiltä ja joukkue hävisi yli 20 pistettä. Selittelyä tai ei, mutta raskaan vierasreissun jälkeen palautumista ei auttanut, että sen kaikki vahvistukset joutuivat viettämään välipäivästä kuusi tuntia maahanmuuttovirastossa oleskelulupiaan selvittäen. Oradean organisaatiosta oli annettu perätön vihje. Kaikki keinot ovat sallittuja.
Toijalalle Romania on tarjonnut suuren opin siinä, kuinka suurella tunteella tulokseen suhtaudutaan. Suomessa managerit ja urheilutoimenjohtajat toimivat taustalla, mutta täällä palaute on välitöntä. Johtohenkilöt saattavat marssia joukkueen pukuhuoneeseen kertomaan mielipiteensä pelaajille. Vähemmän yllättäen näin kävi myös hävityn kotifinaalin jälkeen. Intohimoinen suhtautuminen urheiluun on erilaista, mihin Suomessa on totuttu. Se heijastuu hyvässä ja pahassa. Halu voittaa on kova, mutta tunnekuohussa tehdyt teot ovat monesti suomalaisen silmään ylireagointia.
Manageri ja presidentti antoivat vielä neljättä finaalia edeltävässä videopalaverissä motivointipuheen. Se saattoi auttaa, sillä Steaua aloitti pelin loistavasti. Tai sitten kyseessä oli vain paluu keskiarvoon. Hyvä alku ei kuitenkaan riittänyt, vaan Oradea voitti neljännen ottelun niukasti ja sen myötä mestaruuden voitoin 3–1.
Huolimatta kulttuurin erilaisuudesta Toijala on viihtynyt loistavasti Bukarestissa. Romania on erinomainen oppikoulu koripallosta, mutta myös kaikesta muusta. Nykypäivänä hyvään valmennukseen ei riitä, että ymmärtää koripallon taktiikat. Pitää osata myös johtaa, motivoida, vaatia, tukea ja kannustaa, siis käsitellä ihmisiä. Sen opiskeluun Romania on mitä mainioin ympäristö. Toijala odottaakin jo innolla uutta kautta Steaua Bukarestin pelillisenä johtajana.